Moikka! Nyt tuli sellainen olo, että on pakko päästä avautumaan joillekkin/jollekkin. Olen siis 19 vuotias tyttö/nainen tai miksi haluatte nyt luokitellakkaan, ja samanikäinen poikaystävä/avopuoliso. Suhde on kestänyt hieman yli puoli vuotta ja niin hassulta ja lapselliselta kuin sattuu kuulostamaankin niin olen aivan korviani myöten rakastunut ja yhdessä on koettu todella paljon pienessä ajassa. (mm. keskenmeno, yhteiseen asuntoon muutto) Ensimmäiset 5kk meni kuin unelma, mutta viime kuukauden aikana poikaystäväni on alkanut sairaalloisen mustasukkaiseksi; kyttää puhelimen ja koneen sekä facebook ym. läpi, ei anna olla poikapuolisia ystäviä minkä vuoksi suurin osa kaverisuhteista on kuihtunut kasaan. Useasti pienen erimielisyyden aikana poikaystäväni on myös haukkunut minut alimpaan helvettiin ilman syytä ja käskenyt muutamaan otteeseen tappamaan itseni ( henkisesti nuo on todella raskaita asioita, koska kärsin itse masennuksesta ja itsemurhayrityksiä on muutamia takana alle vuoden sisään..) ja noin kolmisen kertaa myös yrittänyt heittää yhteisestä kodista ulos vaikka vuokrasopimus molempien nimissä sekä minä maksan suurimman osan vuokrasta. Suurimmaksi osaksi hän osaa olla täydellinen, mutta miinuspuolet on niin suuria etten enään tiedä mitä tehdä. Myös viime viikolla hän hermostui, yritti heittää minua kodista ulos eli toisin sanoen repi sängyltä jalasta lattialle, siitä nosti seinälle ja kuristi. Tosin kovasti lupaili ettei tule enään tapahtumaan.. En uskalla sanoa hänelle mihinkään vastaan ja kokonaisen kuukauden olen niellyt kaiken paskan minkä hän minulle syytää sekä pitänyt oman pahan oloni sisällä. MInulla alkaa mielenterveys ja henkinen kantti jo loppua enkä tiesä enään mitä tehdä... Ystävät neuvovat minut jättämään hänet, ja toisaalta tiedän että niin pitäisi tehdä, mutta toisaalta taas tunteet puhuu enemmän entä järki. Onko kenellekään ollut samanlaisia tilanteita suhteessa ja niistä on selvitty ja suhde on jatkunut hyvänä sen jälkeen..?
Henkinen ja fyysinen pahoinpitely suhteessa
26
558
Vastaukset
- Joonas.
Mustasukkaisuus on tappava tauti. Vain puoli vuotta yhdessä,ja miehestä tullut sekopää. Mies tarvitsee apua. Ei noin voi jatkua.
Kannattaa harkita eroa vakavasti.
Meitä kunnollisia väkivallattomia Miehiä kyllä on. - Fall
Kiireesti miehelle ammattiapua, sinä lähdet tuosta suhteesta. Ihan oman itsesi takia. Tuntuu pahalta mutta näin on hyvä ratkaisu,
- täti
On kokemusta.
Voin kertoa sinulle, että mitä pitempään suhteenne jatkuu sitä pahemmaksi asiat muuttuu.
Sinä et voi muuttaa toista etkä rakastaa häntä terveeksi. Ainoa asia minkä voit tehdä on pitää hyvä huoli itsestäsi ja omasta elämästäsi/hyvinvoinnistasi.
Tiedän niin kipeän hyvin, miten vaikeaa huononkin suhteen lopettaminen on. Joskus on menty yhteen rakkaudesta ja sitä vaan jaksaa toivoa, että kaikki muuttuu vielä hyväksi.
Ei muutu. Sairaaloinen mustasukkaisuus on pahinta mahdollista, mitä suhteeseen voi tulla. Sen takia on moni elämä loppunut kesken kumppanin käden kautta.
Olet niin kovin nuori ja kaikki vielä edessä. Usko minua, älä pilaa elämääsi vaan lopeta tuollainen suhde.
Mene turvakotiin tai vanhempiesi tai jonkun ystäväsi luokse ja katkaise kaikki yhteydenpito poikaystävääsi. Se sattuu, mutta paljon enemmän sattuu jos jäät.
Itke itkusi ja suuntaa katseesi tulevaan. Elämällä on sinulle paljon parempaa annettavaa.
