onko mieheni ihan normaali?

Kuulostaa ADHD:ltä. Tai tietysti voi olla padonnut sisälleen pahaa oloa pidemmän aikaa ja on katkeroitunut. Keskusteluapua suosittelen joka tapauksessa.

älä puhu miehelle mitään älä lähde tohon mukaan miehesi yrittää jotain, pidä mykkäkoulua ja katsele kummastuneena.tuo estely ym.on väkivaltaa,saa pyytää anteeksi.

Ap esimerkki ei todellakaan ole normaalia. Huolestuttavaa on vain se, että olet ilmeisesti elänyt tuollaisessa ilmapiirissä niin kauan, että et enää itse tiedä, ettei se ole normaalia. Tarvitsisit perspektiiviä. Asiaa pahentaa, että olet eristäytyneenä kotiäidiksi neljän seinän sisälle. Nyt äkkiä ala hankkia jotain harrastusta mihin voisit mennä lasten kanssa, tai järjestää heille hoitopaikka siksi aikaa, ja tapaamaan omia ystäviäsi ja sukulaisiasi!

Mukiasiaan - tietenkään lapsi ei saa käyttää samaa lusikkaa tai mukia tms kuin kukaan muu, varsinkaan aikuinen. Siten ehkäistään kariesbakteerin tarrtuminen.

Kummallakin teillä on ilmeisesti patoutuneita tunteita ja käsittelemättömiä asioita, joita teidän tulisi yhdessä miettiä. Ehkä olisi parempi, jos muuttaisitte hetkeksi erillenne? Lapsesi ovat jo siinä iässä, että voisit ehkä laittaa heidät muutamaksi tunniksi päiväkotiin päivittäin tai vaikka parina päivänä viikossa. Saisit omaa aikaa ja aikaa etsiä niitä töitä. On lapsien etujen vastaista heidän olla perheessä, jossa vanhemmat huutaa ja riitelee koko ajan. Te olette aikuisia, on teidän velvollisuus korjata tilanne.

Olen alkuperäinen kirjoittaja. Epäilen, että nuo patoutuneet tunteet voi olla totta. Mutta miksi hänellä on jos tarve saada minut tuntemaan syyllisyyttä? Minä kuulemma haluan, että hän muuttaa pois, vaikka itse sillä uhkailee. Mahtoiko olla jo kymmenes kerta. Lapsille raivoaa ihan syyttä suotta ja aina on olevinaan joku selitys käytökselle. Jopa kaupunkia on syyttänyt muuttomme jälkeen. Minä jo taidankin haluta erota, kun tämä jatkuu vaan. Välillä on uhannut muuttaa pois ettei lapset enää ikinä näe isäänsä, jos erotaan. Välillä uhkaa, että lapset on sitten hänellä joka toisen viikon. Ennen kaksosten syntymää olin eroamassa hänen viinanhuuruisen raivoamisen takia, niin sai minut jotenkin uskomaan etten pärjää yksin. Kylläpä hävettääkin näin jälkeenpäin, että uskoin. :( Vai siis onko tässä takana se, että kun tunnen syyllisyyttä, niin en lähde ja ota lapsia? Surullista ja ankeaa tämä on joka tapauksessa

Viinanhuuruinen raivoaminen ---> jospa lähdette eri teille.

Siis juopotellut ei ole kertaakaan tuon jälkeen. Et ei ole kyseessä mikään huru-ukko. :)

Viinanhimo tekee äreäksi. Alkoholisti voi olla välillä pitkiäkin aikoja raittiina, mutta mies taitaa olla pinnan alla melko ongelmakimppu.
Teillä on erittäin rankka elämänvaihe menossa. Yritä neuvolapsykologia/pariterapiaa. Rankka on jäädä yksinkin kolmen noin pienen kanssa, jos et saa muita tukijoukkoja avuksesi.
Alle kolmivuotiaita ei missään nimessä anneta vuoroviikkosysteemiin, eikä miehesi taustoilla ehkä vanhempanakaan ole syytä antaa.

