Minusta paras tapa nettideittailussa olisi lähteä ensin ystäväpohjalta tutustumaan toiseen. Siis ettei heti ensimmäisenä olisi tarkoitus löytää sitä tulevaa elämänkumppania. Joillakin ihmisillä kestää kauemmin tuntea mitään syvempiä tunteita toisia kohtaan, kun taas toiset saattavat tuntea sen jo ekalla tapaamisella. Kun treffeille lähdetään ekan kerran, niin ihmisillä on jo silloin hirveät odotukset ja parisuhde mielessä. Paras tapa tutustua toiseen on pitempiaikaisen ystävyyden kautta, jossa tunteet saattavat syventyä sitten siihen, että voidaan puhua jo seurustelusta.
Olin kerran treffeillä erään miehen kanssa, jonka kanssa (ainakaan minun mielestäni) kemiat eivät kohdanneet ollenkaan. Siis keskustelu oli todella kuivaa ja näin jo ensi minuuteilla, että ei tästä tule mitään syvempää. Mies kuitenkin puhui jo siitä, kuinka tapaisin hänen sukulaisiaan sun muita, sitten kun suhde syvenee. Hänellä oli siis hirveät odotukset jo ensitreffeillä.
Minun kohdallani ainakin se, että alan ihan oikeasti kiinnostumaan henkilöstä syvemmällä tasolla, vaatii paljon enemmän aikaa kuin muutaman tapaamisen. Annan tämän siis vinkkinä niille, jotka valittavat nettideittailun toimimattomuutta. Moni ihminen voi sopia ystäväksi, mutta parisuhteeseen vaaditaan enemmän. Minusta olisi siis järkevintä etsiä aluksi ystävää ja sitten katsoa mihin se kehittyy
Vai mitä mieltä te olette?
Olin kerran treffeillä erään miehen kanssa, jonka kanssa (ainakaan minun mielestäni) kemiat eivät kohdanneet ollenkaan. Siis keskustelu oli todella kuivaa ja näin jo ensi minuuteilla, että ei tästä tule mitään syvempää. Mies kuitenkin puhui jo siitä, kuinka tapaisin hänen sukulaisiaan sun muita, sitten kun suhde syvenee. Hänellä oli siis hirveät odotukset jo ensitreffeillä.
Minun kohdallani ainakin se, että alan ihan oikeasti kiinnostumaan henkilöstä syvemmällä tasolla, vaatii paljon enemmän aikaa kuin muutaman tapaamisen. Annan tämän siis vinkkinä niille, jotka valittavat nettideittailun toimimattomuutta. Moni ihminen voi sopia ystäväksi, mutta parisuhteeseen vaaditaan enemmän. Minusta olisi siis järkevintä etsiä aluksi ystävää ja sitten katsoa mihin se kehittyy
Vai mitä mieltä te olette?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Oikeasti: miehillä ja naisilla näyttää olevan täysin erilaiset odotukset toisistaan. Paitsi että molemmille se ulkokuori ja ensivaikutelma määrää 95% varmuudella jatkon.
Eli ei jatkoon.
Molemmat saavat mitä ansaitsevat eli tyhjän.
Olen puhunut.
En kaipaa uusia ystäviä, minulla on ystäviä yllin kyllin. Kaipaan miestä jota kohtaan tunnen vetovoimaa ja seksihalua.ei se silti tarkoita että heti lähdetään sukulaisia tapaamaan vaan että alusta alkaen molemmat tuntevat toista kohtaan vetoa nimenomaan naisena tai miehenä
Eli etsit lipevää panomiestä etkä parisuhdetta.
eihän nuo sulje toisiaan pois :) Itekin olen vähän sitä mieltä, että ei sen miehen tarvitse mitään parasta ystävää paikata, vähän kummastuttaisi jos änkeisi aina mukaan tyttöjen juttuihin, mutta kyllä se asenne ensitreffeille lähdössä ratkaisee paljon.
