1) Puoliso on väkivaltainen tai uhkaa sillä. Lähde heti.
2) Puoliso on juoppo. Lähde heti.
3) Puoliso on kroonisesti uskoton. Lähde.
4) Puoliso ilkeilee kroonisesti: kerro kertaalleen, että jos ilkeily ei lopu, lähden. Jos ei lopu. lähde.
5) Jos sinua roikotetaan avoliitossa vuosikausia. Tässä ei joudu oikeastaan mitään tekemäänkään, koska mitään ei ole. En ole koskaan ymmärtänyt esim. Krista Sigfridsiä, joka on kaunis ja lahjakas ja koko Eurooppa tietää, että hän haluaisi naimisiin jo nyt vuosien vuosien avoliiton jälkeen. Ja tämä lahjakas nainen roikkuu siinä! Itsekunnioitusta! Jos mies ei mene naimisiin, turha roikkua. Ulos vaan.
2) Puoliso on juoppo. Lähde heti.
3) Puoliso on kroonisesti uskoton. Lähde.
4) Puoliso ilkeilee kroonisesti: kerro kertaalleen, että jos ilkeily ei lopu, lähden. Jos ei lopu. lähde.
5) Jos sinua roikotetaan avoliitossa vuosikausia. Tässä ei joudu oikeastaan mitään tekemäänkään, koska mitään ei ole. En ole koskaan ymmärtänyt esim. Krista Sigfridsiä, joka on kaunis ja lahjakas ja koko Eurooppa tietää, että hän haluaisi naimisiin jo nyt vuosien vuosien avoliiton jälkeen. Ja tämä lahjakas nainen roikkuu siinä! Itsekunnioitusta! Jos mies ei mene naimisiin, turha roikkua. Ulos vaan.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Eroa, kun olet nainen ja susta tuntuu vaan siltä.
"Jos sinua roikotetaan avoliitossa vuosikausia".
No entäs kun se on yhteinen tahto, ettei mennä naimisiin?
Vai voiko ajatella niin, että miehen mieliksi on samaa mieltä, että avoliitto on ok - mutta sitten voikin lähteä litomaan tuon roikottamisverukkeen nojalla?
Ilmeisesti aloittajaa itseään ei ole kosittu….
Kyllä on jopa kirjeellä!
30 v naimisissa.
Onko tämä joku luterilaisen kirkon propaganda-messu avioliiton puolesta?
Luin tekstin useampaan kertaan ja olen varma, että tää on fanaatikon tai trollin puheita...
itse en koskaan ole mennyt tai halua mennä naimisiin. Avioliitto instituutona ei ole minulle merkityksellinen ja uskon sitoutumisen&rakkauden kumpuavan ihan muusta kuin avioliitosta. Näin on menty halustamme nyt 23 vuotta... ja edessä olis vielä loppumatka. Yhdessä.
Avioliittoon voi mennä maistraatissa.
Ketään niistä, jotka "eivät todellakaan halua mennä naimisiin" ei ole kosittu. Siksi on pakko sanoa, että ei mene. No ei tietty, kun ei kukaan kosi. Se on nyt nähty, mikä on se yhteinen päätös: toinen jyrää.
Jos mies ei mene naimisiin jossain kohtuudessa, hän on vetelys eikä naisen kannata uhrata elämäänsä häneen. Ei hän tosissaan rakasta. Veke vaan ja hakemaan sellaista, joka on naisen arvolle sopivampi.
Tulee väkisin mieleen, että sinä, aloittaja, laittelet näitä juttujasi ns kieli poskessa-meiningillä..? Oletko lomalla ja jotenkin turhautunut..?
Hyvin yksiselitteisesti ilmoitat tuossakin omana faktanasi, että kaikki on kiinni siitä, ettei ole kosittu. No höh! Miksi pitää odottaa, että MIES kosii? Ei missään kai ole kielletty naista kosimasta?
No mitäpä ajattelet naisesta, joka halusi elää avoliitossa ja antoi rukkaset kosinnalle? Ei niin, että olisi sanonut tökerösti, että "luuleks sää, että mää oikeesti menen naimisiin sun kans", vaan että ei pidä sitä hyvänä/ajankohtaisena ajatuksena? Olisiko miehen pitänyt osoittaa omaavansa "munaa" ja lähteä parisuhteesta, kun nainen ei osoittanut sitoutumishalukkuutta?
Jonkin aikaa asiaa sulateltuaan nainen sanoi aamukahvia juodessa, että no eipä kai se ole hullumpi juttu, että virallistettaisiin tämä suhde ja niin hääkellot soivat.
Niinpä: niin ne kellot vain soivat, kun kosinta kuului.
Niin ne kellot kosintaan siis soivat. Hyvä niin ja onnea!
Tuli tuplasti, mutta tulkoon.
Ja mies nimenomaan taistelkoon sen naisensa eteen! Jos ei puolen vuoden kosinnoilla ja piirittämisillä mene naimisiin, sitten luovuttakoon. Lupaan että onnistuu kyllä aika pian....
Ukkonen laittoi jotenkin eka viestin pois ja laitoin uuden, mutta vanha tulikin.