Kiitos teille, kun jaksatte lukea ja ennenkaikkea vastata. Mies on ollut nyt ihan normaali muutaman päivän. Huomaan kuitenkin etten uskalla sanoa hänelle oikein mitään. :( Tuntuu siltä, että odottaisin vaan seuraavaa räjähdystä. Mieltä painaa hirveästi se miten lapsiin vaikuttaa, kun oma isä räyhää. 3-vuotias tyttöni sanoo nykyään usein, että ei halua olla poikien kanssa samassa huoneessa, ei halua leikkiä poikien kanssa jne. Jos isä yrittää laittaa häntä nukkumaan, niin tyttö ei halua, kun pojat ei häntä nukkumaan laita. Nyt olen miettinyt voiko tuo kaikki johtua isän käytöksestä ja lapsen pelot kohdistua kaikkiin poikiin? Vai laukkaakohan mielikuvitus vaan äidillä nyt turhan lujaa. Koen olevani nytkin jo aika pitkälti yksinhuoltaja. Teen kaikki kotityöt ja leikitän lapset ja hoidan lapset lähes yksin. Mies vie ehkä pari kertaa kuussa roskat ja muut kotityöt jää minulle. No käyhän se sentään kaupassa silloin, kun en ole itse lasten kanssa jaksanut käydä. Se on kuulemma vaan minun ongelma, kun haluan, että on siistiä. Leikkiihän se joskus lasten kanssa minkä kännykän tuijottamiseltaan ehtii. Ei se ole läsnä minulle eikä lapsille. :( Vähän epäilen, että taitaa olla masentunutkin. Oma takki on vaan niin tyhjä ettei oikein jaksa mitään ylimääräistä. Äitini on osa-aika eläkkeellä ja meillä käy silloin tällöin vapaaehtoinen lapseton apulainen. Ikävä myöntää, mutta heistä on paljon enemmän apua kuin miehestä.

Voimia!

Siis mieshän vain loukkaantui siitä, että hänen huonot hampaansa otettiin esille ja varmaan koki tulevansa nolatuksi lapsen edessä. Tuollainen voi tuntua pahalta ja mies ei osannut tunnetta purkaa muuten kuin suuttumalla. Eikö niille hampaille voi tehdä jotain, elämänlaatu paranisi muutenkin? Turha tällaisen pohjalta on alkaa maalailla mitään turvakotiskenaarioita ja hysteriaa.

Olen alkuperäinen kirjoittaja. Nyt se seuraava räjähdys sitten tuli, kuukauden päästä tuosta edellisestä. Tähän saakka hän olikin käyttäytynyt melko normaalisti. Sain itse flunssan ja mies otti omasta halustaan töistä puolikkaan pekkasen. Ihmettelin oikein. Vei vielä iltapäivällä lapset tunniksi leikkipuistoon yksin eikä ole muuten montaa kertaa niin tehnyt. Seuraavana aamuna sitten alkoi jo tapahtumaan. Nousin itse lasten kanssa puoli 7. Mies nousi suoraan aamupalapöytään kasilta. Sanoin, että tytöllä pien nuha yöllä. Kauhea valituskierre alkoi! Nyt sitä ollaan seuraavat 5 viikkoa kipeenä. Nyt hänelläkin on kipeä olo. Murisi jotain koko aamupalan ajan. Selitin lapsille, että olisi hyvä olla maistelematta toisten ruokia yms ettei pöpöt tartu. Mies murisi väliin että myöhästä se nyt on. Sitten annoin lapsille maitohappobakteereja, jos se auttaisi vastustuskykyyn. Mies murisi väliin, että se nyt ei mitään auta. En uskaltanut oikein sanoa enää mitään. Jossain vaiheessa mies kysyi olisiko tänään hänen vuoro nukkua päiväunet? Vaikutti siis siltä kuin olisi suuttunut siitä kun nukuin edellisenä päivänä päiväunet, lasten kanssa samaan aikaan. Toki mies laittoi lapset nukkumaan. Kaikenlaista tuollaista jupinaa oli. Hän nukkui parin tunnin päikkärit ja kävi pojan kanssa kaupassa. Ostivat vanukkaat sunnuntaille jälkkäriksi. Sunnuntaina sitten odotettu räjähdys!! Minä nukuin lasten huoneessa ja hoidin nuhaisen lapsen. Nousin lasten kanssa puoli 7. Mies nousi puoli 10! No, syötiin aamupuurot ja lapset kysyi jälkkäriä. Annoin ne vanukkaat. Pahan luokan virhe. :( Mietin oliko ne tarkoitettu vasta lounaan jälkeen, mutta ajattelin ettei asialla ole suurta merkitystä enkä halunnut miestä herättää kysyäkseni. Annoin siis vanukkaat. Pesin lasten kanssa pyykkituvassa pari koneellista pyykkiä, vaikka olin kuumeessa. Sen jälkeen mies heräsi. Meni keittiöön ja huusi: minkä takia nämä vanukkaat on nyt syöty? Siis raivostui ihan. Selitin asian. Sain lisää haukkuja. Hän on kolme päivää toitottanut, että ne on sunnuntaille lounaan jälkeen! (edellisenä iltana ostetut). Minä olen kävellyt hänen yli. Hänen sanomisillaan ei ole mitään väliä. Kyse ei ole vanukkaista kuulemma?? Hirveä raivoaminen ja mä en ymmärrä vieläkään oliko tää oikeesti noin vakava asia? Syytöksiä tuli jostain vanhoista asioista, että minä teen aina näin ja hän ei saa ikinä tehdä niin. Ja mä en edes ymmärtänyt mistä hän puhuu. Vertasi asiaa lasten kuullen, että olisin kirveellä päähän. Tilanne meni siihen, että mies oli taas lähdössä. Lapsille sanoi: äiti ei rakasta isiä, äiti ajaa isin pois, äiti ei halua isiä tänne, äiti haluaa että isi lähtee. Miksi sotkee pienet lapsetkin moiseen? Oon ihan rikki. Seuraavana aamuna mies lähti töihin ja tuli tekstari, että on paha mieli eilisestä. Kotiin tullessaan käyttäytyi kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tai jopa normaalia positiivisemmin? Auttakaa! Mitä tää tämmönen oikein on! Eikä se mies muuten kipeäksi tullut. Harvemmin tulee. Mutta aina, jos minä tulen, niin hän on heti perään voivottelemassa, että nyt tuli tauti. Vaikkei siis yleensä häneen tartu.

