On ihmisiä, jotka eivät eläessään hyväksy läheistään, saattavat kohdella kaltoin, vihata ja käyttäytyä ilkeästi lähisukulaistaan kohtaan - kuinka sellaista ihmistä surraan ?
Kuinka surraan ihmistä, joka ei halunnut olla tekemisissä
Uskonnoton
12295
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei kai surua voi väkisin tuntea ja puristaa, jos ei ole syntynyt läheisiä suhteita. Riittää kai kun saattaa kunnialla hautaan. Jos ihminen ei halua läheisyyttä ja yhteyksiä elinaikanaan, niin tuskin hän kaipaa sitä sittenkään kun on kuollut.
Niin kai. Mietityttää tietysti sellainen, että miksi lähiomainen käyttäytyy siten, ettei päästä lähelleen, eli on tunnekylmä ja epäempaattinen omaistaan kohtaan. Erilaiset arvot elämässä tietysti, mutta kun siitä joutuu kärsimään koko elämän, lapsesta aikuisikään, traumoineen kaikkineen. Se on aika ikävä lahja elämässä, miksi tehdä lapsia, jos ei rakasta niitä ?
Ei ole pakko surra. Omassa lähisuvussani oli sellaine tapaus joka teki vain häpeää perheelle ja suvulle. Hänen kuoltuaan useampikin totesi että hyvä kun kuoli, nyt on rauhallista olla kun hän on kuollut.
Yhden ihmisen syyllistäminen, haiskahtaa kyllä perheväkivallalta, jos kokonainen suku hylkää ja ajattelee vielä omaisen kuolemasta noin, kuten asian ilmaiset, on kyseessä perheväkivalta. Outoa "rauhallisuutta" jos siihen tarvitaan jonkun kuolema.
Avauksessa on kyse eri asiasta, ilmeisesti perheväkivallan käyttäjästä, tai hyväksyjästä, kuinka hänen kuolemaansa suhtautua. Läheinen kysyy vilpittömästi, joten vastauksissakin voisi ottaa tämän huomioon.
Hei nimimerkki, Uskonnoton
Kukaan ei voi pakottaa itseään tuntemaan mitään. Tunteet ovat olemassa, silloin ja sellaisina kuin ovat tai sitten eivät ole ja tunteemme ovat erilaisia vahvuudeltaan. Kun joku läheinen tärkeä ihminen kuolee, koemme surua ja kaipausta. Mutta jos etäiseksi jäänyt/jättäytynyt sukulainen, jonka kanssa ei ollut yhteyttä, kuolee, ei voi päättää surevansa. Ellei surua ole, ei siitä tietenkään tarvitse syyllisyyttä kantaa. Ihmisillä on syynsä käytökseen, yleensä. Emme näe toisen ihmisien sisimpään, emme voi tietää hänen ajatuksiaan, kokemuksiaan, mahdollisia sairauksiaan tms, joten sellaisella joka ei halunnut olla tekemisissä, lienee syynsä siihen. Hänenkin elämällään on ollut merkitys.
Ystävällisesti,
Pirkko-pappi
On olemassa tunteellisia ja tunteettomia ihmisiä...minusta on hienoa kun ihminen osaa itkeä,nainen tai mies.
On kohtuuton vaatimus, että joutuisi vielä itkemään / suremaan sellaisen ihmisen kuolemaa, joka eläessään on itkettänyt ja pahempaa, väkivaltaisella suhtautumisellaan ja teoillaan, vähätellyt, lannistanut, käyttänyt taloudellista, henkistä ja fyysistä väkivaltaa ym. vaikeuttanut omaisensa elämää, kaikilla mahdollisilla tavoilla, eli kun on tavallaan joutunut luopumaan hänestä, jo hänen eläessään, eli suremaan hänet pois jo aiemmin. Ymmärrykselläkin on rajansa. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää ja sietää.
Tässä on mielestäni asiapitoista tietoa surusta:
http://www.vahvistamo.fi/vahvistamo/loyda_tunne/suru
Ihan järkiperäisesti ymmärrettävää tekstiä.
Ei todellakaan tarvitse surra ihmistä joka on tehnyt pahaa elämässään. Saa myös sanoa että ihanaa kun häntä ei enää ole. Ja sitä minä en usko että Jokaisen elämällä olisi merkitys. Ei ole.
Oikeastaan onko kenenkään elämällä, tai elämällä yleensä, mitään sen kummempaa merkitystä, ehkä elämä vain on ja sitten kun se loppuu, sitä ei ole.
En minä ajattele, että "ihanaa kun häntä ei enää ole", vaan suren lähinnä sitä, ettemme tulleet toimeen keskenämme, emmekä saaneet suhdettamme kuntoon, hänen vielä eläessään. Toiset hyötyivät siitä, ettemme saa välejämme selvitettyä.
Nyt tuntuu tältä, voi olla, että tulee vielä rankempia tunteita, tai sitten parempia. Toivottavasti jälkimmäisiä.
Vielä ei voi sanoa, mikä jää lopulliseksi tunteeksi kuolleesta, joka ei eläessään halunnut olla tekemissä. Tämän palstan kirjoituksia lukiessa, ainakin huomaa, ettei ole ainut ihminen, jolla on vaikeita tunteita kuolemaan liittyen.
Omaa oloa helpottaa, jos voi auttaa jotain toista. Kirjoittaminen on yksi keino, purkaa tuntemuksia.
Asiallinen haastattelu Katriina Järvisestä oli, joka terapeuttina kertoili siitä, kuinka esim. vanhempien kanssa ei ole pakko olla tekemisissä, jos se tekee pahaa itselle, esim. sairastuttaa, perheväkivallan takia.