sinänsä tietysti ihan sivuseikka, eikä maata mullistava asia, kuin:
Miksi virsistä jumalanpalveluksesta lauletaan vain säkeistö sieltä täältä, miksi ei sitä koko virttä? Ajattelin, että se olisi ikään kuin yksinkertaisempaa ja selkeämpää, kun yleensähän jumalanpalvelus on sillä tavalla monipuolinen sanan puolesta, liturgiassa, muissa lauluissa, Raamatun kohtien vuoksi, että ihminen ikään kuin jää miettimään niitä, ja näin ollen, jos kuuntelee esim. radiosta ja joskus jopa paikan päällä, on joskus vaikea pysyä mukana, missä mennään, kun on miettiessään jo ehtinyt unohtaa, mitkä säkeistöt nyt tuosta virrestä oli määrä laulaa...Joskus tuntuu, ettei niissä ole myöskään mitään logiikkaa, siis sen suhteen, mitkä säkeistöt on päätetty laulaa. Toivottavasti tämä ei kuullosta moittivalta, se nyt ei ole tarkoitus. Lähinnä ajan takaa vain jumalanpalveluksen selkeyttä. Tässä ei ikään kuin ehdi pysähtymään kaikkien helmien äärelle, kun yrittää pysyä mukana menossa...
Tässäkin taas yksi helmi, tänään radiojumalanpalveluksesta, virrestä 200:
säkeistö 10
Jo yhden päivänkin
eläisin mieluummin
sinua palvellessa
kuin tuhat turhuudessa
Jo, Herra, ovellasi
riemuitsen huoneessasi.
(koko virsi muutenkin tietysti hyvä)
Ja toivotan hyvää ja siunattua kirkastussunnuntaita!
Miksi virsistä jumalanpalveluksesta lauletaan vain säkeistö sieltä täältä, miksi ei sitä koko virttä? Ajattelin, että se olisi ikään kuin yksinkertaisempaa ja selkeämpää, kun yleensähän jumalanpalvelus on sillä tavalla monipuolinen sanan puolesta, liturgiassa, muissa lauluissa, Raamatun kohtien vuoksi, että ihminen ikään kuin jää miettimään niitä, ja näin ollen, jos kuuntelee esim. radiosta ja joskus jopa paikan päällä, on joskus vaikea pysyä mukana, missä mennään, kun on miettiessään jo ehtinyt unohtaa, mitkä säkeistöt nyt tuosta virrestä oli määrä laulaa...Joskus tuntuu, ettei niissä ole myöskään mitään logiikkaa, siis sen suhteen, mitkä säkeistöt on päätetty laulaa. Toivottavasti tämä ei kuullosta moittivalta, se nyt ei ole tarkoitus. Lähinnä ajan takaa vain jumalanpalveluksen selkeyttä. Tässä ei ikään kuin ehdi pysähtymään kaikkien helmien äärelle, kun yrittää pysyä mukana menossa...
Tässäkin taas yksi helmi, tänään radiojumalanpalveluksesta, virrestä 200:
säkeistö 10
Jo yhden päivänkin
eläisin mieluummin
sinua palvellessa
kuin tuhat turhuudessa
Jo, Herra, ovellasi
riemuitsen huoneessasi.
(koko virsi muutenkin tietysti hyvä)
Ja toivotan hyvää ja siunattua kirkastussunnuntaita!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Vaikka papit saaraavatkin itseään uskontoaan kirkastellen sunnunatisin, ja jopa Jumalankin sanaa irrallisina jakeina siihen selistellen siihen omia "olklyhteitään lisäillen" - jumalansa sijaisina esiinyten prameissa asusteissaan, - ei se tarkoita sitä etteivätkö he ehtisi viettää tämän lisäksi, viettää tuhansia turhuudenpäiviä elämänsä aikana, ennenkuin kuolevat loputtoman syntisiänä, ja syntisiä pyhiä rahapallkaa vastaan silmäkäätö- ja rahankääntö pelvelleina.
Ai minusta tuossa säkeistössä korostuu juuri se, miten ihmisen mieli mielellään palvelisi Jumalaa, yhtyisi tämän tahtoon, ja kuitenkin on tämä ristiriita, kuilu ihmisen ja Jumalan välillä, ja sitten ihminen jo unohtaa seuraavassa hetkessä, ja tekee sitä pahaa, mitä ei haluaisi tehdä. Tuota säkeistöä ei muistaakseni laulettu, mutta kun pidin muuten virrestä, aloin sitten lukea sitä kokonaan.