Narsisti. Selkeästi pyrkii lyttäämään ja syyllistämään sinua lastesi silmissä, kerjäämään omilta lapsiltaan sääliä samalla. Äiti on paha, isi on raukka, ymmärrätkö? Itse seurustelin viisi vuotta narsistin kanssa, ja aika monta asiaa kuulostaa tutulta. Pienet asiat nostetaan pöydälle yhtäkkiä kuin pahimmatkin rikokset. Entinen mieheni kerran teki vastaavasti: Hänen pikkuveli ja pikkusisko olivat meillä kyläilemässä, 10 ja 13 vuotiaita. Olin tietysti heitä varten siivonnut kämpän ja tehnyt ruokaa ja järjestänyt puuhattavaa, mutta kun mieheni tuli töistä, alkoi heidän kuullensa kyseenalaistaa miksi en ollut viitsinyt vaivautua edes postia hakemaan postilaatikosta. Olin tilanteesta niin hämmentynyt etten edes tajunnut puolustautua, vaan mutisin varmaankin että unodin. Siis vertaisin tätä tuohon vanukastarinaasi..

Narsistisesta käytöksestä löytyy toooosi paljon kyllä netistä ja täältäkin keskustelua.
Yritätkö aina miellyttää miestäsi, omalla kustannuksellasikin, ja varoa suututtamasta? Narsisti. Ja tuo että hän aina meuhkaa siitä kuinka hänestä tehdään syyllinen, vaikka saakin siten sinut syylliseksi, niin se on juurikin myös yksi vahva narsistin merkki. Uskovaisuus ja aiempi avioero tuskin vaikuttaa, narsisti oppii sellaiseksi jo lapsena, mahdollisesti toinen vanhemmista omaa samoja piirteitä

Muuten, en tiedä apn tilanteesta siis, mutta muistutan että elämän kriisitilanteissa myös ei-narsistit rupeavat käyttäytymään usein narsistisesti.

Mulla on itellä sama ongelma että mieheni purkaa muhun pahaa oloansa ja meen siitä jotenkin ihan tolaltani.

Tämä tilannehan johti siihen, että nyt on miehestä tehty ls-ilmoitus. Laittoi yks ilta lapset nukkumaan ja riehaantui niin, että otti lastenhuoneen ovesta kahvat pois ja meni sinne lasten kanssa. Mä tulin juuri harrastuksista enkä ehtinyt reagoida mitenkään. 4v huusi miksei saanut antaa äitille edes halia ja 2v kaksoset itkivät unirättien perään, jotka oli olohuoneessa. :( Mulle tuli ihan kamala olo enkä uskalla lähteä enää mihinkään. Eikä tässä vielä edes ollu kaikki. Aamulla otin isommalta tytöltä napitettavan yöpaidan pois päältä ja hän meni hakemaan päivävaatteensa. Ei pukenut niitä kuitenkaan päälle, vaikka normaalisti tekee niin reippaasti. Valitti, että palelee ja ihmettelin miksi ei pue päälle. Lopulta tyttö purskahti itkuun ja sanoi ettei pysty laittamaan paitaa päälle, kun olkapää on niin kipeä kun isi piti kiinni. :( Puhuin asiasta tytön kerhotädille ja jossain palaverissa päättivät ottaa yhteyttä lastensuojeluun. Ja nythän mies mulle vasta vihainen onkin! Uhkailee lähteä, mutta ei lähde ja lasten kuullen huutaa kaikki muutkin typeryydet. Vähättelee mulle tekemäänsä. Väittää että mä oon tahallani menny puhumaan sinne, että pääsisin miehestä eroon. Sanoo, että pelasinpa korttini hyvin jne. Täytyy sanoa, että mulla on valtavan ahdistavaa kotona, mutta hirveän helpottunut olo samalla, vaikka en lastensuojelun asiakkaaksi halunnutkaan.

