Se on veljet ja siskot nyt rakkauden aika, pelkkää lällyä, hunajaista rakkautta isolla R:llä! Mitään syntiä ei oo olemassakaan, ei Raamattua tarvitse todesta ottaa, -höpösatukirjaa. Armoarmo, lällylälly. Ei ole tuomiota eikä lakia, on vaan pelkkää iqua rakkautta joka subaistee sallii ja hyväksyy kaiken, -ihan kaiken!
Eix ookkin ihquu? yhtykäämme kaiken sallivaan kosmiseen rakkauteen. kaiken salliva rakkaus olkoon jumalamme! pannan punaiset housut jalkaan ja lävistykset naaman läpi, sitten vielä värjätty siilitukka ja nenärengas. Muutetaan Helsinkiin ja ruvetaan hipeiksi!
SLURRRPS!! lällylällylipiläpiNUOLAUS -rakkausrakkausarmoarmo! (pian tulee jo yrjö kun on niin makeaa)
Rauhaa veljet ja siskot!
Eix ookkin ihquu? yhtykäämme kaiken sallivaan kosmiseen rakkauteen. kaiken salliva rakkaus olkoon jumalamme! pannan punaiset housut jalkaan ja lävistykset naaman läpi, sitten vielä värjätty siilitukka ja nenärengas. Muutetaan Helsinkiin ja ruvetaan hipeiksi!
SLURRRPS!! lällylällylipiläpiNUOLAUS -rakkausrakkausarmoarmo! (pian tulee jo yrjö kun on niin makeaa)
Rauhaa veljet ja siskot!
Vastaukset 41
Vanhimmat
KIVA!! Nyt mun äidinkin tarttee antaa mulle aina vaan karkkia ja limua ja jäätelöä ja suklaakakkua kun mä niin tykkään suklaakakusta. Se ei oo antanu ku silloin tällön, ku se sanoo että tarttee syödä oikeeta ja terveellistä ruokaa. Mä oon siitä sille vihanen ja katkera ja kerron naapureille että mulla on julma äiti, ku se ei rakasta mua. Se ei välitä mun tarpeista ja tunteista ku siltä puuttuu empatia, eikä se välitä siitä että mun ihmisoikeus on saada namia vaikka aina jos mä kerran niin haluan.
Nyt sen on kumminkin pakko alkaa rakastaa mua, ku muuten ihmiset pitää sitä huonona ja suvaitsemattomana tiukkapipona. JEE!!!
Äitis kuulostaa ihan fundamentalistilta.
Nii se on. Ku mä kasvan isoks, mä syön aina vaan namia enkä syö mitään terveellistä ruokaa koskaan ja mulla on aina kiva kun suu on täynnä karkkia tai muuta hyvää. Omille lapsille mä annan kans aina vaan namia nii ettei niiden tartte kärsiä tällä tavalla ku mun vaan niilläki on aina kiva. Mun äiti sanoo että sillä tavalla me tullaan sairaiksi ja huonokuntoisiksi eikä lopulta pysytä edes elossa ku ei me saada ruokaa ollenkaan, mutta mä en usko tollasia tiukkapipoja. Mä ajattelen että elämä on elämistä eikä kitumista varten. Nyt mulla on vaan kerran viikossa karkkipäivä, aattele vähän! Kellään ei oo enää karkkipäiviä, vaan nyt ollaan jo kehittyneempiä ja ymmärretään että lasten pitää saada namia sillon ku ne sitä haluaa, tai muuten niillä menee elämä pilalle.
Kyllä mä oon katkera siitä että mulla on näin keskiaikanen koti, ja vaikka mä tossa äsken innostuin että nyt se loppuu nii ei se taida loppua. Mun äiti on sellanen jäykkis että se aattelee mitä aattelee eikä välitä siitä ihmiset aattelee. Sitä ei saa rakastaan kirveelläkään, niin karmee tilanne tää nyt on.
Olet oikeassa! rakastakaamme kaikk itoisiamme sikinsokin, mihet miehiä, naiset naisia, aikuiset rakastelee lapsia, toiset eläimiä ja esineitä, kolmannet rakastaa toisiaan moniavioliitoissa ja sukurutsassa. Ihanaa siirappista lipuläpy -subaistsevaa rakkautta josta fundamentalistit eivät ymmärrä mitään. Mennään kaikki saman peiton alle "suvaistemaan" toisiamme!
hihi...
