Reunalla

Mikä on sen syvin olemus? Pitääkö aina käydä reunalla...vain silmänräpäyksen päästä putoamisesta? Kuitenkin sillä hetkellä kun kaikki olisi myöhäistä voi luottaa että toinen on siinä ja ojentaa käden ja kertoo kuinka tärkeä olet. Kuuluuko näin kaunis ajatus joka päiväiseen elämään? Vai onko se joidenkin kyynisten romantikkojen tapa kiusata ihmisiä heittämällä kysymys ilmaan antamatta siihen kuitenkaan vastausta?

Minä löysin vastauksen mutta en osaa sitä sanoiksi pukea. Jokaisen tulee löytää se itse. Olen varmaan sitten romantikko...mutta kuitenkin joka hetki siitä enemmän ja enemmän ylpeämpi siitä. En ole kyyninen vaan onnellinen. Osasin murtaa sen suomalaisen miehen sydäntä suojaavan kuoren ja tunnustaa heikkouteni. Onko tunteiden näyttäminen heikkoutta? Minä otin riskin ja voitin enemmän kuin elämä enää ikinä voi minulle antaa...huomasin että kuitenkin maailmassa on ihmeitä. Kiitos siitä sinulle Kulta kun annoit minulle edes hieman anteeksi. Yhteinen tulevaisuutemme on kirjoitettu tähtiin jos jaksamme yrittää,opettelemme kuuntelemaan toisiamme ja suomme toisillemme meidän virheemme anteeksi.

Mä en tahtoisi enää
alkaa kaikkea alusta
mä en tahtois pyytää sua
mä en tahtois hakea
kaikkia kauniita sanoja
me tehtiin paljon virheitä
ja virheitä tullaan vielä tekemään
mutta hävitään
enemmän kuin voitetaan
jos ei jakseta yrittää. J.Lehti Sir Elwoodin hiljaiset värit. T.Rocco the blue