Et sinä halua muuttua tahdottomaksi ihmisraunioksi jonka elämässä pelko ja kipu on aina läsnä. Ansaitset rakkautta ja hellyttä, kunnioitusta ja arvostusta. Ihan niin kuin meistä jokainen.
Älä tyttö kulta alistu enää tuollaiseen!- makkara1
Niin... Kaikella järjellähän minun tästä tilanteesta ba suhteesta pitäisi pois lähteä, mutta on kyllä älyttömän vaikeaa.. Herrahan on eilisestä aamusta saakka ollut kadoksissa, kerran vastannut puhelimeen ja sanoi tänään kuuden aikoihin että tulee nyt kotiin, sen jälkeen puhelin ollut suljettuna hänellä ja edes hänen äitinsä ei tiedä missä poika lymyää. (sanoi siis menevänsä äitinsä luo..) En sitten tiedä valehteleeko äitinsäkin minulle, on näet aikamoinen mammojen mamma; pojat hänelle vieläkin pikkulapsia(kaksi poikaa 19 ja 27v) Täällä kotona olen kilttinä odotellut, siivoillut ja tehnyt ruat valmiiksi ruoka-aikaan mutta ei ole tätä poikaystävää näkynyt tai kuulunut... Todella kuluttavaa ja raskasta, mutta en osaa enkä loppujen lopuksi edes uskalla tästä pois lähteäkkään, ainakaan nyt.. Tuntuu kauhealta luovutukselta vain lähteä ja olla olematta yhteyksissä enään... Toisaalta ei voimavaratkaan riitä yksin muuttaa asumaan ja vanhempien luokse meneminen on jotenkin todella ahdistava ajatus.. Minun vanhempani tai oikeastaan kukaan muukaan ei ilanteesta tietoinen ole, joten tuntuisi pahalta kävellä häntä koipien välissä takaisin kotiin.
- täti
makkara1 kirjoitti:
Niin... Kaikella järjellähän minun tästä tilanteesta ba suhteesta pitäisi pois lähteä, mutta on kyllä älyttömän vaikeaa.. Herrahan on eilisestä aamusta saakka ollut kadoksissa, kerran vastannut puhelimeen ja sanoi tänään kuuden aikoihin että tulee nyt kotiin, sen jälkeen puhelin ollut suljettuna hänellä ja edes hänen äitinsä ei tiedä missä poika lymyää. (sanoi siis menevänsä äitinsä luo..) En sitten tiedä valehteleeko äitinsäkin minulle, on näet aikamoinen mammojen mamma; pojat hänelle vieläkin pikkulapsia(kaksi poikaa 19 ja 27v) Täällä kotona olen kilttinä odotellut, siivoillut ja tehnyt ruat valmiiksi ruoka-aikaan mutta ei ole tätä poikaystävää näkynyt tai kuulunut... Todella kuluttavaa ja raskasta, mutta en osaa enkä loppujen lopuksi edes uskalla tästä pois lähteäkkään, ainakaan nyt.. Tuntuu kauhealta luovutukselta vain lähteä ja olla olematta yhteyksissä enään... Toisaalta ei voimavaratkaan riitä yksin muuttaa asumaan ja vanhempien luokse meneminen on jotenkin todella ahdistava ajatus.. Minun vanhempani tai oikeastaan kukaan muukaan ei ilanteesta tietoinen ole, joten tuntuisi pahalta kävellä häntä koipien välissä takaisin kotiin.
Tiedän liiankin hyvin, miltä sinusta tuntuu. Olen ollut joskus ihan samanlaisessa tilanteessa.
Lähteminen on vaikeaa ja asioista on vaikea puhua kenellekään. Mieluummin antaa kaikkien luulla, että asiat on hyvin.
Mutta kuitenkin olisi tosi tärkeää, että sinulla olisi edes yksi ihminen, jolle voisit puhua ja jolta saisit vähän erilaista näkökulmaa asiaan. Et itse näe etkä koe teidän tilannettanne läheskään niin pahana kuin se on.
Vanhempasikaan tuskin haluaisivat, että olet tuollaisessa suhteessa. Ymmärrän, että kotiin ei enää halua mennä takaisin kun sieltä on omaan elämäänsä lähtenyt. Ei sinne tarvi kokonaan muuttaakan, mutta olisi hyvä olla joku paikka, jonne voi mennä jos tulee oikein kiperä paikka.
