Lääketieteen ja todennäköisyysmatematiikan faktat osoittavat kiistatta yhden asian: elämä sinkkumiehenä tappaa suhteellisesti nopeasti.
Itse olen yli 30-vuotias sinkkumies ja näillä näkymin jatkossakin sinkku. Tämä nostaa ennenaikaisen kuoleman riskin moninkertaiseksi ja lisää tapaturmaisen kuoleman riskiä jyrkästi. Kotona yksin tapahtuvaan kuolemaan ei pysty kukaan reagoimaan mitenkään, eli sinkkuna kotona tapahtuva vahinko kotona ollessa tappaa joka tapauksessa, jos loukkaantuminen on vakava.
Se mitä aion tehdä, niin vietän jäljellä olevan ajan nauttien työstäni ja elämästäni. Muutama kenties lyhyt vuosi sinkkuna ja sitten joku onnettomuus vie hautaan. Hyvä kuolema tarkoituksenmukaisen lyhyen sinkkuilun päätteeksi. Mitään en enää tee pariutuakseni, se aika on jo ohi.
Elämällä ei enää varsinaisesti ole tarkoitusta tai suuntaa, joten elän jäljellä olevan ajan vain itselleni.
Evoluutio ei tarkoittanut miestä elämään yksin. Sama mekanismi korjaa sinkkumiehet ilmeisen selvästi pois ajallaan.
Vuosi, ehkä korkeintaan jokunen vuosi eteenpäin niin tämä on ohi. Turmariski ja miehenä sinkkuuden mukanaan tuoma ennenaikaisen kuoleman jatkuva riski tappavat. Hyväksyn sen.
Itse olen yli 30-vuotias sinkkumies ja näillä näkymin jatkossakin sinkku. Tämä nostaa ennenaikaisen kuoleman riskin moninkertaiseksi ja lisää tapaturmaisen kuoleman riskiä jyrkästi. Kotona yksin tapahtuvaan kuolemaan ei pysty kukaan reagoimaan mitenkään, eli sinkkuna kotona tapahtuva vahinko kotona ollessa tappaa joka tapauksessa, jos loukkaantuminen on vakava.
Se mitä aion tehdä, niin vietän jäljellä olevan ajan nauttien työstäni ja elämästäni. Muutama kenties lyhyt vuosi sinkkuna ja sitten joku onnettomuus vie hautaan. Hyvä kuolema tarkoituksenmukaisen lyhyen sinkkuilun päätteeksi. Mitään en enää tee pariutuakseni, se aika on jo ohi.
Elämällä ei enää varsinaisesti ole tarkoitusta tai suuntaa, joten elän jäljellä olevan ajan vain itselleni.
Evoluutio ei tarkoittanut miestä elämään yksin. Sama mekanismi korjaa sinkkumiehet ilmeisen selvästi pois ajallaan.
Vuosi, ehkä korkeintaan jokunen vuosi eteenpäin niin tämä on ohi. Turmariski ja miehenä sinkkuuden mukanaan tuoma ennenaikaisen kuoleman jatkuva riski tappavat. Hyväksyn sen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ei miehen pariutumiseen tosiaan kannata panostaa, koska naiset vain mököttävät netissä kaiket illat.
Tuohan on ollut jo pitkään tiedossa, että sinkkumies kuolee huomattavasti nuorempana ja hänellä on myös korkeampi riski sairastua psyykkisesti.
Siis ATM sinkkumies, ei normaali sinkkumies, joka harrastaa seksisuhteita ja yhdenyön suhteita sekä muita säätöjä naisten kanssa.
Eihän sinkkuus itseisarvona tuota minkäänlaista fyysistä- tahi psyykkistä rasitetta ihmiselle jos hänellä on silti edellytykset saada Maslowin tarvehierarkian mukaisia tarpeita täyttäviä asioita itselleen. Ja jo Tasojärjestelmä sinänsä luo epätasa-arvoa miehille. Ja pakottaa heidät kilpailemaan keskenään statuksesta.