Toki näin on, mihet ja miehetkin voivat rakastaa omaa miestään, jos hän vain sattuu olemaan hänen kaikkein rakkain ihmisensä. Ja aivan sama juttu on myös naisten kohdalla, sekä naset että naiset saavat rakastaa rakkaintaan naista, eihän siinä mitään ongelmaa ole kenellekään!
Kysymys ei ole mistään lällälää-rakkaudesta, joka on yleistä heteropissiksillä. Kysymys on aidosta rakkaudesta, jonka jokainen rakastunut voi tunnistaa aina kun se vain kohdalle sattuu!
"Kysymys ei ole mistään lällälää-rakkaudesta" no eipä olekaan vaan Ison Kirjan mukaan se on riettautta.
Pyydän että vältätte ihan kaikenlaista riettautta, sillä eihän sellainen toki ole sopivaa!
ISO KIRJA sanoo, että Daavid ja Joonatan rakastivat niin syvästi, että tekivät kaksi liittoa, ja toisen kuoltua Daavid julisti Joonatanin rakkauden olleen ihanampaa kuin naisen rakkaus.
Ei siis tietoakaan, että kahden miehen välinen rakkaus olisi "riettautta", kuten yrität vääristää.
Rakkauttakin on monenlaista, on veriveljeyttä, ystävien välistä, agaberakkautta, romanttista, on kumppanuutta ym. Joten Rakkaus ja rakkaus ei ole aina sama asia.
Niin, tai rakkaus on aina sama sen ilmenemismuodot vain vaihtelevat. Rakkauden ydin on Jumala, joten rakkauden perusta ei muutu tai vaihtele,
Jumala on rakkaus. Sanassa sanotaan:"Sen suurempaa rakkautta ei olekaan, kuin että antaa henkensä lähimmäistensä edestä". Olkoon Se suurimman rakkauden mittari, kaikki muu sen rinnalla on paljon vähempää rakkautta.
Oletteko koskaan miettinyt, mistä teidän kiinnostuksenne toisten rakkauteen johtuu? Oletteko itse jäänyt osattomaksi ja siksi loputtoman katkera ja kateellinen? Ettekö itse osaa rakastaa ketään? Onko teidän tunne-elämänne kylmä?
Mielestäni meidän ei pitäisi mitenkään ottaa kantaa lähimmäistemme rakkauteen, sillä rakkaus on aina hyvin myönteinen asia.
Vai oletteko te niitä "uskovaisia", jotka periaatteessa tuomitsevat rakkauden ja nostavat vihan ja väkivallan kaikkein tärkemmäksi asiaksi? Pitäisikö rakkauden takia rankaista rakastavaisia? Pitäisikö heidän rakkautensa kieltää? Oletteko tosiaan sitä mieltä, että joidenkin toisten ihmisten rakkaus voi olla jopa teille itsellenne vaarallista?
???? Näin tuumaan omalta kohdaltani. Kysymyksen asettelussa on jotain ennakko-oletuksia, joita en oikein tavoita.
Kuka tässä on rakkautta ollut kieltämässä. Rakkaushan kaiken voiman ja elämisen lähde.
EVITA: "Rakkauttakin on monelaista".
Daavidin ja Joonatanin keskinäinen rakkaus oli kuin oman sielun rakastamista, ihanampaa kuin naisen antama rakkaus.
Siitä voi jo päätellä Raamatussa verratun naisen ja miehen väliseen suureen rakkauteen, joka oli jopa sitä parempaa. Tämä ei siis ollut "veriveljeyttä", eikä "ystävien rakkautta", jotka tosiaan ovat aika lailla valjumpia kuin parisuhderakkaus.
No, johan meni nassunpesälle..
lälly,lälly -eiks taivaassa vasta lällyä olekin ja ihkaihanaa kaikki kun ei kuollakaan tarvitse?
Vai onx siellä sparttalainen kuri
Toki taivaassa kaikki marssivat tahdissa vasen yks kaks kolm, vasen yks kaks kolm, jos muistelen omia voimistelutuntejani 1960-luvulta, siellä oli aivan samanlaista!
Päämäärällä ei ole väliä. Koulussa marssittiin ympäri voimistelusalia ja taivaassa varmaankin taivaan esikartanoissa. Jonkinlainen kuri sentään pitää taivaassakin olla. Mitä siitä nyt tulisi, jos mitään kuria ei olisi ollenkaan? Siellähän jopa naitaisiin ihan miten sattuu, keneltäkään mitään neuvoja kysymättä. Mutta niinhän se onkin! keneltä nyt pitäisi kysyä lupaa, jos taivaassa rakastuu?
