Tunnen itseni lisäksi kaksi muutakin miestä joilla ei ole koskaan ollut tyttöystävää. "Sattumalta" minä, tai kumpikaan näistä muista, ei ole ollut päivääkään ansiotyössä noin seitsemään vuoteen. Iso lasku tulee kun suurijoukko miehiä syrjäytyy naisten takia.
Ätmiys johtaa syrjäytymiseen
ei työtä turhaan
11130
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ehkä se onkin päin vastoin.
Kun mies syystä tai toisesta syrjäytynyt jo nuorena, hän jää sen takia ilman naista.
Siis meillä ei kenelläkään ollut tyttöystäviä silloin teini-ikäisenäkään kun seksi ja parisuhde-elämä kuuluisi aloittaa. Kyllä fiksu mies silloin näkee mikä on "writing in the wall".
Ehkä kypsytte tavallista hitaammin.
Ei ole mitään oikeaa aikaa aloittaa seksielämä tai ryhtyä parisuhteeseen.
Painu helvettiin siitä. Me ollaan kaikki melkein kolmekymppisiä. Ja Yhdellä meistä on kokemusta rumista naisista ja maksullisista mutta ei hänelläkään kokemusta parisuhteesta,
Monella kolmekymppisellä ei ole kokemusta edes rumasta maksullisesta naisesta. Yrittäkää katsoa tilannetta positiiviselta kantilta.
Niin ja onhan niitä neliraajahalvaantuneitakin. Huomenna mennään sairaalaan katselemaan niitä ja tuntemaan itsemme onnekkaiksi.
Ätmiys ON syrjäytymistä.
On monenlaista syrjäytymistä, eikä ne kaikki ole toisiinsa linkitettyjä. Minä en ole edes suudellut naista, mutta olen silti menestynyt hyvin työelämässä. Ikisinkkuus on myös vahvuus, koska työuraan voi panostaa perheellisiä enemmän. Useimmat kollegani ovat jo perheellisiä. Toki pitää huolellisesti salata oma kokemattomuus, sillä se ei ole missään tapauksessa sosiaalisesti hyväksyttävää.
Minä menestyin nuorempana työelämässä, mutta naisasioissa ei onnistunut ollenkaan. Sitten kun aloin pärjäämään naisten kanssa, lähti työura laskuun.
Tietyssä mielessä ehkä...
Kun itselläkään ei ole sitä naista, niin nyt sitten näillä näkymin menee seuraava vuosi sellaisen etsimiseen. Ja ei siinä ehdi töitä tekemään jos pitää yhteen vuoteen tiivistää koko aiemman elämän naisen etsintä. On sitä tietysti sitten tullut niitä töitä tehtyäkin aiempina vuosina.
En kyllä aikonut syrjäytyä sen vuoden jälkeen jos ei naista löydy. Sitten vaan pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja uusiin seikkailuihin. Aika paljon onkin kaikenlaista muutakin mitä pitäis ehtiä elämässään tekemään - jos ei naista löydä ja luovuttaa sillä elämän alueella, niin sittenhän sitä ehtiikin keskittyä vaikka mihin muuhun.
Aina on tietysti olemassa se riski että jos epäonnistuu tuossa, niin sitten iskeekin se masennus ja ei jaksakaan palata työelämään vaan sitä jääkin yhteiskunnan elätiksi. No, se on sitten sen ajan murhe. Turha stressata, kyllä yhteiskunta pitää leivän pöydällä ja voinkin sen päällä vaikka huonosti kävis. :P
No niinhän se on. Silti robottivaimoehdotukseni ei saanut hirveästi kannatusta, vaikka siitä olisi taloudellistakin hyötyä.