"Moskovassa jopa 93 prosenttia saa tietonsa televisiosta, kuten käy ilmi Levadan selvityksestä.
Kulttuuriin painottuva verkkolehti Colta.ru julkaisi Andrei Arhangelskin artikkelin, jossa käydään läpi nyky-Venäjän median erityispiirteitä.
Esimerkistä käy valtakunnallisesti menestyvä Komsomolskaja Pravda, jonka lehti ja radio ovat tyyliltään viihdyttäviä tiedotusvälineitä, kirjoittajan mukaan nimenomaan 1990-luvun tyyliin.
Arhangelski kirjoittaa siitä, kuinka radio-ohjelmissa parapsykologian, nekrofilian ja neuvostonostalgisoinnin sekoitus muodostaa Komsomolskaja Pravdan jäljittelemättömän tyylin, johon sota sekoittuu täydellisesti:
”Nuoremman polven propagandistit ovat tulosta putinilaisesta propagandasta, mutta ei se suinkaan synnyttänyt putinilaisia, vaan Putinia paljon radikaalimpia revansisteja. Heille Putin ei ole jumala, vaan kompromissi.”
Toimittajanuorukaisten Jumala on Igor Strelkov. Monessa liemessä keitetty ammattisotilas, eversti evp., joka siirtyi Itä-Ukrainaan Krimiltä.
Kun nuoret moittivat Putinia ”päättämättömyydestä”, he palvelevat Arhangelskin mukaan korkeampaa ideaa, mihin heidät on lapsuudessa opetettu.
”Heidän ainoa todellinen uskontonsa on ollutkin sota. Loputtomat vertaukset Suureen isänmaalliseen sotaan (’kuin Stalingradin hornankattila’) ovat nekin ennalta-arvaamatonta tulosta propagandasta, joka ikään kuin antoi kunniaa kansan urotöille, mutta todellisuudessa synnyttikin militarismin”, Arhangelski muotoilee.
Nykyään Venäjällä etsitään kuumeisesti omaa identiteettiä.
Moskovski Komsomoletsin artikkelissa muistutetaan, että maassa on kaivettu esiin etninen komponentti, ”venäläinen maailma”, ja ideologinen, ”konservatismi” ja periaatteellinen lännenvastaisuus – ”Venäjä ei ole Eurooppaa”.
Epäilemättä venäläiset eivät koe länsikritiikkiä Putiniin kohdistuvaksi, vaan Venäjään. Putin koetaan kilveksi, joka ei ole voinut toimia millään muulla tavalla.
Televisiokanavien johtajat eivät taivu.
Onnistuneella tyylillään televisio vaikuttaa entisen varapääministeri Boris Nemtsovin mielestä otolliseen yleisöön: Tšetšeniassa palvelleisiin miehiin, jotka vain katsovat laatikkoa päivät pitkät ja uskovat aidosti, että Itä-Ukrainan Donbassissa tapetaan viattomia ihmisiä ja että Ukrainassa taistellaan fasisteja ja toisen maailmansodan aikaisia Neuvostoliiton pettureita, banderovtseja, vastaan.
Puolalaisen tutkimuslaitoksen mukaan Venäjän tiedotussota on valmiina jatkumaan, kun Putinin uusi doktriini on kristallisoitunut.
”Se on geopoliittinen, euraasialainen, antiliberaali ja suunnattu kilpailuun länsimaiden kanssa sekä Venäjän dominoivaan asemaan Euraasiassa.”
"
Kulttuuriin painottuva verkkolehti Colta.ru julkaisi Andrei Arhangelskin artikkelin, jossa käydään läpi nyky-Venäjän median erityispiirteitä.
Esimerkistä käy valtakunnallisesti menestyvä Komsomolskaja Pravda, jonka lehti ja radio ovat tyyliltään viihdyttäviä tiedotusvälineitä, kirjoittajan mukaan nimenomaan 1990-luvun tyyliin.
Arhangelski kirjoittaa siitä, kuinka radio-ohjelmissa parapsykologian, nekrofilian ja neuvostonostalgisoinnin sekoitus muodostaa Komsomolskaja Pravdan jäljittelemättömän tyylin, johon sota sekoittuu täydellisesti:
”Nuoremman polven propagandistit ovat tulosta putinilaisesta propagandasta, mutta ei se suinkaan synnyttänyt putinilaisia, vaan Putinia paljon radikaalimpia revansisteja. Heille Putin ei ole jumala, vaan kompromissi.”