Hyvää kirkastussunnuntaita sinullekin, Balttis. Tuo Jeesuksen Kristuksen kirkastuminen on yksi synoptisten evankeliumien lempikohdistani. Siinä ikään kuin Jeesuksen taivaallinen hahmo, varsinainen ja ikuinen, hetkeksi paljastetaan kuolevaisten silmille.
Jokainen kai poimii vähän itseään puhuttelevampaa tekstiä. Esim. pappi sanoi synnintunnustuksen jälkeen Johanneksen kirjeiden kohdan, siitä miten vaellamme valossa ja meillä on yhteys keskenämme. Ymmärrän Johanneksen kirjoituksia jollain oudolla mystisellä tasolla, ikään kuin muistaisin Luojani ja Herrani, joka onkin piilotettu sieluni alitajuntaan, Luojani toimesta.
Jossain päin sanotaan Uudessa Testamentissa (Pietarin kirje?) paluusta sielujemme kaitsijan ja paimenen tykö.
Toki tuli vielä mieleen, miksi Kirkastusvuoren tapahtumat ovat tässä kohtaa kirkkovuotta, sillä tuohan tapahtui hyvin lähellä Jeesuksen ristiinnaulitsemista, eli oikeastaan oikea paikka jossain keväällä ennen pääsiäistä. Mutta tämäkään ei ole oleellinen seikka.
Kävisit vaikka reilusti "Atoon kirkastusjuhlilla" kun vietät maailman pakanallisiin uskonnollisiin "kirkastussunnuntaisiin", ja muihinkin pakanallisiin valekristillisiin kirkkovuoden juhliin, jote luehan oikein miettien: Gal.4:8-11.
No enpä tiedä. Kyllä jumalanpalveluksella näemmä jokin vaikutus on, koska se sai minutkin luopumaan koiruuksistani edes hetkeksi. Aionkin opetella tuon virren ulkoa, niitä on sitten hyvä illalla mielessään laulaa kun menee nukkumaan, ne ovat erittäin hyvä turva saatanaa vastaan. Osaan muutaman ulkoa, mutta sekä Jumala että minä olemme kyllästyneet siihen, että veivaan samoja...
Mikä kumma on "Atoon kirkastusjuhlat"?
Mitä muuten tulee, kirkkovuodessa vain on järjestys. Tottakai jokaisella ihmisellä on myös hengellinen elämänsä, siitä riippumaton, ja joulu, pääsiäinen jne. vaikka joka päivä. On tarkoitus eräänlaiseen yhteisöllisyyteen, ja sinäkin voit puolestani muistella aivan kuten minä, milloin tahansa Herran kirkastumista vuorella. Näiden tarkoituksena on vain luoda yhteisöllisyyttä ja kristittyjen yhdessä oloa. Varmaan muistanet, että Jeesus kävi synagoogassa juutalaisten synagoogapäivänä...
Helpostihan käy niin, että ihmisten hengellisen elämän epäsäännöllisyys ja vain "fiiliksestä" rukoilu johtaa jonkinlaiseen laiskuuteen, erityisestitällaisille vapaille linnuille kuten minä. Kun en muutenkaan elä kalenterin mukaan.
Jumalanpalvelus on lisäksi paikka, jossa käydään ikään kuin ruokkimassa itseään ja muistuttamassa Raamatun kohdista. Muutenhan minäkin lukisin vain niitä kohtia, jotka itseäni miellyttävät. Ymmärtäisin, että tarkoituksena on kuokkia ihmisen sydämen peltoa, jonne siementä kylvetään. Mutta se ei ole ainoa paikka, missä sitä kylvetään ja kastellaan taimea.
Korjaan Aitoon kirkastusjuhlat eli viinanjuontijuhlat, mutta se miten kirkkautta yritetään satuillen psyykata sinne missä sitä ei ole, viettämällä maailman uskonnollisiin alkeisvoimiin sidottuja vuotuisia, ties mille pakanuuden muunnelmille omistettuja juhlia, uskonnollisen lihan itsetyydyttämiSEKSI: Kol.2:16-23, - kirkkovuoden mukaisena uuspakanuutena, ei ole mitään tekemistä Kristuksen kirkauden osallisuuden: Gal.4:8-11, ja sen omistamisen kanssa: 2 Tim.2:13,14.
