Olen seurustellut miesystäväni kanssa pari vuotta. Koko suhde on ollut melkoista ylä- ja alamäkeä. Suurimman osan näistä vuosista olen kuitenkin ollut onnellisempi kuin koskaan.
Ongelma on siinä, että miesystäväni on jahkalija ja liian kiintynyt kavereihinsa. Hän juttelee kanssani mielellään tulevaisuudensuunnitelmista ja -reissuista. Puhumisen tasolle kaikki asiat sitten jäävätkin, ellen minä tee asialle käytännössä jotain tai käskemällä käske häntä esim. varaamaan hotellia.
Mies on luonteeltaan rauhallinen ja tasainen, viihtyy paikallaan- eli ei pysy vauhdissani mukana. Milloin on raha esteenä ja milloin ei huvita. On se sohvalla makoilukin välillä mukavaa, mutta ei sitä ikuisuuksiin jaksa.
Toinen ongelma on hänen kiintyminen kavereihin. Tuntuu, että kaveriporukka menee edelleni esim. viikonloppua viettäessä. Jos kaverit tekevät porukalla jotain, menee hän mukaan lähes poikkeuksetta (vittumaisesti ilman minua, vaikka muiden muijat saavat kyllä mukana olla). Häpeeääkö hän minua, on sitoutumiskammoinen vai mitä? Ymmärrän että suhteessa tarvitaan omaakin aikaa, enkä ole ripustautuja mutta olisi kiva suunnitella vaikka ulkomaanreissua ensi kesälle. Ei kuitenkaan onnistu, kun on poikain kanssa suunnattava talvella jenkkilään änäriä katsomaan. Onko kohdalleni osunut ikuinen poikamies vai onko vika minussa? Luottamus on kunnossa eikä hän usein juhlimassa käy, kavereiden kanssa vain hengataan rannalla tai käydään naapurikaupungeissa jne, mutta rupee tympimään kun en pääse ikinä mukaan.
Ongelma on siinä, että miesystäväni on jahkalija ja liian kiintynyt kavereihinsa. Hän juttelee kanssani mielellään tulevaisuudensuunnitelmista ja -reissuista. Puhumisen tasolle kaikki asiat sitten jäävätkin, ellen minä tee asialle käytännössä jotain tai käskemällä käske häntä esim. varaamaan hotellia.
Mies on luonteeltaan rauhallinen ja tasainen, viihtyy paikallaan- eli ei pysy vauhdissani mukana. Milloin on raha esteenä ja milloin ei huvita. On se sohvalla makoilukin välillä mukavaa, mutta ei sitä ikuisuuksiin jaksa.
Toinen ongelma on hänen kiintyminen kavereihin. Tuntuu, että kaveriporukka menee edelleni esim. viikonloppua viettäessä. Jos kaverit tekevät porukalla jotain, menee hän mukaan lähes poikkeuksetta (vittumaisesti ilman minua, vaikka muiden muijat saavat kyllä mukana olla). Häpeeääkö hän minua, on sitoutumiskammoinen vai mitä? Ymmärrän että suhteessa tarvitaan omaakin aikaa, enkä ole ripustautuja mutta olisi kiva suunnitella vaikka ulkomaanreissua ensi kesälle. Ei kuitenkaan onnistu, kun on poikain kanssa suunnattava talvella jenkkilään änäriä katsomaan. Onko kohdalleni osunut ikuinen poikamies vai onko vika minussa? Luottamus on kunnossa eikä hän usein juhlimassa käy, kavereiden kanssa vain hengataan rannalla tai käydään naapurikaupungeissa jne, mutta rupee tympimään kun en pääse ikinä mukaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei,
Mitä kumppanisi itse tuumaa tästä? Oletko ottanut asiaa puheeksi hänen kanssaan?
Oma aika on toki tärkeää, ja kaverit myös. Miten nämä saisi järkevästi balanssiin? Mitä luulet? Tuleeko teillä riitaa tästä asiasta, vai kuunteleeko hän sinua jos kerrot miltä sinusta tuntuu?
terv.Kaisa-pappi
Kaisa, olet hyvä ottamaan suihin?
Meinaan että onko teillä avaajan kanssa yhteinen ongelma, ok ukonäkö ja vaaleat hiukset muutaa lahnan asenne?
Olet miehellesi itsestäänselvyys ja palvelija. Lähde omien kavereidesi kanssa reissuun ja jätä mies kotiin ihan vaan kiusallaankin.