Se ei ole luovuttamista jos ei halua elää mahdottomassa suhteessa. Minullakin oli tosi kova tarve onnistua. Itse olin sen itselleni asettanut, enkä halunnut ymmärtää, että sairaassa suhteessa ei voi onnistua, mutta hengestään voi päästä.
Minulla oli sen kaiken keskellä lapset, joten heidän takiaan jouduin tekemään ratkaisuja. Se vaati sittenkin muutaman muuton omaan asuntoon ja taas takaisin miehen luo. Irti pääseminen oli todella vaikeaa.
Näin vuosien päästä en voi muuta kuin ihmetellä, mikä minua piti sellaisessa suhteessa. Voin koko ajan huonosti, samoin lapset. Luulin, että asiat voi muuttua hyväksi ja roikuin sitkeästi ajatuksessa, että kaikki korjaantuu.
Ei olisi kannattanut. Se oli hukkaan heitettyä aikaa ja mitä pitempään sellaista jatkuu, sitä vaikeampi siitä on päästä yli.
Suosittelen sinulle lämpimästi, että puhut asioista jonkun kanssa. Soita vaikka johonkin auttavaan puhelimeen, jos et hakua jutella läheisillesi.
Jos vain voisin, niin raahaisin sinut itse pois sieltä. En haluaisi, että yksikään nainen ja varsinkaan nuori tyttö pilaa elämänsä huonossa suhteessa jolla ei ole tulevaisuutta. - saman kokenut
Totta joka sana. Itse kokenut saman, kannattaa oikeesti kuunnella!! Toista ei voi muuttaa.
- Terve teko
Usko kokeneiden ihmusten mielipiteitä. Tilanteen analysoiminen ja pohtiminen kuuluvat terveeseen prosessiin. Kuitenkin sinun pitäisi vain lähteä, eikä jäädä miettimään. Rakkaudella ei ole mitään tekemistä lähtöpäätöksesi ja lähtemisesi kanssa. Ei ole tervettä jäädä asumaan ihmisen kanssa, jonka käytös sinua kohtaan kertoo sairaudesta.
- LähdeSuhteesta
Kaveri ei missään nimessä ole kypsä parisuhteeseen. Sinun tulisi heti muuttaa pois hänen ulottuviltaan. Yksikin lyönti on liikaa. Väkivalta ei lopu vaan pahenee ja raaistuu.
Jos rakastat häntä, niin muuta pois hänen ulottuviltaan, jolloin hän ei saa vahingoitettua sinua. Hän ei itsekään selviä seuraamuksitta, jos loukkaannut vakavasti. Lähde ennen kuin käy niin.
Jos jotain hänelle jossain vaiheessa vaikka jälkeenpäin tahdot sanoa, niin pyydä häntä hankkimaan apua itselleen nimenomaan omaan väkivaltaisuuteensa. On olemassa sellaisia ryhmiä, mistä nimenomaan miehet saavat apua. - makkara1
Vieläkin tässä suhteessa ollaan ja takana nyt viime perjantaiyönä tapahtunut selkkaus, jossa juttelin erään ystävän (mieshenkilö) kanssa ja ukkoni sitten kilarit siitä veti, haki minut festareilta ja uhkasi ajaa ojaan ellen pidä turpaani kiinni. Kotona oltiin kello kolmen aikaan yöllä ja hänelle soitti nainen ( hänen entinen säätönsä joka aloitti puhelun sanoin "hei muru", ja tämän tiedän siitä että itse siihen puhelimeen vastasin) ja mies väitti ettei häntä edes tunne vaikka nimi oli puhelimeen tallennettuna??? Tuli riita jonka seurauksena mies kävi päälle, repi rintakehän verisille haavoille ja mustelmille. Sen jälkeen katosi taas päiväksi, tuli kotiin ja oletti että kaikki on hyvin. Tässä sitä edelleen ollaan ja häntä vastaan en ole uskaltautunut asettua... En tiedä uskallanko hänelle ehdottaa noita miehille tarkoitettuja ryhmiä väkivaltaisuuden vuoksi. Nyt ollut niin seesteistä sunnuntaista tähän asti, suurimmaksi osaksi kylläkin sen takia että olen myötäillyt häntä kaikessa..
