Oloni on turvaton. Olemme olleet naimisissa yli 30 vuotta. Lapset ovat aikuisia. Viime vuosina meillä on ollut vaikeaa. Työttömyyttä, miehen liiallista alkoholin käyttöä, kuolemantapauksia ja sairastelua lähisuvussa sekä ikäkriisiä. Mies on ottanut useamman irtioton muuttamalla välillä muutamaksi kuukaudeksi pois kotoa. Nyt olemme yhdessä.
Ongelma on siinä, että en voi luottaa mieheeni. Hän kertoo rakastavansa minua ja pysyvänsä luonani. Hän sanoo luottamuksen palautuvan vähitellen. Toisaalta hän ei tee asialle mitään. Olemme puhuneet asioista paljon. Ehkä liikaakin. Olen lopen uupunut.
Ennen näitä vaikeita vuosia luotin häneen. Olemme olleet hyvä pari. Meillä on samat tärkeät arvot ja asiat. Lapset ovat molemmille tärkeitä ja haaveilemme lastenlapsista. Lapset ovat kärsineet tästä poukkoilusta, vaikka eivät kotona asukaan.
Luottamus- palstalla puhutaan pääasiassa pettämisestä tarkoittaen uskottomuutta parisuhteessa. Tässä ei ole kyse ulkopuolisista suhteista. Luottamus on petetty, on valehdeltu ja toimittu impulsiivisesti ja vastuuttomasti.
Olisi mukava kuulla muiden ajatuksia ja ehkä kokemuksia aiheesta. Toivon asiallisia kommentteja.
Ongelma on siinä, että en voi luottaa mieheeni. Hän kertoo rakastavansa minua ja pysyvänsä luonani. Hän sanoo luottamuksen palautuvan vähitellen. Toisaalta hän ei tee asialle mitään. Olemme puhuneet asioista paljon. Ehkä liikaakin. Olen lopen uupunut.
Ennen näitä vaikeita vuosia luotin häneen. Olemme olleet hyvä pari. Meillä on samat tärkeät arvot ja asiat. Lapset ovat molemmille tärkeitä ja haaveilemme lastenlapsista. Lapset ovat kärsineet tästä poukkoilusta, vaikka eivät kotona asukaan.
Luottamus- palstalla puhutaan pääasiassa pettämisestä tarkoittaen uskottomuutta parisuhteessa. Tässä ei ole kyse ulkopuolisista suhteista. Luottamus on petetty, on valehdeltu ja toimittu impulsiivisesti ja vastuuttomasti.
Olisi mukava kuulla muiden ajatuksia ja ehkä kokemuksia aiheesta. Toivon asiallisia kommentteja.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hei kukka7
Kuulostat surullisella, enkä sitä ihmettelekään. Kuitenkin haluan ensimmäiseksi sanoa, että olette olleet kauan naimisissa, yli 30v. Se on jo onniteltava asia. Pitkään yhdessäolon liittyy monenlaisia vaiheita, tottakai. Välillä menee paremmin, välillä huonommin, eikä ne tunteetkaan vuosikymmeniä hehkeänä pysy.
Jos molemmat haluatte jatkaa yhdessä, teillä on mahdollisuus saada suhteenne kuntoon, näin uskon vakaasti. Luottamus rakentuu uudelleen vähitellen kuten miehesi sanoo, hän on oikeassa. Oletteko koskaan käyneet kenenkään ulkopuolisen luona juttelemassa? Sitä suosittelisin; perheneuvontaan voisit ottaa yhteyttä. Ei kannattaisi luovuttaa kovin helposti, kun on pitkä yhteinen historia ja molemmilla haave lapsenlapsista. Lapsenlapset ovat elämän rikkaus ja suuri ilo! Heitä on ihana ihmetellä yhdessä, samassa kodissa. Jos miehesi ei lähtisikään mukaan perheneuvontaan, voit mennä yksin, sekin auttaa asiaa.
Kaikkea hyvää,
Pirkko-pappi
Hei taas,
kiitos viestistä.
Vaikea vaihe on ollut pitkä ja uuvuttava. Ulkopuoleltakin on aiemmin haettu apua ilman merkittävää hyötyä. Tunnen taistelevani suhteen puolesta yksin. Kuten kerroin, puoliso ei tee asiolle juuri mitään. Hän odottaa, että muutos tulee ja tapahtuu. Hän on teoillaan rikkonut paljon ja istuu raunioilla ja odottaa, että kaikki korjaantuu itsestään. Virheetön en ole itsekään. Jotkut virheet vaan ovat tuhoisampia kuin toiset.
Jos luovutan, en todellakaan luovuta helposti. Päinvastoin. Tunnen itseni tyhmänkin jääräpäiseksi yrittäessäni aina vaan, vaikka valoa ei näy. Parisuhteessa pitäisi olla kaksi yrittäjää. Tavalla tai toisella tämän on loputtava.
Mahdolliset lapsenlapset ovat tosiaankin vain unelma. Yhteinen unelma, mutta se ei välttämättä koskaan toteudu. Omat lapset ovat toteutunut tärkeä yhteinen unelma. Koen saaneeni niin paljon saatuani lapset, että välillä koen jopa syyllisyyttä toivoessani lastenlapsiakin.
