Hollywood-leffoissa on tämä kaava. Mies tapaa naisen (tai nainen miehen), he rakastuvat, sitten tulee joku riita joka johtuu väärinkäsityksestä ja lopussa mies jotenkin lunastaa naisen rakkauden takaisin yleensä nolaamalla itsensä julkisesti ryntäämällä naisen työpaikalle tai minne vaan julkiseen tapahtumaan ja julkisesti tunnustaa rakkauttaan ja kuinka hän on huono mies eikä ansaitse noin ihanaa naista ja yleisö hurraa ja mies ja nainen suutelee. The End.
Miten tämä vastaa todellisuutta. Ensinnäkin jo tuossa vaiheessa kun nainen suuttuu miehelle koska mies ei ollut kertonut, että hän oli vain vedonlyönnin seurauksena lähestynyt naista, mutta sitten aidosti rakastunut tähän, niin homma on jo menetty. Nainen löytää toisen miehen ja kun mies menee nolaamaan itsensä julkisesti, niin hän saa lähteä nolona yksin kotiin. Ei mikään vitun kitaraserenadi ja rakkaudentunnustus enää muuta tilannetta, kun nainen on tunteissaan päättänyt näin. Miehen nöyrä häpeässä pyöriskely ei ole romanttista eikä hellyyttävää, eikä se voita kenenkään sydäntä muualla kuin elokuvissa.
Toisekseen mitä v*tun maailmankuvaa tämä oikein välittää kun mies on aina se joka mokaa ja mies on aina se jonka pitää ryömiä naisen jalkojen juureen ja nolata itsensä, jotta saa palkinnon eli naisen, joka on aina palkinto olemalla vain nainen. Mistä tämä johtuu, että nainen on muka aina se palkinto, jonka ei tarvitse ryömiä miehen edessä. No tietenkin siitä, että naisella on p*llu. P*llu = valta.
Tietenkin on sellaisia naisia jotka ryömii jonkun pelimiehen edessä, mutta se nyt on liian säälittävää edes ajateltavaksi, joten unohdetaan ne säälittävät tapaukset suosiolla.
Miten tämä vastaa todellisuutta. Ensinnäkin jo tuossa vaiheessa kun nainen suuttuu miehelle koska mies ei ollut kertonut, että hän oli vain vedonlyönnin seurauksena lähestynyt naista, mutta sitten aidosti rakastunut tähän, niin homma on jo menetty. Nainen löytää toisen miehen ja kun mies menee nolaamaan itsensä julkisesti, niin hän saa lähteä nolona yksin kotiin. Ei mikään vitun kitaraserenadi ja rakkaudentunnustus enää muuta tilannetta, kun nainen on tunteissaan päättänyt näin. Miehen nöyrä häpeässä pyöriskely ei ole romanttista eikä hellyyttävää, eikä se voita kenenkään sydäntä muualla kuin elokuvissa.
Toisekseen mitä v*tun maailmankuvaa tämä oikein välittää kun mies on aina se joka mokaa ja mies on aina se jonka pitää ryömiä naisen jalkojen juureen ja nolata itsensä, jotta saa palkinnon eli naisen, joka on aina palkinto olemalla vain nainen. Mistä tämä johtuu, että nainen on muka aina se palkinto, jonka ei tarvitse ryömiä miehen edessä. No tietenkin siitä, että naisella on p*llu. P*llu = valta.
Tietenkin on sellaisia naisia jotka ryömii jonkun pelimiehen edessä, mutta se nyt on liian säälittävää edes ajateltavaksi, joten unohdetaan ne säälittävät tapaukset suosiolla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itsekin olen tuota miettinyt että miksi nainen on 99% tapauksista se palkinto, miksi mies ei juuri koskaan ole se jota tavoitellaan, poislukien cheekit, robinit, isac elliotit ym
Kuuluisuus ja sen tuoma status ainoa keino olla haluttu..
Tyypillinen romanttinen komedia ei ole realistinen, eikä sen kai tarvitsekaan.
Ajattelapa, jos joku Mikko Niskanen tai Rauni Mollberg olisi ohjannut romanttisen komedian. Siinä elokuvassa nainen tosiaan panisi jotain toista tai jopa kolmatta miestä, alkuperäinen mies saisi lopussa pakit ja vetäisi itsensä hirteen. Nainen päätyisi lopulta jonkun isännän seksiorjaksi.
Eikös Käpy selän alla ole romanttinen komedia? Siinä nuoret nussii Suomen suvessa. Se on realismia jos mikä!
No siinä nuori kaunis nainen seurustelee mukavan silmälasipäisen miehen kanssa. Elokuvan loppuvaiheessa seurueen YTM kuitenkin korkkaa tämän naisen, eli se on tosi realismia. En kuitenkaan pitäisi elokuvaa komediana enkä edes kovin romanttisena elokuvana.
No aika paska palkinto jokin atm olisi.
Kyllä sullekin kelpaa joku vakavarainen elättäjä sitten kun on juoksut juostu.