- Juliaaaanaaaaa
Kiva että olet löytänyt noin ihanan ja rakastettavan miehen. Me kaikki olemme kateellisia sinulle. Ei missään nimessä kannata edes harkita oman elämän päivittämistä.
... vai pitäisikö sittenkin? - riittää jo
Mitä vielä odotat, tuo loppuu tavalla tai toisella. Lähde pois sieltä! Soita vaikka naisten linjalle tai jonnekin niin saat ehkä sen hetken tukea että pystyt siihen.
- KOKEMUKSESTA TIEDÄN
Voi sinua nyt vain itseäsi niskasta kiini ja POIS tuollaisesta suhteesta ja heti.Jos on tuoss vaiheessa tuollaista SE ei lopu vaikka toinen kuin lupaa.Mull on kokemusta monelta vuodelat.vaikkei sitä kovin helpolla kelleen myönnä ett Turpaan tuee.Usko vain huvikses tää on faktaa.Älä pilaa elämääsi tuollaisen takia olet viellä nuori ja löydät kyll Lyömättömän MIEHEN,NAISTA LYÖVÄ MIES EI ANSAITSE NAISTA Samoin on toisinkin päin..TOIVON ett Ymmärrät Ajatella itseäsi.
- oppeliini1
Onko tuo kirjoittamasi totta?
Ellei, niin sinulla on hyvin, hyvin sairas mielikuvitus!
Jos on totta , mitä on vaikea uskoa, niin tarvitset ison pulloharjan jolla putsaat korviesi välin saadaksesi tuon iljettävän "rakkaasi" pois mielestäsi ja elämästäsi.
Keksiä syitä että on masennus, vaikea lähteä, ei halua mennä kotiin jne jne on täydellisen typerää!
Mene vaikka veneen alle asumaan, nyt on lämminkin, saat ainakin olla turvassa ja rauhassa!
Sitä sinun mielesi tarvitsee, ei kuvailemaasi (ja sinun itsesi haluamaa) mieletontä riehumista!
Tietysti, onhan se paljon helpompaa valittaa ja valitta eikä tehdä mitään. Vaan valittaa lisää. Kohta sinun ei edes tarvitse itse lähteä, arkunkantajat tekevät sen puolestasi. Tai sitten valkotakkinen hoitaja, joka hakee sinut laittaakseen yksihihaiseen paitaan.
Valinta on sinun. Vain yksinomaan sinun. Ei muiden. - kiltti mies.
Hienoa! Hieno suhde ja ihan mies sinulla. Naiset rakastuu aina tuollaisiin romantiikkaa pursuaviin miehiin. Ehdota sille lemmenlomaa jonnekkin, kynttilä illallisia ja rakastelua.
- tikru2
Tuolla miehelläsi on aivan liian isoja ongelmia,äkkiä pois,vanhempien luo palaamisessa hetkellisesti ei ole mitään hävettävää,miehen käytös on hänen oma häpeänsä.
On kokemuksia. Minäkin luulin olevani rakastunut ja aloin seurustelemaan juuri sinun ikäisenä miehen kanssa josta minua varoitettiin. En kuunnellut vaan olin varma että ajan myötä kaikki muuttuu.
Ei muuttunut.
Tilanteeni oli melkein samanlainen kuin sinulla, mutta minä katsoin sitä touhua melkein kuusi vuotta. Joku asia viimein avasi silmäni ja kaverini tsemppattua otin ja lähdin.
Tee järkevästi äläkä niinkuin minä, vaan lähde tuosta suhteesta. Muuta vaikka toiselle paikkakunnalle jos on tarve, ansaitset varmasti paremman suhteen eikä tuollaista.- gjsrhjo
Kyllä sun tilanne on sellanen, että nosta hyvä tyttö kytkintä vielä kun voit!!!
Tuommonen meno tulee ajan mittaan vaan pahenemaan, ja välillä ukkos tulee saamaan tunnontuskia sun huonosti kohtelusta, ja se olet sinä joka sitä päätä sitten silität ja lohdutat.
Tuollainen meno EI OLE rakkautta. Etkä sinä pysty miestä ehjäksi rakastamaan!!!
