Amorphis

Uudemmissa levyissä on mielestäni enemmän ideaa. Oli oikeastaan jännää sekoittaa musiikkiin saksofonin soittoa ja vastaavaa Am Universum-levyllä, jolloin tosin heräsi kysymys, että onko tämä metallia ollenkaan..

-proghead- kirjoitti:

Uudemmissa levyissä on mielestäni enemmän ideaa. Oli oikeastaan jännää sekoittaa musiikkiin saksofonin soittoa ja vastaavaa Am Universum-levyllä, jolloin tosin heräsi kysymys, että onko tämä metallia ollenkaan..

Musiikin kehittyminen on ihan ok, mutta jos ei pysytä lestissä, niin vituiks menee. Samahan se nähtiin Paradise Lost:in kanssa, yrittivät vetää jotain Depeche Mode -skeidaa parin levyn verran. Onneksi heräsivät tämän Symbol Of Life -kiekon kanssa ja ihan ok kamaahan se on.

Amorphiksen tuotannosta Elegy on viimeinen levy, jossa ollaan jäljillä. Aikaisemmin mainittu 1000 Lakes on klassikko-kamaa.

Eikös se Koskisen Pasi lähtenyt bändistä juuri sen takia, kun meni homma liian popiksi...

-proghead- kirjoitti:

Uudemmissa levyissä on mielestäni enemmän ideaa. Oli oikeastaan jännää sekoittaa musiikkiin saksofonin soittoa ja vastaavaa Am Universum-levyllä, jolloin tosin heräsi kysymys, että onko tämä metallia ollenkaan..

Kyllä kurnutusta ja mörinää pitää Amorphiksessa olla. Ei mitään hippiprogeilua. Tuonelankin paras kipale on Greed jossa on sitä kurnutusta ja korinaa. Toimi parhaiten Tuonelan biiseistä livenäkin.

Kristian kirjoitti:

Musiikin kehittyminen on ihan ok, mutta jos ei pysytä lestissä, niin vituiks menee. Samahan se nähtiin Paradise Lost:in kanssa, yrittivät vetää jotain Depeche Mode -skeidaa parin levyn verran. Onneksi heräsivät tämän Symbol Of Life -kiekon kanssa ja ihan ok kamaahan se on.

Amorphiksen tuotannosta Elegy on viimeinen levy, jossa ollaan jäljillä. Aikaisemmin mainittu 1000 Lakes on klassikko-kamaa.

Eikös se Koskisen Pasi lähtenyt bändistä juuri sen takia, kun meni homma liian popiksi...

Juu, Paradise Lostin kanssa oli juuri noin. Symbol of Life on ainoa kuunneltava levy sitten Draconian Timesin. Muut levyt sen jälkeen aika masentavaa popitusta.

Amorphista ei oikein enää jaksa kuunnella. Se uusin levykin on niin hidasta ja ankean surullista meininkiä ettei meinaa kuunnellessa pysyä hereillä...

moneta kirjoitti:

Kyllä kurnutusta ja mörinää pitää Amorphiksessa olla. Ei mitään hippiprogeilua. Tuonelankin paras kipale on Greed jossa on sitä kurnutusta ja korinaa. Toimi parhaiten Tuonelan biiseistä livenäkin.

tuota kurnutusta ja mörinää tulee kuunneltua hieman vähemmän kuin ennemmin. Mitä vikaa progessa? Ja miten hipit siihen liittyy?

-proghead- kirjoitti:

tuota kurnutusta ja mörinää tulee kuunneltua hieman vähemmän kuin ennemmin. Mitä vikaa progessa? Ja miten hipit siihen liittyy?

Amorphiksen ukot maninnu esikuvikseen Kingston Wallin hemmot joiden musiikki on mun mielestä sellasta tajuntaa laajentavaa hippihillumista.

moneta kirjoitti:

Amorphiksen ukot maninnu esikuvikseen Kingston Wallin hemmot joiden musiikki on mun mielestä sellasta tajuntaa laajentavaa hippihillumista.

Kingston Wallin tiedän. Se laulajahan teki itsarinkin joskus 90-luvulla. Toisaalta on ihan hyvä, että bändit hakevat vaikutteita myös oman genrensä ulkopuolelta. Ei pysy musiikki aivan samanlaisena vuodesta toiseen.