Uskon että miehillä keskenään (en tarkoita seksuaalisesti tai joku niin voi halutakkin) olisi parempi ja stressitön elämä ilman tarvetta tyydyttää naisten vaatimuksia- auto, talo, muoti, status, kesäloma reissu, hotellin tähdet. Satoja asioita joiden laatua miehen pitää nostaa vain naisensa takia.
Sen sijaan juuri at-mies joka tiedostaa olevansa saamaton koska ei saa iskettyä naisia on vaarassa masentua yms. Elämän ilo katoaa- sama juttu kuin sillä lapsella jonka kanssa ei hiekkalaatikolla leikitä.
Suomenssa naisen tyypillen P/s-historiikki on kuin valonnopeus tavismiehiin nähden joilla voi hyvinkin olla 30v:nä jopa nolla naiskokemusta.
Montako mieskokemusta on alle 15v:nä "jutut" aloittaneella naisella?
Mgtow-mies voi nauttia elämästä kunhan naisettomuus on tietoinen valinta luopua limaläven vallasta itseensä. Osta seksisi, matkusta, juo ja syö hyvin harrasta. Tarvitseeko sitä taistelua tiskeistä tai roskapussin viennistä aina jotta on muodollisesti kuten muut?
Puhumattkaan millaisen naisen ohuella p/s-Cv:llä voi yli kolmekymppinen mies saadakkaan, ongelmakimpun, siipirikon vai timanttisormus-kokoelma-naisen?
Monella naisella tätiytyminen alkaa kolmenkympin jälkeen, ei tarvitse olla nuorekas ja haastaa parikymppisiä beibejä kun siinä iässä miehen status ja muu merkitsee hyvin paljon verrattuna parikymppiseen kloppiin jolla on vain nuoruus tarjottavana.
Pitänee paikkansa, kun itsekin nyt vasta 32-vuotiaana aloin saada merkillisiä sydänoireita, pumppu muljahteli, pyörrytti ja hengitys oli ahdistavaa. Ehkä tästä pian pääsee kupsahtamaan pois tästä tympeydestä, ei oikeastaan haittaisi. Olenhan sentään tällainen turha olio jolla ei ole elämää, eikä edes mitään intohimoja elämässään. Kunhan vaan olen täällä kaikuvassa kämpässäni mihin ei ole huvittanut edes huonekaluja hankkia välttämättömien lisäksi. Ja mistään ei saa revittyä sitä intoa mihinkään, kaikki tuntuu samantekevältä. Noniin naiset, naiset, älkääs innostuko!
Laiduta ja lisää vähän seleeniä ravintoon.
Ai, oletus että olisin joku läski. Johan tässä 65-kiloisena jo näyttää ihan joltain riisitautiselta kehitysmaan kansalaiselta ja eikö tuota seleeniä nyt saa väkisinkin ellei elä esim. paperia syömällä.
No lihavill useimmin on nuita vaivoja.
Itse pidän koko tutkimusta valheellisena, uskallan väittää että todellinen syy on se että monet näistä aikaisemmin kuolevista sinkuista eivät pidä huolta itsestään. Vaan he käyttävät paljon päihteitä kuten alkoholia ja tupakkaa. Osa heistä heistä eivät edes perusasioistakaan kuten esim. säännöllisestä siivoamisesta.
"Osa heistä eivät edes huolehdi perusasioistakaan kuten esim. säännöllisestä siivoamisesta. "
Olen alkanut omakohtaisesti tuntea mistä nuo tilastot syntyvät. Ei tällä elämällä ole enää oikein mitään merkitystä joten pikku hiljaa ote lipeää. Olen vielä vanhasta tottumuksesta elänyt melko terveellisesti, mutta taitaa tuo alkoholin kulutus hiljalleen lisääntyä ja samapa tuo. Pelkästään itseään varten kun elää, niin mitäpä sillä on väliä. Ihan sama elääkö vielä 30 vai 40 yksinäistä vuotta - usein tuntuu että huomattavasti vähempikin riittäisi.