Ota ja lähde, elä nuoruuttasi, sinä kyllä löydät hyvän miehen, joka ei sinua tuolla tavalla kohtele!! Älä edes mieti enää, kyllä ne rakkauden tunteet vielä kuivuvat kasaan ajan mittaan!! Ja en sano tätäkään pahalla, mutta onneksi et tuon miehen kanssa saanut sitä lasta, silloin sinä et olisi ikinä päässyt lapsen kanssa moisesta retkusta eroon!!! - vihainennainen
Tuollaisessa väkivaltatilanteessa mätkäisisin jätkää itse niin lujaa turpaan kun pystysin, mutta siinä saattaa aina käydä niin että mies suuttuukin vielä enemmän jos on kovapäinen ja toinen vaihtoehto on että väkivalta loppuu. En kehota siis sinua lyömään takaisin, ei ole omallakaan kohdalla hirveän hyvin toiminut. Itse olisin varmaan valmis jopa lyömään jollain esineellä väkivaltaista miestä vaikka päähän jolloinka voisi jo mennä aika vakavaksi tappelu... En kehota toimimaan näin.
- Sannnnnnni
Ei. Samanlaisessa tilanteessa olen ollut, ja vuosikaudet yritin. Oli aina hyviäkin kausia, varsinkin sen jälkeen kun mies oli tehnyt jotain erityisen törkeää (kuten kuristanut tajuttomaksi) ja oli sitten kauhean pahoillaan, mutta aina se alkoi uudestaan. Omatkin ystäväni neuvoivat että jätä se herrannimessä, mutta kun ne hyvät kaudet olivat niin hyviä, ja tuntuivat sitäkin paremmilta kun vertasi muuhun...
Tuota suhdetta ei vaan voi pelastaa. Mikä pahempaa, jos pysyt siinä tarpeeksi kauan niin ehkä sinuakaan ei voi. Voi olla ettet olisi puoliksikaan niin masentunut ja hermostunut jollet joutuisi elämään tuollaisessa suhteessa -ja mitä kauemmin siinä olet, sitä kauemmaksi katoaa käsityksesi siitä mitä normaali elämä on. Et välttämättä enää osaa olla muuta kuin uhri.
Et luultavasti pysty vain pakkaamaan reppua ja lähtemään -ihminen joka pelkää jo puhumista ei pysty rohkeisiin tekoihin ja se *ei* ole sinun syysi vaan suoraa seurausta tilanteesta. Ota näihin yhteyttä:
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/liitto/haetko-apua/ - Pois ja heti
Pahoinpitelee sinua ... Kuristaa.. Lisäksi sillä on joku toinen nainen .. Siksi katoaa aina jonnekin. Mee vaa takas kotiin, mitä hävettävää siinä oikeen on??? sanot ettei suhde toiminut ja etsit omaa asuntoasi jossakin välissä. Häivy sieltä tai pääset hengestäsi. Poikahan on vaarallinen.. Ja teet rikosilmoituksen pahoinpitelyistä mutta pääaisa että tajuat ettei hän rakasta sua ja sun turha kuvitella että rakkaus olisi tollaista. Muuta jo heti huomenna., koska hön noin vaarallinen, niin lähde nii. Että ystäväsi, ne miespuoliset on mukana kun lähdet,, äläkä sano sille etukäteen mitään että lähdet. Todenn saat vain turpaan. Ilmoitat sitten txt että et halua enäö olla hänen kanssa tekemisissä, todenn yrittäö imarrella sua ja itkeä perään, mutta se on vain näytelmää..
- rikkinäinen
Lähde pois suhteesta mahdollisimman nopeasti. Itse pilasin elämäni tollasella suhteella. itsetunto menee niin huonoksi, että lähteminen vaan vaikeutuu mitä kauemmin jatkat suhdetta. Tollaista miestä ei kannata yrittää parantaa, ei onnistu. Itse taistelin tollasen miehen kanssa 10 vuotta, lopulta olin niin huonossa kunnossa, etten pystynyt enään töihin enkä kunnioittamaan itseänikään. Ikuiset arvet jäi. Älä enää edes harkitse jatkavasi suhdetta.
- täti
Hei nimimerkki makkara1!
Mitä sinulle kuuluu? Oletko saanut elämäsi järjestykseen?
