Viimeinen vuosi mennyt huonosti, sitä ennen mielestäni hyvä liitto jossa molemmat voivat hyvin. Nyt asumuserossa ja avioero vireillä. Minä tarvitsen ammattiapua ongelmieni selvittämiseen jotka olivat osasyynä tähän tilanteeseen. Puoliso sanoi, että on mahdollista, että vielä palaisimme yhteen, mutta se olisi sitten pidemmän ajan päästä ja terapian on minun kohdallani tehtävä iso muutos.
Haluan enemmän kuin mitään muuta palata yhteen puolisoni kanssa. Olen jo aloittanut toimenpiteet, jotta saan ammattiapua ja ongelmat poistuvat. Onko vielä mahdollista, että ennen harkinta-ajan päättymistä vielä asuisimme saman katon alla? Vai onko vain turhaa toivoa?
Haluan enemmän kuin mitään muuta palata yhteen puolisoni kanssa. Olen jo aloittanut toimenpiteet, jotta saan ammattiapua ja ongelmat poistuvat. Onko vielä mahdollista, että ennen harkinta-ajan päättymistä vielä asuisimme saman katon alla? Vai onko vain turhaa toivoa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sain kuulla kaksi viikkoa sitten, että mieheni haluaa erota. Aidosti voin sanoa, että tämä tuli minulle yllätyksenä! elämä on ollut normaalia lapsi perheen arkea, mutta elämä on ollut mukavaa ja tulevaisuutta ollaan katseltu iloisin mielin. Ainut asia minkä huomasin oli viikkoa ennen tätä ilmoitusta kun mieheni muuttui hiljaiseksi ja jotenkin vaisuksi..ajattelin sen johtuvan loman loppumisesta jne..
Mieheni on asunut nyt 2 vko muualla ja tavannut lastamme satunnaisesti, hän on hommannut asunnon johon muuttaa lähiviikkoina. En ole saanut selitystä tähän tapahtumaan. Olen kertonut omat tunteeni ja sen että olen valmis menemään keskustelemaan ammatti auttajalle, jotta saisimme tämän hirveän padon purettua väliltämme...en ole saanut reagtiota puheisiini. Mieheni ei ota kantaa lapsen huoltajuuteen yms käytännön asioihin. Avioeropaperit ja asuntomme kohtalo on ollut tärkein asia hänelle. Olen varannut ajan perheneuvottelijalle ja aion mainita asiasta vielä kerran uudestaan miehelleni, jos en saa häntä edelleen reagoimaan, menen sinne sitten yksin ja haen apua siihen miten selviyden tästä kriisistä ja surusta ja miten saan tunteeni hiipumaan miestäni kohtaa.
Hartaasti toivon että saatte apua toimenpiteillänne ja pääsette vielä asumaan saman katon alle..sitä minäkin toivon itselleni
Parasta teille molemmille olisi varmasti keskittyä oman surun käsittelyyn ja lopettaa haaveilu yhteenpaluusta, se estää menemästä esteenpäin. Jos yhteenpaluu tapahtuu, siihen täytyy olla haluja molemmilla.
Meillä mies jonkun kriisin ja ulkopuolisen ihastuksen takia ilmoitti haluavansa erota. Sain sitten puhuttua miehen vielä yrittämään pelastaa avioliitto. No, siinähän kävi sitten niin, että eihän se mies mitään yrittänyt. Velloi vain kriisissään ja minä tein itsestäni kynnysmaton. Yritin olla sitä ja tätä ja ymmärtää ja kuunnella jne.. Lopputulema, ero tuli silti, itsetunto tyystin kateissa ja menin jopa virittämään suhteen varattuun mieheen eroprosessin alkuvaiheissa. Tämä suhde luonnollisesti sai oloni vieläkin kamalammaksi.
Jälkikäteen olisi ollut parempi jos mies olisi muuttanut heti pois ja olisin saanut alkaa työstää ajatuksia ilman jatkuvaa haihattelua avioliiton jatkumisesta.
Kiitos viestistäsi, juuri noin minunkin järki sanoo mutta sydän yrittää vahvasti ottaa voittoa. Tiedän että paluuta yhteen ei enään ole ja tulevaisuus täytyy vain minun itse nyt määritellä lapsen kans kahdestaan. ..hyviä hetkiäkin on jo välillä ja huomaan hymyni olevan aitoa niinä pieninä sekuntteina arjen keskellä. .lapsi auttaa selviytymään päivästä toiseen..ilman häntä olisi kaikki tyhjää ja tarpeetonta.
"ilman häntä olisi kaikki tyhjää ja tarpeetonta."
Varo takertumasta lapseen. Lapset ovat vain lainassa. Keskity itseesi.
No on kai se mahdollista, puhu puolisolles.
Kuule. Jos terapiasi oikeasti onnistuu hyvin > kehityt/menet eteenpäin, niin sen jälkeen et enää edes haikaile miehen perään. Kannattaa unohtaa koko mies ja olla mahdollisimman vähän tekemisissä hänen kanssaan.
Kyllä joillakin terapia auttaa, jos on aito muutoksen halu molemmilla, mutta usein taitaa käydä toisin. Mitä itse haluat elämältä? Kannattaa alkaa hommaamaan omia unelmia ja päiviin paljon ohjelmaa. Sillai sitten pikkuhiljaa tunteet alkaa tasottua. Ei sitä hetkessä voi lakata rakastamasta vuosien jälkeen.
Mikä ihmeen ero-enkeli tämä kaikkien korvaan eroneuvoja sipisevä Teija* on? Omassa elämässään pettynyt ehdottomasti, mutta muitakin vaikuttimia moisella epäilen olevan. Älkää ihmiset liikaa antako neuvojille painoarvoa, oma järki riittää yleensä pitkälle.