Jos sinne lähtee sillä ajatuksella, että jos ei ensi sekunnilla nappaa niin ei koskaan, niin tuskin koskaan nappaakaan. Odotukset on heti alkuun kovin suuret.
Jos vähän rennommalla asenteella lähtee, niin treffeistä voi nauttia vaikkei ne niin nappiin menisikään.
Mulla kun on niin, ettei se ulkoinen vetovoima riitä. Pitää tuntea edes jonkinlaista yhteyttä ennen sitä "kemian" löytymistä. Rakastuin todella palavasti mieheen, jota en ensimmäiseen kuukauteen juuri edes noteerannut, mutta vähitellen kun ystävystyi, niin siitä se sitten lähti. Tämä toki normaalielämässä, netissä kaikki on tuplasti hankalampaa kun siitä jää pois se normaali, neutraali tutustumisvaihe ja
molemmat tavallaan tietää heti alusta, että pariahan tässä ollaan hankkimassa.
Siitä johtuu varmaan myös se aloittajan kokemus, että todella aggressiivisesti ollaan lyömässä parisuhdetta lukkoon jo ensi tapaamisesta, vaikka ensin pitäisi vähän tutustuakin toiseen.
Mua itseä ainakin pelottaa jos ensitreffien jälkeen alkaa tekstiviestipommitus sanoilla "hyvää yötä rakas" "kulta mikset vastaa" jne niin sellaiset saa kyllä äkkiä soitoneston.
"Tämä toki normaalielämässä, netissä kaikki on tuplasti hankalampaa kun siitä jää pois se normaali, neutraali tutustumisvaihe ja
molemmat tavallaan tietää heti alusta, että pariahan tässä ollaan hankkimassa."
Eikö tuo ollut juuri se aloittajan pointti? Siis jos aluksi hakee vain ystävää ja katsoo että kehkeytyykö siitä mitään vakavempaa. niin sehän toimii noin. Itse haen myös pelkkiä ystäviäkin palstalta ja siihen kuuluu ihan tuo normaali tutustumisvaihe ilman mitään sen kummempia olettamuksia. Tuolla palstoilla on paljon sellasia jotka hakee esim. harrastuseuraa ja ystävyyttä.. Tottakai siihen kuuluu se tietty olettamus että tämä VOISI johtaa johonkin vakavempaankin... mutta niin ei välttämättä käy.
haistakaa kinkku
toi on kyllä päivän paras että lähdetään sukulaisia tapaamaan oikein piti sitä varmaan jonain hienona asiana lol... Itse en sukulaisia tapaamaan veisi naistani ikinä (no ehkä muutama valittu henkilö vierailtaisiin vanhainkodilla) jos ei toinen osapuoli varta vasten sitä haluaisi. Mieluummin käyttää sekin aika rakentavammin vaikka ulkomailla matkustellen tai tavaten ystäviä.
no kyllä omien köykäisten kokemusten mukaan se menee niin että jossei heti alussa napsahda niin sitten ei napsahda. Muijat karkaa heti seuraavalle karjulle kun ei kemiat leimahda, ei sen mahdollista syttymistä jäädä odottelemaan. Ehkä korkeintaan sellaisessa tilanteessa tuollainen hidas syttyminen olisi mahdollista että ollaan haaksirikkouduttu autiolle saarelle ja ennenpitkää on vaan pakko kiinnostua toisesta kun ei muutakaan vaihtoehtoa ole.
Mulla on jonkunlainen käsitys tuosta ystävyydestä...
Tapasin yhden pojan e-kontaktissa viime vuonna. Heti alkuun chattailimme 7 tuntia putkeen ja juttu luisti ja luisti.Seuraavana päivänä hän kertoi minusta veljelleen...;))
Yöt tuli juteltua ja vasta 3 viikon (!) päästä puhuimme ekaa kertaa mitään seksiin liittyvää.