Toivon, että voit hyvin ja olet ottanut ratkaisevan askeleen kohti parempaa elämää.- makkara1
Voi kun voisinkin teidän mieliksi edes sanoa, että suhteesta olen lähtenyt ja asiat parempaan suuntaan menossa... Tässä edelleen, kaiken jälkeen ja en oikein osaa sanoa onko tämä parempaan vai pahempaan mennyt. Väkivaltaa ei enää ole ollut, toki pienimuotoista (töniminen, tukasta repiminen yms) Edelleen katoilee ja syntymäpäiväni lisäksi ei kummempia selkkauksia ole tullut. Syntymäpäiväni siis menimme porukalla baariin juhlistamaan minua ja mies veti hirmuiset perseet, jätti minut ja tavaransa puhelinta lukuunottamatta vain pöydälle josta ne omaan laukkuuni sitten korjasin talteen. Perään tulee viestiä että mies jättää minut, soittaa poliiseille että olen hänen pankkikorttinsa varastanut ja uhkailujakin. En jaksanut vaan enään välittää vaan suljin vain puhelimen ja pian sen jälkeen kävelin kotiin. Mies römysi tunnin parin päästä kotiin ja sammui sohvalle, sinne sen sitten peittelin yön pikkutunteina. Seinään oli vihastuksissa reiän potkaissut ja äidillensäkkin yöllä soittanut ja minut pystyyn haukkunut ja valehdellut että varastin hänen korttinsa ja join kaikki hänen rahansa.. ( tosiaan aika iso summa juotavaksi yhtenä iltana pienelle naiselle tuo 800e..) Poliiseillekkin ilmeisesti soittanut tai näin hänen kaverinsa ainakin minulle raportoivat seuraavana päivänä. Luojan kiitos olen vastikään yhteen ihanaan samanikäisen tyttöön tutustunut jolle on mieltäni purkanut ja joka on minua hänen luonaan majoittanut jos en ole kotona voinut olla..! Miehen kanssa olen hieman syvemmin päässyt keskustelemaan ja toisaalta ymmärrän häntä tietyiltä osin nyt paremmin. Avautunut minulle muutaman kerran ja viimeksi toissapäivänä alkoi itkemään nähteni ja tokaisi vain että kun hänellä vain on nii tyhjä olo ja hänen elämänsä ohi.. ( vuosi sitten putosi 11 metriä katolta selälleen asvaltille josta paha selkäydinvamma ja viime vuoden tammikuussa alkoi uudelleen opetella kävelemään, jo maaliskuussa onnistui heittää toisen kepin menemään ja viimeiset pari kuukautta kävellyt milloin keppien kanssa ja milloin ilman, väsyy vain helposti ja hidas kävelemään joten käyttää keppejä pidemmillä matkoilla) En ole osannut hänelle mitään sanoa vaan olen viimeisimmät yöt majoitellut juuri täällä ystäväni luona ja tänään ajattelin kotiin mennä ja ottaa härkää sarvista ja katsoa mihin suuntaan tässä elämässä nyt aletaan edetä..
- oppeliini1
makkara1 kirjoitti:
Voi kun voisinkin teidän mieliksi edes sanoa, että suhteesta olen lähtenyt ja asiat parempaan suuntaan menossa... Tässä edelleen, kaiken jälkeen ja en oikein osaa sanoa onko tämä parempaan vai pahempaan mennyt. Väkivaltaa ei enää ole ollut, toki pienimuotoista (töniminen, tukasta repiminen yms) Edelleen katoilee ja syntymäpäiväni lisäksi ei kummempia selkkauksia ole tullut. Syntymäpäiväni siis menimme porukalla baariin juhlistamaan minua ja mies veti hirmuiset perseet, jätti minut ja tavaransa puhelinta lukuunottamatta vain pöydälle josta ne omaan laukkuuni sitten korjasin talteen. Perään tulee viestiä että mies jättää minut, soittaa poliiseille että olen hänen pankkikorttinsa varastanut ja uhkailujakin. En jaksanut vaan enään välittää vaan suljin vain puhelimen ja pian sen jälkeen kävelin kotiin. Mies römysi tunnin parin päästä kotiin ja sammui sohvalle, sinne sen sitten peittelin yön pikkutunteina. Seinään oli vihastuksissa reiän potkaissut ja äidillensäkkin yöllä soittanut ja minut pystyyn haukkunut ja valehdellut että varastin hänen korttinsa ja join kaikki hänen rahansa.. ( tosiaan aika iso summa juotavaksi yhtenä iltana pienelle naiselle tuo 800e..) Poliiseillekkin ilmeisesti soittanut tai näin hänen kaverinsa ainakin minulle raportoivat seuraavana päivänä. Luojan kiitos olen vastikään yhteen ihanaan samanikäisen tyttöön tutustunut jolle on mieltäni purkanut ja joka on minua hänen luonaan majoittanut jos en ole kotona voinut olla..! Miehen kanssa olen hieman syvemmin päässyt keskustelemaan ja toisaalta ymmärrän häntä tietyiltä osin nyt paremmin. Avautunut minulle muutaman kerran ja viimeksi toissapäivänä alkoi itkemään nähteni ja tokaisi vain että kun hänellä vain on nii tyhjä olo ja hänen elämänsä ohi.. ( vuosi sitten putosi 11 metriä katolta selälleen asvaltille josta paha selkäydinvamma ja viime vuoden tammikuussa alkoi uudelleen opetella kävelemään, jo maaliskuussa onnistui heittää toisen kepin menemään ja viimeiset pari kuukautta kävellyt milloin keppien kanssa ja milloin ilman, väsyy vain helposti ja hidas kävelemään joten käyttää keppejä pidemmillä matkoilla) En ole osannut hänelle mitään sanoa vaan olen viimeisimmät yöt majoitellut juuri täällä ystäväni luona ja tänään ajattelin kotiin mennä ja ottaa härkää sarvista ja katsoa mihin suuntaan tässä elämässä nyt aletaan edetä..