Pappani kitui mummon kuoleman jälkeen yksin varmaan 20 vuotta, aina kun tätä näki niin tuli jossain vaiheessa puheeksi se miten on tää elämä jo nähty ja täältä joutaisi pois. Jos se naisen häviäminen elämästä vaikuttaa noin suuresti niin ei tää naisettomuus alkuunkaan niin hääppöistä kyllä ole. Ja vielä huonolla tuurilla 30-40 vuotta pitäisi täällä kitua, tai jos olen perinyt geenit papalta niin ungh, 60 vuotta vielä edessä.
Kaverini kertoi, että tiesi jonkun vanhemman miehen, jonka vaimo sairastui syöpään joutui sairaalaan. Mies luuli menettävänsä vaimonsa ja teki itsemurhan polttamalla itsensä bensalla. Vaimo kuitenkin selviytyi syövästä, mutta tuosta tapauksesta huomaa että se nainen on miehelle kaikki kaikessa.
Minä olen ollut aina sinkku ja näin vanhana jo aivan varma siitä, että sinkkuna myös pysyn enkä edes vahingossa pariudu. Olen opiskellut, tehnyt duunia ja harrastanut ihan mitä olen halunnut ja viihtynyt erinomaisesti kaikenlaisista takaiskuista huolimatta. Minulla on kiva auto ja asunto, haluamanilaisia vaatteita kaapissa, ihan itse ostamiani timantteja ja silloin, kun vielä tykkäsin matkustella, hotelleissa oli tähtiä juuri niin monta kuin minua halutti saada. Minulla on muutama tuttu ja työkaveri, joiden kanssa joskus juttelen, mutta ei yhtään kaveria, jonka kanssa viettäisin aikaa, ei ole ollut kaukaisten opiskeluaikojen jälkeen.
Miksi ihmeessä te kitisette? Aikuinen ihminen saa syyttää vain itseään siitä, että ripustautuu mielikuvituskaveriin niin tiukasti, että ei enää osaa tehdä omasta elämästään miellyttävää juuri itselleen. Mikä saa tiedät luulemaan, että teistä olisi tekemään elämästä miellyttävää peräti kahdelle tai useammalle ihmiselle? Ja kuka oikeasti haluaa puolison, joka ilman parisuhdetta itkee keskustelupalstalla sitä, että kuolee tähän ja sairastuu masennukseen ja elämäniloa ei ole ja naista ei kuitenkaan saa ilman tekniikan maailman kansikuva-autoa.
Säälistä ei pidä koskaan ruveta parisuhteeseen, ja on sanottava, että te ette herätä edes sääliä. Älkää panko joskus mahdollisesti löytämäänne naisystävää vastuuseen omasta selkärangastanne, ihan oman itsennekin suojelemiseksi.
Faktat kuntoon.
Maailman vanhin mies on sinkku.
Hän on herra Jóse 126v.
Niitä viimeisiä mohikaaneja, jotka vielä 1800-luvulla ovat syntyneet.
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288714883845.html
Onko elänyt vastentahtoisessa selibaatissa 126 vuotta? Sinkkuus ei kerro vielä yhtään mitään, kysymys on seksuaalisten suhteiden määrästä ja laadusta.
Kyllä sitä pystyy mies elämään sinkkunakin vaikka kuinka vanhaksi, koska ei sillä naisettomuudella ole mitään vaikutusta sen kanssa, että miten vanhaksi sitä mies sattuu elämään. Kaikki elinikään vaikuttavat asiat johtuvat pääasiassa perintötekijöistä ja pitkälti myös omista elintavoista, eikä mistään naisettomuudesta.
Synkkyydestään huolimatta ihan kiintoisa ketju.