Kirkko on saata-nan synagoga, eikä antikristillisillä kirkoilla ole keskuudessaan suinkaan aitoa evankeliumia, vaan väärennetty, jolla saata-na puuduttaa ihmiset uskonnollisiin valheisiinsa ja taikuuden synteihin monien Raamatulle täysin vieraine sermonioneen, alkaen täyspakanallisesta joulunvietosta - pyörittäen senjälkeen palkkaamiensa isopalkkkaisten kalanpäähattuisten kapellimestareidensa kautta vuotuista suurta uskonnoliista sirkustaan - ja jopa pakottaen tällaisen antikristillisestä pelleilystä vapaat, viettämään pakanallisia "juhlapyhiään", pakanakalenteriin sidottuina vuotuisina per-keleen kirkkopyhinä, joilla ei ole mitään tekemistä aidon kristinuskon kanssa.
Tähän ei sanoa muuta kuin voi sinua ressukkaa. Olen pahoillani, en pysty auttamaan.
Koska kokovirren laulamiseen menisi liian kauan aikaa..Papilla on kiire kotia tai toiseen toimitukseen.
Niin tai sitten koska aika on rajattu, ja toiset haluavat ehkä tuoda monipuolisemmin useita virsiä esille, mutta tätä esiintyy paikan päälläkin, ei pelkästään radiossa. Enemmän vain kiinnostaa, mistä se on saanut alkunsa, ja nimenomaan se, että sikin sokin. Yleensähän on parempi, että vaikka esim. 1,2 ja viimeinen. Mutta sitten on ihan vaikka 3, 4 ja keskeltä jotain. Tavallaan se menee siis sekavaksi.
Kerran hymyilytti lempeästi, kun kamera sattui tv:ssä osumaan pappaan, jonka pallo oli jo ilmiselvästi hukassa ja punainen lanka koko palveluksesta. Kerrassaan suloinen vanha pappa hämmentyneen näköisenä. Itsellekin on käynyt näin, vaikka en ole vielä mummoiässä läheskään.
Aloittajalle:
Tällä palstalla valtaosa kirjoittajista on valitettavasti sellaista väkeä jotka eivät ole kiinnostuneita Raamatusta, eivätkä kunnioita pyhiä asioita. He kyllä pitävät kovaa melua esim. homouden puolesta ja mölyävät kuin karjalauma Raamattua ja kaikkea hyvää vastaan mutta ei heitä kiinnosta ajatella tuollaisia, sinänsä ihan hyviä ja hyödyllisiöä asioita joita aloituksessasi teit. Sellaisia ne ovat ne nykyajan liberaalikristityt.
Mutta asiaan:
Luulen virsien pätkimisen johtuvan siitä ettei nykyihminen enää jaksa eikä viitsi istua kovin kauaa jumalanpalveluksessa tuskastumatta. Toisaalta sitten vietetään television ja ipadin kanssa aikaa joka päivä tuntitolkulla. Ihmisen liha ei kärsi istua Jumalan sanan kuulossa vaan tuskastuu ja on mukavuudenhaluinen.
Menneinä vuosisatoina jumalanpalvelukset saattoivat kestää tuntikausia ja niihin kokoonnuttiin kerran viikossa ja esim. virret veisattiin udeimmiten kokonaisina. vanhassa (VVK 1700 .luku) virsikirjassa virsissä saattoi olla helpostikin vaikkapa 20-30 säkeistöä ja kaikki veisattiin kun ihmiset nauttivat veisaamisesta.
Kuvaavaa on kun eräät vanhahkot naisihmiset perustivat raamattu/ompelupiirin, jossa aluksi luettiin Raamattua ja sitten oli kahvi ja vapaata jutustelua. Eipä tarvittu kuin oli luettu yksi-kaksi lukua läpi ja seurassa olleet pari uskovaista halusivat niistä ruveta keskustelemaan, niin eräs vanah häpeämätön naisihminen jo riensi sanomaan rienaavalla äänellään: "jätetään nyt jotain ensi kerraksikin!" ja niin enemmistö suostui siihen eli Raamattua ei ihmisen liha halua kuulla eikä kestä.