Miksi, voi MIKSI sinä valitset olla toisen tuhottavana?
Etko sinä tytto pieni tajua etta sinulla on VELVOLLISUUS oman mielesi ja kehosi kehittäminen ja niistä huolehtiminen.
Mitä sinä nyt olet selityksiesi kanssa tekemässä, on tuhoamassa oman Luojan sinulle lahjaksi antaman terveen mielen ja kehon.
Kuinka sinä selität itsellesi että mitä sinä nyt teet, on oikein?
Yritätko sinä rautalangasta vääntämällä tehdä itsestäsi marttyyriä?
Tuo ei kylläkään kelpaa eikä ole ihailtavaa kenenkään silmissä.
Tuosta sinä saat sekä oman että muiden ylenkatseet ja halveksunnan!
Mutta tämähän sinä jo tiedät varsin hyvin!
Laske hyvä ihminen tuo sekopäiseksi juopotteleva pahoinpitelijä omiin oloihinsa! Salli hännelle se pienin kunnia hakea itse oma tiensä ilman sinun kehosi ja mielesi tyrkyttämistä iskupussiksi. - täti
makkara1 kirjoitti:
Voi kun voisinkin teidän mieliksi edes sanoa, että suhteesta olen lähtenyt ja asiat parempaan suuntaan menossa... Tässä edelleen, kaiken jälkeen ja en oikein osaa sanoa onko tämä parempaan vai pahempaan mennyt. Väkivaltaa ei enää ole ollut, toki pienimuotoista (töniminen, tukasta repiminen yms) Edelleen katoilee ja syntymäpäiväni lisäksi ei kummempia selkkauksia ole tullut. Syntymäpäiväni siis menimme porukalla baariin juhlistamaan minua ja mies veti hirmuiset perseet, jätti minut ja tavaransa puhelinta lukuunottamatta vain pöydälle josta ne omaan laukkuuni sitten korjasin talteen. Perään tulee viestiä että mies jättää minut, soittaa poliiseille että olen hänen pankkikorttinsa varastanut ja uhkailujakin. En jaksanut vaan enään välittää vaan suljin vain puhelimen ja pian sen jälkeen kävelin kotiin. Mies römysi tunnin parin päästä kotiin ja sammui sohvalle, sinne sen sitten peittelin yön pikkutunteina. Seinään oli vihastuksissa reiän potkaissut ja äidillensäkkin yöllä soittanut ja minut pystyyn haukkunut ja valehdellut että varastin hänen korttinsa ja join kaikki hänen rahansa.. ( tosiaan aika iso summa juotavaksi yhtenä iltana pienelle naiselle tuo 800e..) Poliiseillekkin ilmeisesti soittanut tai näin hänen kaverinsa ainakin minulle raportoivat seuraavana päivänä. Luojan kiitos olen vastikään yhteen ihanaan samanikäisen tyttöön tutustunut jolle on mieltäni purkanut ja joka on minua hänen luonaan majoittanut jos en ole kotona voinut olla..! Miehen kanssa olen hieman syvemmin päässyt keskustelemaan ja toisaalta ymmärrän häntä tietyiltä osin nyt paremmin. Avautunut minulle muutaman kerran ja viimeksi toissapäivänä alkoi itkemään nähteni ja tokaisi vain että kun hänellä vain on nii tyhjä olo ja hänen elämänsä ohi.. ( vuosi sitten putosi 11 metriä katolta selälleen asvaltille josta paha selkäydinvamma ja viime vuoden tammikuussa alkoi uudelleen opetella kävelemään, jo maaliskuussa onnistui heittää toisen kepin menemään ja viimeiset pari kuukautta kävellyt milloin keppien kanssa ja milloin ilman, väsyy vain helposti ja hidas kävelemään joten käyttää keppejä pidemmillä matkoilla) En ole osannut hänelle mitään sanoa vaan olen viimeisimmät yöt majoitellut juuri täällä ystäväni luona ja tänään ajattelin kotiin mennä ja ottaa härkää sarvista ja katsoa mihin suuntaan tässä elämässä nyt aletaan edetä..
