Nyt puolivuotta ero###vetistä. Ei tunnu tunteet hellittävän. Kertokaa kauanko teillä on menny balanssiin pääsyyn? Kaikkihan tähän reagoi eri tavalla, mutta kun satun vielä olemaan jätetty osapuoli, sais vähän vertailukohdetta. Day by day...
Odottavan aika on pitkä
jaakob77
7170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
1 vuosi ja 10 kuukautta. Itken vieläkin päivittäin, mutta erosimme oikeastaan kahdesti, kun mieheni ensin jätti minut, sitten antoi monta kuukautta toivoa yhteenpaluusta, ja jätti uudestaan. Jättäminen toisen takia on kovin kritiikki mitä omaan persoonaan voi kohdistua. Luulen että kohta on pakko turvautua laastariin että saan itsetuntoani vähän nousemaan.
Jos laastariin turvaudut niin muista kertoa sille, että olet pelkkä laastari ja sut revitään irti heti kun olen päässyt jaloilleni. Samanlaista leikkiä se laastarin pitokin on kuin pettäminen. Susta tuntui pahalta kun sut jätettiin toisen takia. Arvaa miltä siitä laastarista tuntuu kun hän luulee sun kanssasi pääsevän parisuhteeseen ja sä vaan leikit? Ihan samalta kuin susta nyt.
Toivottavasti tarkoitat laastarilla kevyttä irtosuhdetta, jossa se toinenkin tietää olevansa vain kertahoito. Ihmisten tunteilla leikkiminen on julmaa, minkä tiedät omasta kokemuksesta.
Vahingon kierrättäminen on lyhytnäköistä ja julmaa, harva ihminen (narsisteja ja sosiopaatteja lukuunottamatta) on jälkeenpäin ylpeä siitä, että tahallaan itsekkäästi satutti toista.
On muitakin keinoja parantaa itsetuntoa. Psykoterapia auttaa mutta niin myös surua ja menetystä käsittelevän kirjallisuuden lukeminen, jos on vehkeet joilla ajatella. Jotkut kokevat hyötyvänsä vertaistuesta, mutta se ei ole kaikkien juttu. Ryhmiä löydät googlaamalla ja seurakunnista sekä terveyskeskuksen ilmoitustauluilta. Tunteita voi työstää myös kirjoittamalla päivittäin; tekstejä ei tarvitse säilyttää eikä kellekään esittää vaan ne voi vaikka polttaa.
Mulla mennyt reilu vuosi. Kirvelee edelleen, valitettavasti ja joka päivä. Mutta en enää itke päivittäin, ja yritän suunnitellla ja sopia mukavia menoja silloin tällöin ystävien kanssa. Aluksi halusin vain olla yksin ja keskittyä lapsiin, selviytymiseen arjessa ja kaikkien asioiden järjestelyyn. Uutta suhdetta en ole valmis aloittamaan...enpä oo ees etsinyt. Ihan pieni toive olisi...mutta joka päivä kun herään, en tiedä mitä sinä päivänä tapahtuu. Tsemppiä sinulle kans. Ja paljon!
itse päädyin terapeutin kanssa juttusille sillä tältä kamelilta katkesi selkä. kohta on vuosipäivä eikä yhtään kysymystä toiselta miten pärjään vaikka takuulla tietää että vaikea paikka oli itselleni - olin tuo yllä mainittu laastari, enkä suosittele sen käyttämistä kenellekkään joka edes hetken miettii miltä toisesta ihmisestä tuntuu. eri asia siis on että heti kertoo ja toinen ottaa tietoisen riskin, sitä valintaa itselleni ei suotu vaan käytön jälkeen jatkettiin matkaa.
terapeutti sanoi suoraan että vuosi siinä yleensä menee, riippuu tietysti ihmisestä.
tsemppiä sinulle, itsellä vielä toinen ihminen päivittäin mielessä, mutta ei enään joka hetki, enään vain silloin tällöin - onneksi.
Puolivuotta eroilmoituksests ja 3 kuukautta siitä kun vaimo muutti pois. Taustalla toinen mies. Päivittäin eroajatukset mielessä. Olen kokeillut laastaria, mutta tehnyt heti selväksi tilanteen, jotta tämä toinen henkilö ymmärtää ettei vielä ole Se oikea minun elämässäni. Ero on ilmeisesti vielä liian lähellä.
Psykologiassa esitetään käsitys, jonka mukaan ihmissuhteen loppumisen jälkeen suru kestää noin kaksi kertaa sen ajan kuin suhde on kestänyt. Toipuminen ja vahinkojen korjaaminen on aina hitaampaa kuin rakastuminen.