Minulla on teille yksi hyvä kysymys. Luuletteko todella, että parisuhteessa elävät ja perheelliset kokevat elämäänsä paljoa sen merkityksellisempänä? En usko. Ero on siinä että perhellinen ikään kuin lykkää elämän realiteettien käsittelyä n. 20 vuotta, sen ajan kun on vastuussa lapsistaan. Sitten kun he ovat muuttaneet, joutuu viimeistään toteamaan että elämä onkin aika tyhjää. En olisi niin kateellinen perheellisille, koska he vain täyttävät tyhjyyden kaikenlaisten arkisten velvollisuuksien hoidolla eivätkä siksi ehdi pohtia syvemmin.
Sinkkuna ehtii ja siksi voikin ymmärtää elämää paremmin jo ennenkuin täyttää 50v. Joku voisi tässä vaiheessa ajatella että jos elämä tällaisenaan on näin tyhjäntuntuista niin ovatko yhteiskuntamme luomat tavoitteet oikeita. Sanoisin että eivät ole. Elämässä on paljonkin järkeä mutta sitä järkeä voi olla vaikea löytää tässä ultimaalisen materialistisessa maailmassa. Se onko sinkku vai suurperheen isä, on yhdentekevää todellisen elämän löytämisen kannalta.
Samaa mieltä, itsekin olen ajatellut että useilla perheellisillä(kin) tuntuisi aika tyhjää olevan se elämä jos niiltä otettaisiin lapset pois, lähestulkoon kaikki mitä ne tekee ja puhuu liittyy jollain tavalla siihen perhepalettiin. Ne ehkä vielä silloin kun lapset on pieniä kuvittelee niissä olevan jotain merkityksellistä ja ihmeellistä ja sitten jossain vaiheessa kun niistä lapsista tulee samanlaisia pallinaamoja kuin kaikista muistakin ne tajuaa että itse olivat ja ne lapsetkin ja niiden lapset tulevat olemaan vain osia isossa muurahaispesässä eikä mitään sen kummempaa.
Sinkkuna sitä ehkä aikaisemnmin tosiaan tajuaa ettei sitä omaa nimeä ja sukua ole pakko saada historiankirjoihin, minusta ainakin riittää kunhan vain pystyy elämään suhteellisen miellyttävästi isommin ketäään loukkaamatta.
Syvällisen elämänsisällön löytäminen tuskin riippuu siitä onko sinkku vai perheellinen, mutta jos ihan hengissä pysymistä ajatellaan niin eiköhän sillä ole merkitystä. Jos elää kumppanin kanssa ja tietää millainen menetys tämän poismeno olisi, niin ehkäpä sitä itsekin olisi tiukemmin "vastuussa" omasta elämästään ja terveydestään, siinä määrin kuin siihen on mahdollista vaikuttaa.
Olisi todella tärkeää että olisi jokin tällainen hyvä syy minkä vuoksi kannattaa elää. Hyvällä tarkoitan ihan konkreettista syytä, muita ihmisiä. Voin katsoa kirjasta jonkin mietelauseen joka kertoo syyn elämälleni mutta ne ovat vain sanoja paperilla.
Kerroit juuri syyn miksi moni ihminen tekee hyväntekeväisyystyötä. Kun autat apua todella tarvitsevia, niin mikä voisi olla parempi syy elää. Siinä olet oikeassa että perheelliset ovat vastaavassa tilanteessa koska auttavat lapsiaan, jotka eivät selviäisi ilman vanhempiaan. Kuitenkaan mikään ei estä sinua tekemästä itsestäsi tärkeää jollekin elämän päähän potkimalle.
Tuohon ideaan se tervehenkisempi ajatuskulku väistämättä johtaa. Pitäisi vain olla itse sen verran hyvässä kunnossa että pääsisi alkuun. Ainakin minusta tuntuu välillä että olen itse se päähän potkittu eikä minua kukaan auta. Luulen että olotila paranisi monilla sen myötä kun saisi tehtyä itsestään edes hieman tärkeän, mutta alku on vaikea.
Hmm, naisilla ns. ikisinkkuus on taas lupaus hyvinkin pitkästä elämästä:
http://iltalehti.fi/ulkomaat/200812038695279_ul.shtml
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200810098398663_ul.shtml