Tuleekohan tästä mitään. Miesystävä on kotitöissä varsinainen laiskajaakko. Ruokaa kyllä monesti iltasin tekee ja kaupassa ajoittain käy, mutta kaikki muut kotihommat on todella vähissä. Jättää tyhjiä purkkeja ja papereita pöydille jne. Itsellä on pari ipanaa ennestään (lisää ei tule) ja toivoisi apua arjen pyöritykseen. Eikä tavallaan jaksais yhden aikuisen jälkiä korjailla. kyllähän mä ne hommat hoidan, mutta ois se kiva kumppanin kanssa jakaa asioita. Henkisellä tasolla meillä ei ole paljon jaettavaa. Mies ei ole keskustelija tyyppi. Itse taas tykkään ajoittain syvällisiä pohdiskella. Mies tykkää läheisyydestä ja hellyydestä ja seksuaalisesti on hyvin aktiivinen. Ne ovatkin plussaa. Ja yhdessä tykätään urheilla ajoittain. Sit on se luottamus puoli kun jostain syystä en kykene täysin luottaa häneen. Aiemmissa suhteissa hän on pettänyt kumppaniaan useasti. Pyrkinyt perustelemaa sitä sillä että on siinä vaiheessa tiennyt ettei jutusta mitään tule. Kuitenkin jatkanut suhdetta joitakin vuosia. Mun intuitio sanoo ettei tuu mitään, mutta jokin mua pidättelee.
kannattaako??
ristiriita1
13193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Lopeta jo uunopää. Olet sairas.
No siinähän sitten varsinaisen valopään vastaus.
Minulla vastaavanlainen suhde. Miehellä kaksi melkein aikuista poikaa ja itselläni kaksi pienenmpää lasta. Nämä pienemmät joutuvat kyllä korjaamaan kaikki jälkensä pois, mutta mieheni ja nämä hänen poikansa eivät joudu ja he kaikki kolme jättää joka paikkaan tavaroita, vaatteita, astioita ja roskia. Huuhholli on välillä kuin pommin jäljiltä. Molemmat käydään töissä ja mieheni käy kyllä kaupassa ja tekee ruuan kun minä pääsen myöhemmin työstä, mutta muuten saa kyllä yleensä paikat mennä ihan sikin sokin. Mutta sitten kuluttaa paljon aikaa netissä ja saattaa ykskaks aloittaa jotain omia projekstejaan kysymättä edes minulta onko mulla mitään mielessä. Olemme vasta hiljattain muuttaneet yhteen ja muutin kymmenien kilometrien päähän kaikista ystävistä ja perheenjäsenistä joten tämän lisäksi olen myös yksinäinen. Minusta on alkanut päivä päivältä tuntua että olen täällä vain ja ainoastaan palvelemassa tätä laumaa. Motivaatio kärsii pahasti, välillä ei jaksa tehdä mitään kun huomaa että kaikki on turhaa, eikä mieheni pyynnöstäni huolimatta muuta omia tai poikiensa tapoja. Olen kuin Liisa ihmemaassa. Lisäksi suhde on alkanutolemaan sitä että seksiä kyllä harrastetaan mutta muuten omia yhteisiä juttuja ei juurikaan tehdä. Mieheni puhuu kyllä paljon ja lupailee asioita ja suunnittelee kaikenlaista, mutta käytännössä mitään niistä ei tapahdu ja mieluiten hän makaa sohvalla tai on netissä. Nim. Ennen minulla oli kaikki mutta puuttui mies, nyt minulla on mies, mutta kaikki muu puuttuu. Sen verran tuosta pettämisestä, että siihen ei juurikaan voi osata vastata. Tiedän että ihminen joka on pettänyt joskus useastikin, pystyy olemaan pettämättä ja muuttamaan tapojaan, mutta mistään ei voi olla varma, niinkuin ei elämässä yleensäkään.
Voisit puhua miehellesi. Kertoa, millaisena koet tilanteen. Syyttämättä. Jos ei tilanne ala parantua, voit muuttaa uudelleen omaan asuntoon lähelle ystäviä. Selitä miehellesi syyt muuttoon, niin luultavasti pystytte jatkamaan seurustelua. Katso alkaako luottamusta syntymään. Ei kannata uudelleen hätiköidä yhteenmuuttoa tai mennä naimisiin, lapsesta puhumattakaan.
Me ei asuta yhdessä, tosin mies aika paljon yöpyy, ja on iltaisin luonani. Oon sanonut hänelle suoraan mitä asiasta ajattelen, etten voi kuvitella, että muuttaisimme yhteen, kun nämä arkiaskareiden hoitamiset hoidetaan näin. Ja niinkuin aiemmin sanoin lapsia en aio enää "tehdä". Miehellä niitä ei ole ja hän on sanonut, ettei koskaan ole kokenut tarvetta isäksi tulla. Jotenkin en näe vakaata ja pysyvää suhdetta tulevaisuudessa hänen kanssaan. Hän on iältään minua nuorempi ja elämän kokemuksemme, mm. vastuun kantaminen muista ja omasta taloudesta jne. on erilainen.