Onko tämä luottamuspula sinusta vai miehestäsi johtuva ongelma? Tarkoitan tällä sitä, että miehesi yrittää olla luotaamuksen arvoinen? Mutta sinä et usko? Vain luotatko sinä mutta miehesi tekee kuitenkin asioita, jotka murentavat luottamustasi?
Kyse on siitä, että samat asiat toistuu. Asioista on puhuttu ja sovittu, anteeksi pyydetty ja annettu.
Ymmärrän, että virheitä tehdään. En ymmärrä, että niistä ei opita. Mitä ideaa on pyytää anteeksi tekemäänsä ja tehdä se uudestaan? Mies kertoo välillä "suurista oivalluksistaan" näihin vaikeisiin asioihin liittyen. Ehkä ne ovatkin hänelle merkittäviä, mutta mielestäni niiden pitäisi näkyä, kuulua ja tuntua arjessa. Mielestäni virheestä ei ole oppinut jos sen tekee aina uudestaan.
Riippuvuuksille on tyypillistä että yhä uudestaan lupaa ja oivaltaa ja sitten läheiset joutuvat pettymään. Sama kuvio on peli-, porno- ja päihderiippuvuuksissakin, vaikka aine on erilainen. Jos sellaisesta on tässä kyse.
Toistuvista pettymyksistä menee kunnioitus puolisoa kohtaan. Ei sitä ratkaista pariterapiassa yksistään, jos toisella on riippuvuus. Minäkin olin lopen kyllästynyt kauniisiin sanoihin, joita on helppo sanoa ja joita perheneuvonnassa opittiin vielä lisääkin.Sitten mieheni otti yhteyttä yksityiseen psykoterapeuttiin. Tämä asiantunteva terapeutti sanoi, että riippuvuuksien hoitoon menee pitkä aika, useampi vuosi. Perheneuvonnasta ei siis meidän kohdalla ollut apua, vaan miehen omasta terapiasta.
Hei, asia on vvalitettavasti niin, että et voi muuttaa miestäsi ja ei ole taikakeinoa pitää häntä luonasi, voit vain rakastaa, antaa rajat miten sinua kohdellaan, jos hän rakastaa, niinhän palaa luoksesi, olen sen oman miehen kanssa kokenut, mutta sinun tulee osata iloita kun hän on poissa, kukaan ei voi toiselle olla ilon lähteenä, se on tukahduttavaa, rukoile että löydän oman sydämen ilon.
Nyt en kyllä ymmärtänyt, miten tämä viesti liittyy aiheeseen??
Se liittyy siten että ei ole taikakeinoa siihen, että voit luottaa mieheesi, ja että hän pysyy luonasi, hän pysyy luonasi jos haluaa. Sinun ei kannata tuhlata elämääsi ajatellen luottamusta tai muuta, miehesi rakastaa sinua jos on luonasi. Oma todellinen ilosi ei tulisi olla riippuvainen miehestäsi, aika näyttää onko hän luottamuksesi arvoinen, sitten kun olet henkisesti vapaa ja itsessäsi iloinen, voit nostaa häntä ylös kriiseistä, puhuminen ei auta, jos et ole tyytyväinen itsessäsi, ja pystyt pystyssä ilman häntä, muuten molemmat kaadutte
Kiitokset vastauksestasi. Ymmärrän mitä tarkoitat.
Mieheni ei ole ollut lähdössä mihinkään enkä ole ole sitä pelännyt, vaan minä itse olin lähdössä ja ottamassa eroa toistuvien pettymysten takia. Ap:n viestistä ymmärsin, ettei hänkään miehen lähtöä pelkää. Meillä on myös lähes 30 vuoden liitto takana. Samastuin ap:n viestissä siihen kokemukseen, että rakkaus ei oikein riitä, jos teot puhuvat muuta. Lähtemisellä olisin tavoitellut juuri mainitsemaasi iloa ja vapautta hänen ongelmistaan, jotka eivät ole millään lailla minun syytäni, mutta joista jouduin kärsimään. Hänen oma terapiansa kuitenkin muutti kuvion, josta ap:kin tuntuu kärsivän eli toistuvat lupaukset, jotka eivät pidä ja joita en toivonut kuulevani, vaan olin kauniisiin puheisiin lopen väsynyt. Haluan elää omaa elämääni yksin tai luotettavan kumppanin kanssa (viihdyn oikein hyvin yksin). Luottamus ei ole vain tunnetta, vaan konkreettisia, arjessa näkyviä asioita. En myöskään usko, että voisin nostaa mieheni hänen riippuvuudestaan tai kriiseistään, vaan hän kantaa itse vastuun teoistaan ja elämästään niin kuin minä itsekin teen.
Mutta nyt menee ihan hyvin, päivä kerrallaan. Pettymyksen tunteesta en kuitenkaan ole täysin päässyt yli kokonaan. Muistot näistä tapahtumista tunkeutuvat välillä mieleen ja uniin, mikä ilmeisesti on traumatisoitumisen merkki. Ne ovat osa historiaani, vaikka lähtisinkin tästä suhteesta.