Ja uskossa omistavat kertakaikkisen syntien anteeksi saamisen, Jeesuken antaman yhden ainoan syntyuhrin tähden, - papit tulevat luonnollisesti täysin tarpeettomiksi, ja heidän alttaritoimsensa kaikkine lihallisine skrumeluurieneen hylätää turhana taikuutena.
Jos, ja kun, ja siellä missä, ihmiset ymmärtävät
Do You understand ?
572
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kirkkojen attarit, kaikkialla maan päällä, myös Jerusalemin temmelissä, kävivät täysin turhiksi maailman uskonnollisina alkeisvoimina, kun Melkisedek Jumalan Korkeimman kuningaspappi uhriasi itsensä yhtenä ainona syntiuhrina, - iankaikkisen liiton "potttouhrina" = kokonaisuhrina, lupausten mukaan: 1 Moos.22:8; - Golgatalla, ---> saaden aikaan tämän kaikkiriittävän uhrin kautta täydellisen lunastuksen ja pyhityksenkin, niiiden kohdalta jotka tähän ikuisen lupausten armoliiton uhriin elämässää uskossa perustautuvat.
Kirkkojen ja niille perustettujen alttareiden keskeisin tuote on uhrimessu, jossa Jeesus Kristus uudelleenuhrtaan, ja tarjoillaan riivaajille yhä uudestaan ja uudestaan, ruumiillisesti muka alttarilla taijottuna uhri-ateriana, jonka tämän taikuudensynnin harjoittajat syöttävät luterilaisuudessa seurakunnalle, muka syntejä sovittavilla, loputtomilla lunastuksen ateriolla, joilla voi pappien toimien tukemana ikäänkuin ristiinaulita Kristusta itselleen syntien sovittajana, näillä "lunastuksen aterioilla" vaikka kerran päivässä tai jopa useamminkin niitä nauttien, kuten eräs tuttavani teki kun häntä kiusasi eräs selvittämätön murha, - ja hän sanoi nimeomaan "riivaajiensa pakenevan vain verta, kun hän ymmärryksenkin ollessa levossa, nauttii sitä suuhunsa ottaen papin kädestä kuin pieni linnunpoika pesässään".
Jatkoa edelliseen: Pelkkä synnin tunnustus salaripissä, ei rauhoittanut miehin neuroottista ja syyllisyyden tuntoista mieltä, vaan sitä piti hoidella myös edellämainitulla tavalla.
Syntisetpyhät ja heidän lopputtomansyntiset pappinsa, ristiinnaulitsevat itselleen Kristusta syntiuhrina "alttarin sakramenteissaan" loputtomalla syötällä: Hebr.6:6.
Kun tulin uskoon, vuonn 1973 - minut tavanneet ihmiset olivat sitä mieltä ilostani, että kyllä se menee vielä uskovaisten parissa ohi, ja se ilo joka kumpusi syntieni anteeksi saamisesta katoaa, - mutta nyt taitaa olla jo vuosi 2014:sta, ja vieläkin sydämensin iloitsee yhdestä ainoasta uhrista, joka on annettu minunkin edestäni Goltatalla, ja sen sisältämän sovintoveren voimasta: 3 Moos.17:11.