En ole enää jatkamassa vaan haluan erota. Olen maininnut saman lastensuojelulle puhelimessa. Ilmeisesti minusta tuli kuitenkin samalla heidän asiakkaansa, koska pitää mennä ensi viikolla sinne keskustelemaan ja he tarjoavat jotain tukea ja apua. Mies ei lapsia enää hoida, en ole jättänyt heitä hetkeksikään miehen kanssa keskenään. Meillä on nyt anoppi kotona ja mies käyttäytyy mallikelpoisesti.

Noh, sinä takerrut yksittäisiin sanoihin ja haastat riitaa. En välitä edes kommentoida. Ennenkuin mitään näissä viesteissä tapahtuneita oli sattunut, kävin täällä kysymässä neuvoja ja vertaistukea. Sinulta saamien viestien takia en mennyt silloin hakemaan apua. Sait minut tuntemaan itseni syylliseksi, ihan niinkuin miehenikin. Tee kaikille palvelus ja lakkaa kirjoittamasta, jos et osaa muuta kuin haukkua ja syyllistää.

"Sait minut tuntemaan itseni syylliseksi, ihan niinkuin miehenikin."

Kuka sitten on syyllinen lastenne henkiseen raiskaukseen ja pahoinpitelyyn?Jos syyllisyys on ainoa tapa saada lapsenne turvaan, niin hyvä että edes jokin toimii!

Sinä ja miehesi saatte riehua aivan kuten haluatte, tuntematta syyllisyyttä!. Te olette aikuisia ja aivan tarkkaan tiedätte mitä olette tekemässä.

Viattomat lapsenne eivät kuulu tuohon yhtälöön! Heidät on saatava turvaan ennekuin se on liian myöhäistä. Jokainen riitely, lasten fyysinen ja psyykkinen pahoinpitely saavat ikuiset vammat lastenne mieliin.

Olen hakenut apua, mutta en hakenut silloin, kun syyllistettiin. En ole syyllinen mieheni tekoihin. Olen saanut nyt käydä useammassakin paikassa keskustelemassa ja saanut kuulla, että miehelläni todellakin on narsistisia piirteitä. Hän on manipuloinut mieltäni jo pitkän aikaa. On helppo neuvoa, kun ei ole itse osallisena. Tarkoitin vain sitä, että syyllistäminen ei auta ketään eikä ohjaa ketään hakemaan apua. Varsinkin, jos syyllistetään väärää henkilöä. Ette ehkä ymmärrä, mutta kenties teitä ei ole käytetty henkisesti hyväksi. Kun ihminen on heikoimmillaan, hän kaipaa tukea eikä maahan painamista. Olen toiminut täysin oikein ja kuullut saman jo viideltä eri taholta viranomaisia.

Kiitos! Kuukausi hyvää käytöstä ei todellakaan takaa enää mitään enkä usko enää mihinkään mitä mies sanoo. Onneksi nyt on paljon paikkoja ja ihmisiä joille puhua. Mies ei suostu lähtemään asunnostamme, joten mun täytyy etsiä lasten kanssa uusi. Tahallaan tekee kiusaa, kun ei kuitenkaan yksin kolmiota tarvitse itselleen. Hänellä taitaa muutenkin olla palikat vähän sekaisin, kun yrittää tahallaan hankkia itselleen potkuja töistä.

Vähän mua jännittää, että miten sitä pärjää taloudellisesti, mutta kai sitä jotenkin. Paljon jännittää sitten se, että miten menee huoltajuusasiat yms. Mies ei tunnu mihinkään suostuvan ja haluaa tehdä kaikesta vaikeaa. Vieläköhän tässä joutuu oikeus taistelun käymään.

Aikamoinen kiukkuperse säki ku et anna juoda samasta mukista koska isällä on likaiset hampaat. Sä tässä ny tän riidan sait kuule aikasiks ... turha syytellä isää sä et oo normaali ku vähättelet toista.