Tuli heti tunne, että oli löytänyt sielunkumppanin. Ongelmia aiheuttaa vaan ikäeromme. Molemmat rakastetaan toisiamme vaikkei olla ees tavattu. Poika pelkää, että odotan häneltä liian suuria ja koettaa saada mua ettiin jonkun itseään paremman. Monta kertaa on laitettu pillit pussiin mutta aina vaan palataan yhteen.Tunnetaan toisemme jo niin hyvin, ettei varmaan moni parisuhteessa olevakaan. Mutta pojan arkuus...Ei uskalla edes soittaa, kun luulee, etten pidä hänen äänestään...
Tässäkin sielujen kemiat sattuivat kohdalle; olen viisikymppinen ja hän alle 30 ja asutaan toisella puolella maatakin. Mutta ei voi mitään!
Haluan katsoa tämän kortin ja tavata hänet edes sen yhden kerran! Olisi jo aika!
Anteeksi kuinka?! Rakastatte toisianne vaikka ette ole edes tavanneet tai puhuneet puhelimessa?!! Ja kemiat sattuivat kohdalle? Miten ne kemiat sattuivat kohdalle kun ne kemiat tietää vasta tavatessa!
Pakko olla trolli.
Joo, tuttu juttu. Muka in lööv etänä mut naamatusten tulikin karvas pettymys. Suosittelen ettette haaskaa aikaanne näin enempiä vaan sovit sen toyboysi kanssa ne treffit.
hmmm...kuka 50 puhuu pojasta ja rakastumisesta "etänä"
taitaa olla jotain teinihuumoria :-)
Olen ihan riittämiin kokeillut kaveripohjajuttuja, enkä enää siihen lähtisi. Turhaan menee aikaa ja vaivaa, kun ei mitään kiksejä synny toisesta kumminkaan ajan saatossa.
Tietenkin tarkoituksena on löytää kumppani, jonka kanssa tunteet roihuavat. Kukaanhan ei voi loppuelämästä vannoa koskaan mitään, mutta itse haen suhteelta myös seksuaalista kanssakäymistä, eikä pelkän kaverin kanssa sellaisesta tule mitään.
Juuri sinunlaistesi takia nettideittailu tökkii, kun ollaan niin hiton hitaasti lämpeäviä eikä oikeastaan koskaan mikään roihahdakaan.
Joo, voihan sitä lähteä myös liikkeelle toisin päin...
itse vajaa 50 naisena etsin ihan puhtaasti seksiseuraa...
kuinka ollakaan lopulta seuralaisesta tulikin elämänkumppani...siihen meni aikaa reilu 3v...mutta joskus onnistaa :-)
Minua ainakaan ei kiinnosta yhtään naiset, jotka tekevät tutustumisesta ja parisuhteesta niin mahdottoman hankalaa. En halua turhaa venkoilua ja pelailua. Ei se voi olla niin vaikeaa päättää, haluaako olla jonkun kanssa vai ei. Tulkitsen turhan odottelun niin, että nainen ei ole kiinnostunut minusta eikä todennäköisesti kaipaa parisuhdetta ollenkaan.
Ja selvyydeksi: en ole ikinä harrastanut yhden illan juttuja vaan etsin nimenomaan pysyvää parisuhdetta.
Minulle nuo ensimmäiset 10 sekuntia kertovat kaiken. Miehen katse ja olemus!
Ei auta, vaikka toinen kirjoittaisi kauniin novellin ja puhuisi taivaan tähdistä puhelimessa mitä seksikkäimmällä äänellä. Vasta kun näkee toisen eleet, olemuksen, sen 80% kommunikoinnista - se on siinä tai ei!
Valitan. Näinhän ennenkin ne parit ovat muodostuneet, kun olemme silmillämme syöneet toisiamme.
...tai sitten ennen vanhaan sukulaiset vähän niinkuin pakottivat nirsot tytöt menemään "oikean" pojan kanssa naimisiin. Ne silmillä syömiset kun eivät muun suvun kannalta yleensä johtaneet statuksellisesti ajatellen oikeaan lopputulokseen.
Toki nykyään ulkonäkö on tunnustetusti statusta kun naiset ovat omavaraisempia joten antaa biologisten halujen huuman viedä vain harlekiiniromaanista toiseen.