"Ketään niistä, jotka "eivät todellakaan halua mennä naimisiin" ei ole kosittu"
Väärää tietoa. Monia on kosittu, mutta naimisiin ei ole menty. Jotkut ovat menneet kihloihin.
Ai niin. Onko naisen arvolle sopivampaa mennä naimisiin, ja päästä miehen kotiorjaksi? Moni elää erillään, vaikka on naimisissa. Se on myös vaihtoehto, muttei silti sovi jokaiselle.
Minusta aloittajan pointit olivat hyvät. Hyvän itsekunnioituksen ja itsetunnon omaava ihminen harvemmin ajautuu sellaisiin suhteisiin, joissa aloittajan mainitsemia ongelmia ilmenee. Me rikkinäiset tyypit olemme niitä, jotka epätyydyttävissä suhteissa roikumme vuodesta vuoteen, odottaen ihmettä, jota ei tapahdu. Eikä meidän kohdallamme ulosmarssi ole helpolla toteutettavissa. Itse olin kymmeniä vuosia suhteessa, jossa mies oli kroonisesti uskoton, käytti liikaa alkoa, ei halunnut mennä naimisiin, vaikka minä olisin niin tahtonut. Lopulta mies lähti toisen naisen mukaan. Erosta on jo kolmatta vuotta ja mies sen kun porskuttaa, vaihtaa heilaa tuon tuostakin, juo edelleen enemmän kuin olisi terveellistä - ja komistuu vain, elämä tuntuu olevan hyvällä mallilla. Minä olen jämähtänyt paikalleni, käyn töissä ja olen kotona. Uutta suhdetta en edes ajattele, kaipa sitä noiden pettämisten jälkeen on niin epävarma siitä, kelpaako enää muille kuin samanlaisille tyypeille kuin ex-mieheni oli, en uskalla ottaa riskiä. Ikävöin entistä kumppaniani kovasti, sen verran olen pystynyt rajaa pitämään, että en ole sänkyyn hänen kanssaan mennyt, vaikka pariin kertaan mies päissään on vinkannut siihen suuntaan. Pelkään, että en menneestä suhteesta ja erosta koskaan toivu. Olen siis aloittajan kanssa pitkälle samaa mieltä. Te, joilla on voimia repiä itsenne irti tuhoisista suhteista, tehkää se, niiden hinta on liian kallis. Rakastakaa itseänne!
Mikäköhän täyspelle tämä boxi oikein on ja milläköhän vuoskymmenellä eläkään kun jos vain avioliitto on ainoa oikea kun niistäkin noin puolet hajoaa.
Joskus vuoskymmeniä sitten katsottiin pitkään näitä avoliiton susipareja mutta ei enää.
Minusta kysymys ei ole siitä, mikä tapa elää parisuhteessa on "oikea" tai "väärä". Eikä ainakaan moraalisesti kannata arvioda asiaa. Avioliitto on pitkä perinne, instituutio. Vaikka nuoremmat ikäpolvet sanovat itsensä vähänväliä irti perinteistä, niin tämän yhteiskunnan kasvatteja olette ja kun elämässä tulee hätä niin kyllä ne vanhat tukipuut ovat niitä, jotka teitäkin siinä kohtaa kannattelevat. Papin tai tuomarin sana ei tee avioliittoa paremmaksi tai huonommaksi. Sen tekevät ihmiset itse. Uskon, että ns. suhteen virallistamisella on myös psykologinen merkitys sitoutumisen kannalta. Valitettavasti häät taitavat nykyään usein olla tärkemmät kuin avioliitto sinänsä.
Hyvä muumioksi muuttunut!
Täällä nyt besserwisseröin sinulle, että muuta nimimerkkisi heti! Et ole mikään muumio, vaan olet selviytynyt hankalista vaiheista hienosti! Kyllä sinä toivut: olen töissä! Hae iloa elämääsi ja koska tämä mies on ollut sinua kohtaan ikävä, ihan ystävällisesti vinkkaisin, että hän on sinusta jo aika lailla voimia vienyt, joten miten olisi, jos hän olisi ohi? Pää pystyyn ja ei mitään muumioita! Tsempillä.
Pelle mikä pelle tietty!
Hyvä Boxi, kiitos kannustavasta viestistä. Teoriassa ole kanssasi samaa mieltä. Pitkään jatkuneiden vaikeiden suhteiden käärinliinat ovat kuitenkin tiukassa ja ne ovat vahvat. Lankoina niitä joutuu purkamaan ja se vie aikaa, eikä välillä jaksa sitä työtä tehdä. Toisaalta ne ovat tiukat ja turvalliset kun ei muusta olotilasta ole kokemusta. Niin tai näin, ahdistus on välillä sanoinkuvaamaton ja pelkkä oleminen vei kaiken voiman. Siksi edelleen kannusta teitä, jotka tunnistatte liitossanne aloittajan mainitsemat sudenkuopat: muutosta voi ja kannattaa yrittää, apua voi ja pitää hakea, mutta jos tilanteet vain jatkuvat, niin lähtekää pois. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä mutkikkaammaksi kaikki muuttuu ja sitä tuskallisempaa on sotkusta irrottautuminen.