Taivaaliisen kuvissa: kirkoissa harjoitetaan pukkihyppyjä.
Toki näin on, det är så jätte kiva det!
Tosin ei kiva ole missään kirkoissa, sillä luterilaisuudessa ei ole kirkkoja, on vain lahkon jumalanpalveluspaikkoja! Mutta ehkä myös luterilaisten parhaimmisto saattaa lopulta päästä taivaaseen, jos ei muuten niin ainakin varasijalle!
Aloittaja voi olla rauhassa. Kirkon viimeisin seksuaalisuutta koskeva virallinen linjaus on piispojen suositus vuodelta 1965.
Patavanhoillisen kirkkonne liberalisoituminen on pelkkä myytti.
Onko tuo joidenkin käsitys rakkaudesta? Jos on, niin ehkä siinä olisi hiukan miettimisen varaa. Vai onko tämä nyt sitä ”oikeaa” kristillistä opetusta?
Mutta juuri noinhan sinä ja Maisalis ajattelette: Rakkausrakkaus - kaikki on sallittua - mikään ei ole syntiä...
Taitaa olla että sinä ajattelet?
Kyllä minustakin rakkautta hoetaan aivan liikaa. Ei rakkaus ole sanoissa vaan teoissa. Mitä Se auttaa vaikka kuinka hokee, minä rakastan, kun ei mitään tee lähimmäisen eteen. Niin paljon kuin sitä rakkautta on hoettikin tänä aikana, täytyy ihmetellä miten huonosti ihmisillä silti menee.
Se on nykyään katsos sellaista ihmeellistä rakkautta, että sitä hoetaan moitteena ja lakina muille. Hoetaan, että teidän pitää rakastaa, olette pahoja ihmisiä kun ette rakasta, olette rakkaudettomia kun ette halua puhua rakkaudesta. Pieneen mieleen ei ilmeisesti pälkähdä, että onkohan tämä minun suhtautumiseni nyt kovin rakastava.
Siitä puhe mistä puute. Mitä itsekkäämpiä ollaan, sitä enemmän hoetaan rakkaudesta. Silloin kun siinä eletään, sitä ei ulkoisteta erilliseksi asiaksi nimeltään "rakkaus". Ei esimerkiksi ajatella, että minä nyt rakastan kun autan tuota kärsivää tai haluan ymmärtää vastapuolta hänen itsensä kannalta. Ei ajatella itseä ja omaa "rakastamista", vaan nähdään vain se toinen.
Ei se ole ihme, että nykyään pölpötetään niin paljon rakkaudesta. Tämä on itsekästä aikaa.
Tietyssä määrin olen samaa mieltä – mutta kun tarkastellaan hiukan tarkemmin, ehkä voimme tarkoittaa hiukan eri asiaa.
Rakkautta hoetaan kahdella tapaa:
1 Tämä perin maallinen ja kaupallinen tapa. Rakkaus on kutistettu lähinnä erotiikaksi. Se jos mikä murjoo koko rakkauden ajatusta, koska se on yksi osa rakkautta. Vain yksi. Ne ”sata muuta” unohdetaan.
Nyt puhun vain kokemuksesta. Nykyään on paljon ihmisiä jotka ovat nuivettuneet rakkauden puutteeseen. Rakkaudesta on tehty kappatavaraa monella tapaa ja yksi niistä on ansaitsemisperiaate. Kun olet ”oikeanlainen” ja teet ”oikein” voit saada palkinnoksi välittämistä ja hyväksyntää. Kun tätä kauppaa väsyy käymään, joutuu hylätyksi. Se on yksi rankimmista kokemuksista mitä ihminen kokee.
Tuo tila näivettää halun elää. Sitä koetetaan pitää yllä kaikin ulkoisin tavoin – hakemalla edes pientä läheisyyttä vaikka vaatteiden, aseman, maallisen mammonan omistamisen, harrastuksiin uppoamisen avulla yms. tai kurjimmassa tapauksessa etsiytymällä joukkoon, joka edes jollain tapaa hyväksyy. Heitä ovat mm. alkoholistit, narkomaanit, rikollisjengit jne. Ellei nämä auta, on lääkkeitä joilla koetetaan jaksaa.
