Anoppini on ihana

Korjaus. Vanhempani kunnioittavat miniöitään ja vävyjään. :)

Onhan se nyt helppoa olla hyvissä väleissä anopin ja apen kanssa, jos ne ovat mukavia.

Omat appivanhemmat ovat alkoholisteja , niin ei niiden kanssa voi juurikaan olla tekemisissä, ellei sitten tykkää siitä että vedetään perseet olalle ja siinä sivussa vähän äristään ennnen sammumista.

Miniä 10 vuotta.

Sulla on ollut sitten todella hyvä onni, sukulaisten suhteen. On tietty hyvä juttu, ettei tarvitse tapella, edes hetkeäkään.

Itse olen elämäni aikana tavannut useammankin ihmisen, jonka kanssa en vain ole tullut toimeen, joko on ollut hieman tai täysin eri mieltä maailman menosta, tai kemiat ei ole osunut kohdalleen (tyttöystävissä). On myös ollut niitäkin, joiden kanssa on tullut hyvinkin juttuun.

Ei ole siis välttämättä vika itsessään, jos ei tule toimeen jonkun kanssa. On vain kohtaloa tai sattumaa, mihin työpaikkaan, kouluympäristöön tai harrastusporukkaan osuu, missä on kaikenlaisia tyyppejä.

Jos suurimman osan kanssa on hyvissä väleissä, ja osan kanssa ei, niin itse pidän enemmistöotannan perusteella, että Minä olen aika hyvä ihminen, ja jos jollakin on äksy luonne, ja se kohdistuu melkein kaikkiin, ei tämän käytös todellakaan ole Minun vikani, eikä se merkitse, että Minun pitäisi ymmärtää tätä tyyppiä tai tehdä sen suurempaa itsetutkiskelua.

Jokainen meistä voi sanoa hieman pahasti, kerran, mutta useampi loukkaus on jo merkki huonosta luonteesta, jota mikään ei - ainakaan vanhemmiten - paranna. Näistä on siis hyvä syy pysyä kokonaan erossa tai nähdä mahd. harvoin, on tämä sitten anoppi tai ei.

Oma anoppini on käynyt läpi kaikenlaisia elämänmuutoksia, jotka ovat vaikuttaneet perusluonteeseen, kuten minäkin avioliittovuosieni aikana. Kohtelen häntä kuten muitakin, enkä tuppaudu luokseen, tai pyydä tältä palveluksia. Hekin ottavat meihin säännöllisen epäsäännöllisesti yhteyttä,
joten välit ovat ihan ok. Eivät liian läheiset, ja riittävän etäällä asuttuna ihan passelit.

Itselleni auttoi ympäristön vaihdos ja anopilla myös työpaikan vaihdos vähemmän stressaavaan, ja lopulta eläke. Vapaa-aika auttaa aina, niitä joilla ei ole ongelmia olla liian kauan itsensä tai miehensä kanssa samassa talossa:) :)

Suurin osa ihmisitä väittää toisistaan ja tulee toimeen toisten kanssa. Mutta sitten on se pieniosa joka ei osaa, ja ne kirjoittelee tänne. Mutta osa noistakin on keksittyjä juttuja. Eli nautitaan me siitä että meillä on nämä ihanat miniät, vävyt, anopit ja apet. Perhe on se tärkein asia, ja toivottavasti aina mahdollisimman suuri.

odotappa ap about kymmenen vuotta, ongelmia ei vielä tuossa vaiheessa suurimmalla osalla olekaan, kun lapset on pieniä ja idylli kivasti kasassa. Mutta voit luottaa siihen että esim eron tai kriisin(työttömyys, rahapula,mt ongelmat, perhekriisit tai vanhuus) tullessa niitä tulee kyllä sinulle/perhepiiriisi anoppisi kanssa. Ellei, olet todella harvinaisen onnekas..

aloittjan tekstistä: "Sihteita on parantanut myös se että me lapset usein pyydämme vanhemmiltamme neuvoa ja apua. Näin he kokevat että ovat osa mein lasten elämää emmekä ole heitä hylänneet, mutta samalla he ymmärtävät että voivat toki antaa neuvoja, mutta me teemme omat ratkaisumme. "


--> Suhteita vanhempiin parantaa siis se, että aikuiset lapset vaan soittaa monta kertaa viikossa ja pyytää apua äidiltä ja isältä.

Sori, en ole valmis kokeilemaan näin itsekästä ja omaan maailmaan keskittynyttä ratkaisua.

Kenen elämä voi olla niin monimutkaista, että pitää koko ajan mankua apua?