Minä olen elänyt narsistin kanssa 3 vuotta. Se oli niin syvältä ja aina sai pelätä sanooko jotain väärin ja siivooko oikeeseen aikaan. Riita tuli mitä pienimmistä asioista ja lopulta huomasin että mua hakattiin joka toinen päivä. Se oli iso ja vaikea päätös lähteä kun ei tienny mitä siitä seuraa. Kauheeta kuvitella tilanne kun on vielä lapsia :( Lapset tapaamaan isäänsä pelkästään valvojan kanssa!

Älä mieti, mitä muut ajattelevat. Luota sisäiseen tietoosi. Tehtäväsi on saada nyt yksin ja viranomaisten tuella tilanne tasapainoon - miehesi ei siihen pysty. Älä ajattele, että lapsesi tarvitsevat isäänsä - päinvastoin, tulevat vielä kiittämään sinua joskus ratkaisustasi. Lasten pahaaoloa ei saa väheksyä, pelasta heidät turvaan !

Olen itse elänyt vastaavan jutun läpi. Tänä päivänä rinnalla on mies, jolta saan turvaa ja tukea. Se on ihmeellistä enkä sellaista koskaan uskonut elämääni saavani. Parempaa on siis edessäpäin :) VOIMIA SINULLE ! TOIMIT NYT IHAN OIKEIN !

Öö..huonot hampaat ei tartu. Olisin saattanut kilahtaa minäkin sopivassa kohdassa. Jos lapset ovat yhteisiä ja pidät miestäsi noin tautisena niin vie se hamamslääkäriin tai eroa.

No minusta naisen käytös miestä kohtaan on vähättelevää ja mitätöivää. Mies sanoi myös jotain tyyliin, että vaimo sivuuttaa aina miehen sanomiset ja mielipiteet eikä ole kiinnostunut edes kuulemaan miehen mielipiteitä. Siis epäkunnioittavaa oman puolison ja lastensa isän kohtelua.

Mies tulee aggressiiviseksi, koska nainen vaientaa hänet. Kyllä tuosta naisen kirjoituksestakin tuli ikävä fiilis, miten nainen ei ilmeisesti kykene lainkaan katsomaan itseään peilistä.

Taitaa olla ap luonnevikainen ja perheen isä luonnevikaisen kiusaama.

Te vaurioitatte todella pahasti lapsianne, hyvänen aika miten itsekkäitä ja keskenkasvuisia vanhempia. Lasten edessä ja lapsille ei todellakaan raivota!!!!

Hampaat on erittäin tärkeää pitää kunnossa.
En ymmärrä että pienen lapsen vanhemmilla on hampaat hoitamatta.

Tosi suuri riski terveydelle ,eli siis hänelle itselleen ????

Ei normaalia....Eikä myöskään ole normaalia pussailla lapsiaan suulle!!! Minun mielestäni kirjoituksessasi oli paljon outoa. Ehkä on niin että molemmissa osapuolissa olisi syytä katsoa peiliin,tai piipahtaa ammattiauttajalla......

Otan kantaa vaan yhteen kohtaan, joka saattaa olla syy moneen teidän ongelmaan ja ehkäpä jopa auttaa teitä. Eli, saattaapi olla, että miehes kyllä tajuaa nui sun piiloviestit et ei ehkä olekaan niin simppeli kuin kenties luulet.

Tuo hammasongelma saattaa olla miehelles arka paikka ja, kun vihkailet et "tauti" tarttu lapseen jos samasta mukista juo niin .. skädäm joshan tilttas! Olet kyllä oikeessa tuossa muki/huonot hamaat jutussa ei siinä mitään mutta monet miehet ei voi sietää piiloviestejä, niinkuin en minäkään (ne vaan saattuuu olemaan miehen älyn vähättelyä). Sun kannattaa muuttaa käytöstäs, jätä piiloviestit ja sano suoraan niinkuin asia on.

Ja ennenkuin joku femakko taas iskee "et oot vaan hherrkkä poju" viestillä niin sanon ettei monet naisetkaan siedä piiloviestejä - ne vaan on vitun ärsyttäviä.

Taitaapi olla vikaa sinussakin,vai miten niiden miesten päät me ee sekaisin nyky naisten vaatimuksista.Eri säännöt isällä,kuin äidin sukulaisilla esimerkiksi.Suulle suukottelu,siitähän ne pöpöt tarttuukin!Isät naisissan pompottajia ihan liikaa.