2 Seksuaalisuuden irrottaminen persoonasta.
Seksillä on monia ulottuvaisuuksia. Kun se irrotetaan joksikin olioksi joka on ihmisen ulkopuolella, siitä tulee rujo. Näin seksiä käytetään myös välineenä sille, että edes hetken voisimme kokea rakkautta. Halu olla lähellä toista ihmistä ja kokea vaikka illuusio rakkaudesta. Siitä ollaan valmiita jopa maksamaan. Kun pelätään jatkuvasti hylkäämistä, ei enää uskalleta olla toisen lähellä muuten.
Tämän vuoksi ”rakkaus” myy. Katsokaa mainoksia! Mitä ne lupaavat? Sitä, että kun ostat tämän, niin sitten saat rakkautta ja hyväksyntää.
Joten rakkautta myös hoetaan uskonnollisessa mielessä. Joskus se saa aivan samanlaisia muotoja – kunhan ensin teet näin niin sitten palkinnoksi saat rakkautta. Jos teet väärin, sinut hylätään. Samoin seksuaalisuutta kohdellaan välineenä – sitä pitää hallita ja kontrolloida tietyn kaavan mukaan. Siitä tehdään ihmisestä erillisenä oleva ja jota on jopa demonisoitukin – se on olio joka saattaa ottaa persoonan valtaansa.
Joten tämän vuoksi kai moni vihaa rakkautta. On vain mennyt niin rikki ettei ehkä edes kykene rakkauteen. Näkee vain sen pienen ja rujon siivun siitä. Rakkautta mielestäni pilkataan siksi, ettei enää nähdä sen kokonaisuutta eikä voimaa. Sitä pelätään koska ei uskota eikä luoteta Jumalan suureen rakkauteen.
Ei uskovat yleensä näillä palstoilla teoista puhu ja vielä vähemmin niitä arvostavat. Jeesuksen opetukset eivät ole juuri missään arvossa.
Eivät puhu, vaan tekevät. Et taida olla selvillä siitä, kuinka paljon tekevät, kun eivät siitä puhu.
Toiset taas puhuvat, mutta eivät tee.
Tekojen arvostaminen yhdistettynä Jeesuksen moraalisiin opetuksiin puuttuu. Omien tekojen korostaminen on eri asia. Ei uskovat, joita on maailmassa paljon, ole mitenkään kunnostautuneet ylivertaisina toimijoina vaikka ovatkin toimineet kiitettävästikin.Maaliset järjestöt kuten Unisef , Punainen Risti ja Lääkärit ilman rajoja ja jopa kotimaiset keräystoimijat ovat sensijaan ilman omaa erinomaisuuttaan korostamatta toimineet myös hyvin ja tuloksiltaan jopa paremmin kuin uskontoa oheistuotteena tuputtavat pienet uskonnolliset piirit.
Tuo kaikki kuuluu maallistuneeseen elämään ja on siinä elävien ihmisten vaivana, paitsi tietenkin silloin jos joku etsii inhimillistä hyväksyntää uskonnollisesta joukosta, mikä on maallista sekin.
Näillä kristillisillä palstoilla tunnetaan Jumalan rakkauden olemassaolo, ja siksi on aika höpöä puhua kaupallisesta erotiikan hokemisesta tai läheisyyden ostamisesta seksillä tai hyväksynnän ostamisesta vaatteilla yms. Saahan niistä tietysti puhua maailman ilmiöinä, mutta täällä kiinnostaa se rakkaudesta hokeminen, jota harrastetaan kristinuskon piirissä tai liepeillä.
Nuo "Jeesuksen moraalisten opetusten opetuslapset" ovat juuri niitä, jotka tekevät rakastamisesta tuomitsevan lain ja mätkivät sillä muita, vaan eivät itse tee paljon mitään. He ovat juuri niitä, jotka vain puhuvat rakkaudesta. Eihän se ole sinänsä ihme, ettei itse jaksa käytännössä "rakastaa", kun on vaativan lain alla, joka käskee että tee, tee. Tee, ja ansaitse sillä autuutesi. Siitä puuttuu armon tuoma sisäinen vapaus, joka synnyttää luontaisen halun tehdä. Kun on itse saanut, tulee halu jakaa sitä eteenpäin.
Kuinkahan paljon sinä olet esimerkiksi auttanut tai käynyt tervehtimässä sairaita, vanhuksia tai jostakin syystä tukalassa tilanteessa olevia? Entä paljonko olet antanut omastasi aineellisesti tai työtä tehden? Kysyn vain ohimennen.