Kääntymätön (liberaali) ihminen kokee olevansa Jumalan sanan kuulossa kuin tulisilla hiilillä, tuntee itsensä levottomaksi, haluaa pois, on kiusaantunut ja kärsimätön, ei tahdo kuulla ja pelkää että sana tulee liian kohti. Jumalaton ihminen pakenee totuutta eikä kestä olla sen kuulossa kovin kauaa.
Tämä pätee myös tuohon miksei virsiä veisata kokonaan. Piispat ovat halunneet tehdä kirkosta viihtymisen paikan jossa ihmisen lihan on hyvä olla rauhassa eikä sitä liikaa kiusata sellaisilla asioilla kuin parannus ja synti. Sekin vähä aioka mitä siellä enää nykyään vietetään, täytetään väärällä opetuksella joka saarnaa korvasyyhyyn ihmisen lihan miellyttämiseksi, itse valittua jumalanpalvelusta.
Tällä palstalla on monta hyvä esimerkkiä tästä asiasta.
Ahaa. Mielenkiintoista että ne on siis joskus laulettu kokonaan.
Ehkä nykyaika on muutenkin kiihkeätempoista, pätkiä sieltä, toisia täältä, eikä mitään tehdä rauhassa ja syventyen. Varmaaan seuraava sukupolvi tulee olemaan vielä "pätkäisempi", hehän tottuvat lapsesta pitäen eräänlaiseen asiasta toiseen pomppiseen, kaiken hetkellisyyteen.
Ei yhtään hassu kysymys!
Aika kirjavaa on käytäntö tässä asiassa, mutta itsekin usein kanttorin kanssa valitsen säkeistöjä. Tavallisin syy tosiaan on se, että virsi on tolkuttoman pitkä ja tulee olo että se olisi liian pitkä laulettavaksi kokonaan. Joskus taas joidenkin tiettyjen säkeistöjen sanat sopivat päivän aiheeseen, mutta toisten säkeistöjen sanat eivät sovi. Itseänikin ärsyttää jos koko jumalanpalvelus on virsi-sillisalaattia. Olen huomannut itselläkin vaihtelevia kausia; välillä kanttorin kanssa valitsemme kokonaisia virsiä juuri sillisalaatti-ilmiön välttääksemme, välillä taas juuri virsien jotkut tietyt säkeistöt puhuttelevat.
Omassa seurakunnassani muuten sama pappi ja kanttori suuntaavat pitämään toisen jumalanpalveluksen seurakunnan toiseen kirkkoon klo 12. Silloin jumalanpalveluksen pituus ei oikeasti voi ylittää tuntia, kun seuraavalle kirkolle ajaakin jonkun aikaa ja sielläkin pitäisi olla ajoissa. Virsien lyhentämisen takana voi siis myös olla käytännön syy, vaikka totta on myös se, että nykyisin vaan ollaan totuttu noin max tunnin pituisiin jumalanpalveluksiin.
Sinikka-pappi
Niin ymmärrän kyllä, että nykyään on se kiire kaikkialle. Ja kaikki on sangen ohjelmoitua minuutilleen.
Ei se oikeastaan häiritse, vaikka virsi kaikkine säkeistöineen ei tismalleen käsittelisi päivän aihetta, enemmänhän se vaikuttaa saarnassa, jos puhutaan ihan aiheen vierestä, tai jotenkin muuten välittyy, ettei ydintä ole ymmärretty. Virsissä toki ihmettelen eniten niitä, joissa ihan lyhyitä 4-6-säkeistöisiä virsiä lauletaan parin säkeistön verran.
Muuten toinen seikka, joka tekee sekavaksi, on liiallinen musiikkityylien sillisalaatti. Minusta sitäkin harrastetaan nykyään paljon (ei nyt tuossa kuulemassani radiojumalanpalveluksessa). Esim. Bach tai joku muu sen kaltainen kuoroesitys sopii vielä hyvin virsien kanssa, mutta sitten on sellaisia, joihin on yritetty ympätä kaikille jotakin musiikkia ja joku rempseä moderni rallatus alkaa yhtäkkiä soimaan, tai rock tai sitten jopa jazz tai sitten jokin moderni versio virrestä. Mielestäni niissä kannattaisi pysyä tyylillisesti yhden jumalanpalveluksen aikana samantapaisessa tai -tyylisessä musiikissa.
