kait tää mun masennus ja syömishäiriö kierre lähti liikkel ku mul ja poikaystäväl tuli ero 4kk sitte.. no sillon tuli itkeskeltyy perään, mut nyt oon päässy siitä yli. mut jotai pysyvää se kuitenki tais jättää. en oo onnellinen. mul on ollu eron jälkee yks epäonnistunu lyhyt on-off suhde ja nyt oon ollu reilun kuukauden ilman miestä. mä ihastuin myös kesätyökaveriini mut taoin aivoihini et ei mul oo mahiksii. nykyää raivoon vanhemmil ja kavereil kokoajan ku on nii pahaolla ilman rakasta. kaipaan turvaa ja lämpöä ilmeisest.en vaan pysty kertoo täst kellekää. oon nyt menos tutkituttaa pääni ja toivon et sielt löytyis kasvain ni saisin hyvän syyn kuolla. haen samal masennuslääkkei koska en meinaa jaksaa enää.. kirjottakaa mulle vaikeista nuoruusiän ongelmistanne. apua kaivataan todella!
epänormaali???
LumiTekiEnkelinEteiseen
51135
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tietenkin sitä masentuu kun tulee ero. Mutta ei se kyllä aiheuta kasvaimia päähän.
Kun taas löydät uuden poikaystävän, voi olla että kasvainpelkokin häviää.
Mikä lääkäri muuten ihan noin vaan rupeaa tutkimaan onko kasvaimia päässä?
... että miehet ovat kuin 3:n ratikoita. Kun yksi jättää, niin seuraava ottaa !!
Ihan ekaksi, oon 17 vuotias lukiolaispoika. Tuo sun tarina kuulostaa surulliselta.
Toivon että saisit jostain oikeaa iloa elämääsi, sellaista kuin entinen poikakaverisi varmaan antoi. Itse ihastuin muuten kesätyökaveriin myös :), taoin myös itselleni päähän ettei mahiksia ole.. Sellaista tämä elämä vaan on.
Koita jaksaa ja kirjoitathan tänne vielä?
no en olis heti osannu arvata et joku kenel on samanlaisii kokemuksii olis jätkä.. millasis väleis ootte sen ihastukses kans? moikkaatteks ja jutteletteko ku näette ja sillee? toi mun on-off suhde oli jo siinä määrin mätä et äijä oli helvetin hyvännäköne, mut luonteeltaan taas täys p**** ja halus muijilt ainoastaa sitä yhtä juttua(you know?). mut tää mun ihastus ei oo mikää komeuden perikuva, mut todella mukava! tiesin et ulkonäöl ei oo merkityst, mut opin sen sit oikei kunnollaki.. mitä kokemuksii sulla on tästä aiheesta?
Mä erosin mun miehestä. Viis vuotta oltiin yhdessä. Sen jälkeen mulla kans tuli syömishäiriö ja mulla oli muutamia lyhyitä miessuhteita. Nyt meidän erosta on kulunu 1½ vuotta ja vasta nyt rupeen paranemaan. Mun piti vaan oppia itsenäiseksi ja se oli vaikein oppia. Mä en hakenu mitään ammattiapua enkä syöny lääkkeitä, mut koville kyllä otti. Tsemiä sulle ja muista että jonain päivänä se aurinkokin rupee taas paistamaan risukasaankin! ;)