Kristillinen lähetystyö on nostanut köyhissä maissa elämisentasoa huimasti. Ihmisten terveydentila on kohentunut, koulutustaso noussut, aineellinen ja käytännön elämä parantunut jne. Tutustupa asiaan.
Kristityt eivät kilpaile muiden kanssa "hyvän tekemisessä". He ovat iloisia, jos ja kun voivat itse tehdä ja myös muut tekevät. Kristityt tekevät paljon yhteistyötä maallisten tahojen kanssa ihmisten auttamisessa. Itse asiasta eli auttamisesta ei ole kiinnostunut se, joka syynää, kuka tekee enemmän tai paremmin, vaan hänellä on muut intressit.
Toivon että tunnetaan. Kuitenkin, kuten ketjun alussa huomaat, sillä tarkoitetaan maallista rakkautta.
Myönnän etten ole kovin hyvä tässä maallisen ja ”taivaallisen” erottamisessa. Näkemykseni mukaan me elämme maallisen elämän ja varsin maallisissa puitteissa kaikesta huolimatta.
Tuolla hain vain sitä, kuinka paljon ihmiset ovat rakkautta vailla – myös varmasti joukossa on myös uskovia. Mielestäni juuri se on sitä evankeliumin viemistä kun mennään kertomaan noille ihmisille Jumalan rakkaudesta ja siitä että se on mahdollista Jeesuksen lunastuksen kautta. Mutta ei sitä tarvitse hokea eikä myöskään tyrkyttää.
Tässä taitaa olla kaksi leiriä, näin muistelen joidenkin aloittamieni ketjujen kautta. Olen koettanut ymmärtää miten monella tapaa rakkaus ymmärretään, joskin siinä vain joutuu kuuntelemaan sitä, etten minä ymmärrä. Ehkä en ole kyllin paljon tuonut esiin sitä, etten väheksy kenenkään rakkautta. Kritisoin niitä tekoja, mitä pitäisi olla sen tuloksena.
Jostain syystä kun ilmaisee toiselle että rakastaa häntä – ihan ihmisenä ja lähimmäisenä, se kirvoittaa aika ilkeitä kirjoituksia? Tulee olo että rakkautta pelätään ja vihataan niin paljon, ettei sitä siedetä? Vaikka kyse ei ole hokemisesta. Niitä tekoja on myös nähtävissä.
Anteeksi vaan oma viheliäisyyteni ja käsityskykyni puutteellisuus. Sinä olet hieno positiivinen ihminen joka auttaa köyhiä ja sorrettuja ja puolustat heitä toisin kuin kaltaiseni paskiainen. Lyttäämiseni oli aivan oikeutettua ja helvetti odottaa minua toisin kuin sinua joka saa nauttia taivaan ilosta kaikkien muiden hyvien seurassa.
Saat anteeksi, ole hyvä. Meistä nyt toiset vain ovat viheliäisiä kuten sinä ja toiset hienoja ihmisiä kuten minä, minkäpä sille voi :D.
Et muuten tainnut huomata, etten sanonut mitään itsestäni, vaan puhuin muista.
Näytät olevan pahasti suossa tuossa lakiuskossasi. Tukalaa sinulla on, jos uskot, että autuutensa täytyy ansaita teoillaan. Toivottavasti sinulle valkenee armo.
Sinulla taitaa olla tukalaa. Onko sinulla edes yhtään ystävää?
Et todella puhunut itsestäsi suoranaisesti. Mutta rivien välistä se ilmenee.
En muuten usko teoilla pääsevän mihinkään. Mutta maailman kurjuutta se voi hieman helpottaa.
Taitaa minulla ainakin yksi ystävä olla. Entä sinulla? :)
"Rivien välit" ovat usein lukijan omassa päässä, niin nyt sinullakin. Se kertoo, että olet todella suossa tuon lakiuskosi kanssa, oli se sitten uskonnollista tai maallista, kun näytät tulkitsevan sen läpi vähän kaikkea mikä liikkuu.
Jos et usko hengellisen autuuden ansaitsemiseen, niin maallisen sitäkin enemmän. Haluaisit tuntea itsesi hyväksi ja hienoksi ihmiseksi, ja sen autuuden saavuttaisit tekojen avulla. Mietipä, että on se olemassa sellainenkin kuin Rakkaus, sinullekin. Siis se, joka ei ole ihmisistä.