Pelottavaa...
Minunkin exälläni oli vaikeuksia liikkumisen kanssa. Sitä hän käytti aseenaan sitoakseen minut itseensä ja sen takia minä säästyin pahemmilta väkivaltaisuuksilta. Opin pitämään riittävän välimatkan ja varomaan hänen käsiään.
Ei sinun tarvitse olla minulle tai muille kirjoittajille mieliksi. Sinun pitää olla mieliksi itsellesi. Olet arvokas ja ansainnut jotain parempaa. Et sinä voi rakastaa toista ehjäksi vaikka miten yrität. Sinun täytyy rakastaa itseäsi ja vetää raja siihen miten muut saavat sinua kohdella.
Jos et rakasta itseäsi niin ei kukaan muukaan sitä tee.Huonoa kohtelua ei saa hyväksyä!
Teet ratkaisusi ihan itse ja itse olet niistä myös vastuussa. Nyt ainakin tiedät, mitä tuleman pitää jos jatkat huonossa suhteessa.
- eikoskaanenää
Olen ollut samassa tilanteessa kuin sinä nyt. Minä tein sen virheen, että jäin ja katselin sitä helvettiä neljä pitkää vuotta.
Lähde nyt, heti, välittömästi.
Majoitu esim. vanhempiesi tai ystäviesi luo siksi aikaa, kunnes löydät oman asunnon. Äläkä missään nimessä kerro, missä majoitut. Paras on vain viedä omat tavaransa pois ja jättää lappu pöydälle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tollokin tajuaa että Timo Vornanen
oli joutunut äärimmäiseen tilanteeseen ampuessaa yhden laukauksen katuun. Ei poliisi tee tuollaista hetken mielijohteest6976239Istuva kansanedustaja epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta
Seiskan tietojen mukaan Timo Vornanen on epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta eikä kenellekään taatusti tul5263739Timo Vornanen kilahti
Mikähän sille kansanedustajalle polisiisi miehelle on noin pahasti mennyt hermot , että tulevaisuudensa pilasi totaalise1873581Pullonpalautusjärjestelmä muuttuu - paluu menneisyyteen
EU suuressa viisaudessaan on päättänyt, että pulloja pitää kierrättää. Jos oikein ymmärsin, nykyisen järjestelmänmme ti1722794Sininen farmari - Ford Focus- YFB-842 on poliisilta kadoksissa Kauhajärvellä
https://alibi.fi/uutiset/poliisilta-poikkeuksellinen-vihjepyynto-autossa-oleva-henkilo-on-avuntarpeessa/?shared=29255-2d102509- 2852210
Onko oikeudenmukaista? Yhdellä taholla yllättävä valta-asema Tähdet, tähdet -voittajan valinnassa!
Näinpä, onko sinusta tämä oikein? Viime jaksossakin voittaja selvisi vain yhden äänen erolla ja tänä sunnuntaina ensimm241593Persukansanedustaja Timo Vornanen ammuskellut Helsingissä
Poliisi siviiliammatiltaan, luvallinen ase mukana baarissa tällä hemmetin valopääpersulla. Meni eduskunnasta suoraan baa1091488No kerros nyt nainen
Kumpi mielestäsi oli se joka väärinkäsitti kaiken? Nyt voi olla jo rehellinen kun koko tilanne on jo lähes haihtunut.1001429Nainen, mietit miten minä jaksan
En voi hyvin. Nykyään elämäni on lähinnä selviytymistä tunnista ja päivästä toiseen. Usein tulee epävarma olo, että mite891220