Toimittajanuorukaisten Jumala on Igor Strelkov. Monessa liemessä keitetty ammattisotilas, eversti evp., joka siirtyi Itä-Ukrainaan Krimiltä.
Kun nuoret moittivat Putinia ”päättämättömyydestä”, he palvelevat Arhangelskin mukaan korkeampaa ideaa, mihin heidät on lapsuudessa opetettu.
”Heidän ainoa todellinen uskontonsa on ollutkin sota. Loputtomat vertaukset Suureen isänmaalliseen sotaan (’kuin Stalingradin hornankattila’) ovat nekin ennalta-arvaamatonta tulosta propagandasta, joka ikään kuin antoi kunniaa kansan urotöille, mutta todellisuudessa synnyttikin militarismin”, Arhangelski muotoilee.
Nykyään Venäjällä etsitään kuumeisesti omaa identiteettiä.
Moskovski Komsomoletsin artikkelissa muistutetaan, että maassa on kaivettu esiin etninen komponentti, ”venäläinen maailma”, ja ideologinen, ”konservatismi” ja periaatteellinen lännenvastaisuus – ”Venäjä ei ole Eurooppaa”.
Epäilemättä venäläiset eivät koe länsikritiikkiä Putiniin kohdistuvaksi, vaan Venäjään. Putin koetaan kilveksi, joka ei ole voinut toimia millään muulla tavalla.
Televisiokanavien johtajat eivät taivu.
Onnistuneella tyylillään televisio vaikuttaa entisen varapääministeri Boris Nemtsovin mielestä otolliseen yleisöön: Tšetšeniassa palvelleisiin miehiin, jotka vain katsovat laatikkoa päivät pitkät ja uskovat aidosti, että Itä-Ukrainan Donbassissa tapetaan viattomia ihmisiä ja että Ukrainassa taistellaan fasisteja ja toisen maailmansodan aikaisia Neuvostoliiton pettureita, banderovtseja, vastaan.
Puolalaisen tutkimuslaitoksen mukaan Venäjän tiedotussota on valmiina jatkumaan, kun Putinin uusi doktriini on kristallisoitunut.
”Se on geopoliittinen, euraasialainen, antiliberaali ja suunnattu kilpailuun länsimaiden kanssa sekä Venäjän dominoivaan asemaan Euraasiassa.”
"
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hieno maa! Tai no...
Ihan samaa toimintaa Venäjällä kuin neukkulassa, DDRssä, Pohjois-Koreassa. Köyhää kansaa viedään kuin paalia narussa ja pullamössöpomot sen kun rikastuu.
Konservatiivista uhoa ja uskotaan kaikki mitä valtion telkkari kertoo. Ei helvetti mitä JUNTTEJA!!!!!
Onko aloituksessa joku pointti ? Otsikko sanoo että kaikki tiedot saadaan televisiosta, tekstissä puhutaan radiosta ja lehdestä jotka ovat viihdyttäviä uutisoinniltaan. Siinä viitataan nimeomaan verkkolehteen, eli todetaan siis että tietoa saadaankin internetin välityksellä.
Trendi on sinällään yleiseurooppalainen, mikäli näin on. Vain suomalaiset ovat lukeneet lehtiä ja niiden uutisia Euroopassa. Suomalaisten suuri lehdenluku prosentti on johtunut osittain hyvästi jakelusta, jossa lehti saadaan kotiin kello 6 aamulla, kun Eurooppalaiset joutuvat ostamaan lehtensä kioskeilta. Suomessa lehden lukeminen on kuitenkin vähentynyt, ja lähdetiedottoman internet uutisoinnin määrä on kasvussa tiedonhankinnassa.
Mutta onko lehti sen parempi tiedonlähde, kuin esim. televisio tai naapurin kanssa keskustelu ? Myös uutisoinnin viihdyttävyys mediassa on yleiseurooppalainen, vähemmän faktaa ja enemmän draamaa ja tunnetta.