Naapurissani asui kanttoiriurkuri pariskunta ja katselin toisinaan toloni yläkerran ikkunasta kun he vetivät värssyjä.
Naapurissani asuva kanttori ei jaksanut vetää kovin pitkiä värssyjä diplomiurkurin kanssa.
Hassuja kysymyksiä kirjoitti: "Niin ymmärrän kyllä, että nykyään on se kiire kaikkialle. Ja kaikki on sangen ohjelmoitua minuutilleen."
Enpä usko, että sunnuntaina valtaosalla ihmisistä on kiire minnekään eikä ihmisten lepopäivä ole tarkalleen ohjelmoitu. Nimimerkki "hassua mutta totta" viittasi joihinkin minusta oikeilta vaikuttaviin tekijöihin: kirkkojumalanpalvelus on pitkälti lyhytkestoinen, viihtymien paikka. Mitä aikaa me elämme nykyään? - itse näen selvästi, että kansankirkkkomme on askel askeleelta luopunut Raamatun totuuksista ja valitettavan usein jumalanpalvelukset eivät ruoki kenenkään hengellistä nälkää.
Sotien jälkeen elettiin maassamme herätyksen aikoja ja merkittävin muutos on tapahtunut saarnan suhteen. Evankeliumin julistaminen on lain ja armon julistamista, mutta totuuden, omiatuntoja, herättävää sanaa kuulee hyvin harvoin. Tilalle on sokerinen, sosiaalinen saaarna. Ennen vanhaan saarna kesti riittävän kauan, että julistaja pääsi opettamaan Sanaa kansalle. Nykyäänhän saarnan osuus on vain kymmenisen minuuttia ja sisältönä kaiken kattavan rakkauden hyväksynnän ja suvaitsemisen sanoma. Kuka julistaa enää nykyään "Näin sanoo Herra"?
Saarnan kriisiä voisi kuvata vaikka seuraavasti: papit puhuvat kyllä Jumalasta, mutta Jumala ei puhu heidän kauttaan. Luterilainen jumalanpalvelus on hyvin lähellä katolisen kirkon messua - liturginen osuus on huomattavan pitkä verrattuna saarnan osuuteen. Pitäisi tapahtua muutama asia: luterilaisen kirkon pitäisi sanoutua irti liberaaliteologiasta ja palata Raamatun ja oman tunnustutkirjojen totuuksiin, jumalanpalveluksen uudistamisessa saarnan osuutta nostettaisiin ja kolmanneksi yleinen, hengellinen pappeus nostettaisiin siihen asemaan, mikä sille kuuluu. Jos jumalanpalveluksen pituutta ei huomattavasti lisätä, niin koko virsien vesaamiseen olisi järjestettävä virsiseurat.
Niin valitettavan oikeassa on nimim. "hassuamuttamutta" todetessaan: Sekin vähä aioka mitä siellä enää nykyään vietetään, täytetään väärällä opetuksella joka saarnaa korvasyyhyyn ihmisen lihan miellyttämiseksi, itse valittua jumalanpalvelusta." Siinä on villakoiran ydin, ei virsien veisuussa.
Kyllä minä tiedän ihmisiä, jotka ovat lomansakin ohjelmoineet suurin piirtein minuutilleen. Itse pidän sellaista ihan sairaana.
Pitää olla siis koko ajan "tehokas".
Itse lepään sunnuntaina, mutta tiedän kyllä ihmisiä, jotka eivät lepää. Sunnuntaina tehdään kaikki työt, mitä ei ole tehty viikolla. Kova metakka käy, kun ihmiset ajelelevat nurmikkojaan, polttelevat roskia (pääsiäisenänikin). Sitten on ihmisiä, joilla on menoja ja harrastuksia sunnuntaina, eikä edes perhe välttämään kohtaa toisiaan sunnuntaina. Nykyihminen ei siis lepää koskaan, eikä pysähdy, eikä hänen annetakaan.