Ketjun alku oli mielestäni pelleilyä ja irvailua, kun aloituskin oli pelleilevä tyyliltään. Olin itsekin siellä alussa pelleilemässä muka lapsena, joka ei saa mielestään tarpeeksi karkkia ja muuta hyvää. Ne homo- ja sekaseksijutut ja mitä niitä nyt oli, olivat tahallista irvailua.
Ehkä ei kannata ilmaista ihmisille, että rakastaa heitä, jos se on itsellä vain asenne heitä kohtaan. He vaistoavat, ettei se ole aito tunne, ja kokevat sen jonkinlaiseksi tunkeiluksi ja ärtyvät. Tai enhän minä tiedä, mutta tuli vain tällaista mieleen.
Ehkä ei pitäisi käyttää sanaa rakkaus hyväntahtoisesta asenteesta ja muusta sellaisesta, jolle on olemassa mielestäni rehellisempiäkin nimityksiä kuten ystävällisyys, hyväntahtoisuus, epäitsekkyys, ymmärtäväisyys ja vaikkapa esimerkiksi reiluus. Rakkaus on niin syvällinen asia, että sitä ei pitäisi latistaa kutsumalla kaikkea myönteistä "rakkaudeksi".
Rakkaus on toki kärsinyt inflaatiota. Silti sen merkitys ei muutu. Rakkaus on vain niin laaja käsite, että sillä voidaan ilmaista lyhyemmin tämä: ”… ystävällisyys, hyväntahtoisuus, epäitsekkyys, ymmärtäväisyys ja vaikkapa esimerkiksi reiluus.”.
Miksi oikeastaan pitää irvailla tuolla asenteella? Aivan kuin rakkaus olisi jotain hyvin vastenmielistä ja halveksittavaa? Eihän siinä kuin puree omaa nilkkaansa. Irvailun kärki ei osu kehenkään muuhun kun itseen.
”…jos se on itsellä vain asenne heitä kohtaan. He vaistoavat, ettei se ole aito tunne…”
Asenne on suhtautumistapa. Jos suhtautuu myönteisesti eri ihmisiin, niin mikä siinä oikeastaan on paha? Pitäisikö tuon asenteen olla kielteinen – kuten tuossa aloituksessa? Eikös se ole niin, että se jolla on rakkautta suhtautuu eli asennoituu yleensä myönteisesti? Rakkaus ilmenee hyvin monella tasolla ja tavoilla.
Mutta ymmärrän kyllä että jos itse ei koe rakkautta, ei sitä kykene vastaanottamakaan edes silloin kun se on aitoa. Asenne torjuu ja pitää kaikkia samanlaisena kuin itse on – rakkautta ei koe eikä sitä voi pitää aitona keneltäkään muulta.
Ehkä usko-uskovilla on semmonen vääristynyt käsitys ns. liberaalimmin ajattelevista että siinä sallitaan ihan kaikki: eli eletään kuin herne pellossa, täysin ilman rajoa (kuten aloittavien teksteistä ilmenee, ei siis mitään rajaa lapsillekaan muka aseteta) - joka ei suinkaan ole totta. Siis höpölöpö-löö, eivät lapset saa syödä kakkuja ja hyväskää mielinmäärin ns. lib. perheissäkään:)) eikä tehdä ihan mitä huvittaa..
Enpä tiedä sitten kuka, ketkä tuollaista kuvaa ns, fundamentalisteille maalaa? Opettajat ja saarnamiehet jotka haluavat kaiken pysyvän tietyssä siinä kuosissa..omissa käsityksissään kaikesta. Esim. Ahviot ja Nummelat & kumppanit.
Tiukkis piirien tyyli on se että haluavat antaa mahdollisimman moraalittoman ja huonon kuvan seuraajilleen kaikista ulkopuolista.
Aloituksen otsikko kertoo paljosta, mutta jätän perusteellisemman analyysini nyt hienotunteisuuden takia väliin.
Joka tapauksessa tuntuu siltä, että tällä palstalla eräät ovat suorastaan allergisia rakkaus- sanalle, varsinkin jos rakkautta kohdistetaan myös kaikeein syrjityimpiin ja syyllistetyimpiin. En tiedä miten paljon mukana on jonkinlaista sovinismia sun muuta, mutta pahaltahan se tuntuu.
Liberaali tuntuu olevan sellainen sana, jonka alle kaadetaan kaikki mahdollinen paha. Mielenkiintoista on se, että tämä kauhea liberaalisuus yhdistetään myös usein naissukupuoleen.