Mä imuroin, pesen pyykkejä ja moppaan. Osaan myös rempata?
Olin aiemmin pitkään parisuhteessa, josta viimeiset vuodet puuttui läheisyys, seksi, yhteiset tekemiset ja ilo. Tuon suhteen myötä olen aika varovainen isomman sitoutumisen kanssa etenkin kun tässä nyt tämmöistä kaikkea on. Nykyinen miesystävä taas antaa sitä kokonaisvaltaista läheisyyttä, joka mua pitääkin siinä kiinni. Ja jotenkin sellainen olo, ettei hän kykene täysin sitoutumaan ja aika vahvasti uskon, että jos pitkään yhdessä oltaisiin, niin jossain vaiheessa hän vieraisiin menisi. En tiedä, jotenkin tässä nyt päivä kerrallaan mennään. Kaikki asiat tuntuvat ratkeavan ajallaan...
Oletko Väsynyt12 puhunut näistä asioista miehesi kanssa?
Osaat myös valittaa kuukausi kuukauden perään samasta vi-tun asiasta.
Mieheni on suoraan sanonut että jos lähden niin suhde on tässä. Välimatkaa on 45 km. Imettelen silti että halusi ruveta välimatkasta huolimatta seurustelemaan kanssani. Olen yrittänyt ottaa aioita puheeksi syyttämättä ja kertonut myös tuskastani ja yksinäisyydestäni, ei mitään muutoksia tai vaikutusta. Mies hermostuu heti kaikesta mistä muka syytän sitä.
Niin ja lisäksi minulla on yritys täällä entisellä paikkakunnalla ja pienet lapseni käyvät koulua täällä 45km päässä, eli joka toinen viikko kun lapseni ovat luonamme, niin joudun kuljettamaan he aamulla aikaisin kouluun. Mutta kyse ei ole tästäkään,näin paljon olen antanut suhteen eteen ja tuntuu että sitä kaikkea ei kunnioiteta pätkääkään.Miehellä on siis kaksi isoa poikaa ja minulla pieniä alakouluikäisiä lapsia. Miehen lapset olivat poissa vajaan viikon kotoa, niin meiheni ilmoitti minulle että hänellä oli paska olla koska koki huonoa omaatuntoa kun leikki minun lasteni kanssa ja laiminlöi aikaa omien kanssa. Yhen kerran , vajaan viikon. Minun lapseni asuu 45 km päässä joka toinen viikko isänsä luona ja tuona aikana en näe heitä ollenkaan, en kuitenkaan ole koskaan syyttänyt miestäni tai hänen lapsiaan tästä.
nyt täytyy kertoa että väsyny ensinnäkään en sanonu että olis paska fiilis että vietän aikaa sun lasten kanssa vaan siitä että olen laimin lyöny omia poikiaen ole antanu tarpeeksi aikaa/huomiota niille viime aikoina.en ole vaatinu sun lapsiltas muuta kun että uima-altaaseen ei heitellä tuthaan uima leluja jos ei niitä käytetä ja lelut lattialta pois ovat yllättävän teräviä kun niitten päälle pimeessä astuu ja ei mepoikien kanssa jätetä kaikkea hujan hajan joskus jää kuppi pöytään joskus takki tuolin päälle mutta näin käy jokaisessa normaalissa taloudessa ja pojat on teinejä eikä aikuisia.olen pyörittäny asuntoa toista vuotta yksin missä kaksi teiniä yksi pitkä karvainenkoira ollaan pärjätty hyvin ja jos sinä siivoot koko ajan eikukaan muu kerkee siitä on sulle sanottu mutta ilmoitit että tykkäät tehdä ja touhuta ja varsinki silleen että saat rauhassa tehdä,projektit yksi auto projekti kaksi päivää ja ilmoitin sulle siitä ja kerroin että olen vaan apuri voin lopettaa jos haluat jotain tehdä .siinä nyt vähän ja kaikki alkoi siis tämä sota siitä kun poikani oli pariviikkoa äidillään ja ikävä oli ja halusin viettää isä poika aikaa eli tehdä yhdessä mutta se oli väsyneelle liikaa koska ei saanu 100 prosenttista huomiota
väsynyt ei ole puhunu asioista vaan suuttunu ja haukkunu miehensä siihen pisteeseen että mies lopetti suhteen
Ala ole mun kanssa. Minä kyllä teen kotitöitä.