Säälin jo yhtä naispappiakin, joka oli pitkäperjantaina siivonnut parvekkeensa. Ihmisparka. Nuorena hän oli kuulemma ollut nipottaja, joka ei tehnyt mitään pitkäperjantaina. Nyt hän sitten oli mennyt toiseen äärimmäisyyteen, kiusasi itseään parvekkeen siivoamisella pitkäperjantaina. Hän oli oikein ylpeä siitä. Jeesus olisi varmaan sanonut, Martta Martta, turhista sinä huolehdit....
En ole elänyt tuona aikana, josta puhut, joten minulla ei ole sinänsä mitään vertailukohtaa millaista on joskus ollut jumalanpalveluksessa. Jos saarnoja pidennettäisiin, voisi käydä niinkin, että joutuisi kuulemaan jotain aiheen vierestä höpötystä vielä pitempään.
Kirkon keskuudessa ei ole koskaan tapahtunut mitään todellista "herätystä" kuolleista uskonnollisista teosta, palvelemaan elävää Jumalaa, vaan lähinnä väärennetyn lain ja väärennetyn evankeliumin julistamista on seurannut lihallinen eriseuraisuus, ns. kirkon herätysliikkeiden eli eriseurojen asetttuessa kuka minkäkin eriseuran nimeämän johtajan nimen taakse.
70-luvun alussa oli herätystä mm. Helsingissä nuorison parissa, mutta tämäkin tapahtui kirkon ulkopuolella.
Papilla ei ole kiire mihinkään, koska jumalanpalvelus on hänen perustyötään.
Seurakunnasta tulee se palaute, että ainakaan pitkiä virsiä ei saa laulattaa kokonaan.
Joissakin virsissä pyhän sanomaan littyvä teksti on mehevimmillään joissakin säkeistöissä, jotka erityisesti poimitaan.
Syntistenpyhien lempivirsiä: "Minä vaivainen oon mato matkamies maan", - ja sellaisena pysynkin matkallani kehdosta hautaan.
Olin koulussa silloin, kun oli vielä tunnustukselliset aamuhartaudet. Meillä mentiin joka aamu koko koulu (ne luokat, jotka olivat paikalla) juhlasaliin aamuhartauteen. Yksi uskonnonopettajista oli körtti, ja hän veisautti usein tuota mato matkamies maata. Teini-ikäisten olisi pitänyt veisata (laahaavasti tietenkin) koulupäivänsä aluksi, tosin yleensä vain ensimmäinen ja toinen tai ensimmäinen ja kolmas säkeistö, että
Minä vaivainen oon, mato matkamies maan,
monet kuljen mä vaikeat retket.
Isänmaatani outona etsin mä vaan,
pian ehtivät ehtooni hetket.
Surutonta, ah, täällä mä en majaa saa,
sinne kiirehdin, missä on toivoni maa,
lepo iäinen missä mun kätkee.
Kuka lie kodin, kaupungin löytänytkään,
mikä säilyä voisi maan päällä!
Ilo hetkessä häpyvi maailman tään
kuni kuihtuvi kukkanen täällä.
Elo täällä kuin unta ja varjoa on,
kuni kuohuva koski se on levoton,
veden lailla se hiekkahan haihtuu.
Tämä ruumis kun kylmäksi jäähtyvä on,
ja kun kuolema silmäni sulkee,
minut, Herrani, sinne sä vie ilohon,
pyhät minne sun teilläsi kulkee.
Isä, Poika ja Henki, sun kunniatas
joka paika on täynnä ja kirkkauttas,
sinun kiitos ja kunnia. Amen.
Melkein kukaan ei veisannut. Sen sijaan jos virtenä oli "Herraa hyvää kiittäkää", juhlasali raikui. Se oli sitä aikaa se.
Jos nimikrititty lakkaa uskosta Jeesuksen yhteen ainoaan kaikkirittävään syntiuhriin: Hebr.10:11-18; uskomaan olevansa kartakaikkiaan synnistä vapautettu, tai tarkasti: siitä jo pois kuollut, kuten Room.6-luku opettaa; loputtoman syntistenpyhien papeista alttareillaan tulisi työttämiä, joten siksi he huutavat yhteen ääneen ja samalla nuotilla: "Kaikki me syntisiä olemme, kuolemaamme asti synnin allle myytyinä, vaivaisina matoina, matkamiehinä maan !"