Kysymys miehille

...asia on niin, että keskusteltaessa katsotaan suoraan silmiin ja aika outoja ovat nuo muut kommentit mielestäni, että silmiinkatsominen merkitsisi muka ihastumista. Kyllä se on ihan normaalia tapakasvatusta, joka jo käytösoppaissa on neuvottu ja työhönhakukursseilla.
Sellainen ihminen, joka EI osaa katsoa silmiin, on mielestäni epäillyttävä - sellaisiakin henkilöitä löytyy; juttelevat niitä näitä, katsovat hieman ohi, katse harhailee, silmät pyörivät päässä ym.

Vai että ihastumista! No sitten kai minuunkin on ihastuneet sekä miehet että naiset ja minä heihin - tietämättä. On toki ihmisiä, joita on vaikeampi katsoa silmiin kuin toisia. Se on jokin tiedostamaton juttu - esim. omalla kohdallani - harvemmin tulee vastaan.

toinen "tuijottaja" kirjoitti:

...asia on niin, että keskusteltaessa katsotaan suoraan silmiin ja aika outoja ovat nuo muut kommentit mielestäni, että silmiinkatsominen merkitsisi muka ihastumista. Kyllä se on ihan normaalia tapakasvatusta, joka jo käytösoppaissa on neuvottu ja työhönhakukursseilla.
Sellainen ihminen, joka EI osaa katsoa silmiin, on mielestäni epäillyttävä - sellaisiakin henkilöitä löytyy; juttelevat niitä näitä, katsovat hieman ohi, katse harhailee, silmät pyörivät päässä ym.

Vai että ihastumista! No sitten kai minuunkin on ihastuneet sekä miehet että naiset ja minä heihin - tietämättä. On toki ihmisiä, joita on vaikeampi katsoa silmiin kuin toisia. Se on jokin tiedostamaton juttu - esim. omalla kohdallani - harvemmin tulee vastaan.

Lue lisää

Tässäpä visainen kysymys:

Mitä voi lukea toisen ihmisen käyttäytymisestä, kun normaalissa kahdenkeskisessä keskustelutilanteessa toinen ei katso silmiin vaan tuijottaa syliinsä (siis ei katsele edes vaivaantuneena ympärille) ja välttelee katsetta? Heti kun itse kyllästyy toisen katseen metsästykseen ja luovuttaa, niin huomaakin että heti katseen pois käännettyään toinen tuijottaakin takaisin - vihdoinkin... Joskin "sulkeutuu" uudelleen heti paljastuttuaan... Mitä ihmettä tämä piilokyylääminen oikein on?

Itse pidän katsekontaktia tärkeänä osana keskustelua (eikä tiiviskään katsekontakti mielestäni välttämättä merkitse vielä ihastumisen osoitusta) ja olen varsinainen tuijottelija (siis kuitenkin vielä terveen käyttäytymisen rajoissa:))

tällä kertaa ei ilmeisesti ollut kyse keskustelusta. keskusteltaessahan tuo on aika normaalia, mutta mitenkäs muuten? jos tuijottaa ihmistä jolle ei ole koskaan sanonut sanaakaan?

toinen "tuijottaja" kirjoitti:

...asia on niin, että keskusteltaessa katsotaan suoraan silmiin ja aika outoja ovat nuo muut kommentit mielestäni, että silmiinkatsominen merkitsisi muka ihastumista. Kyllä se on ihan normaalia tapakasvatusta, joka jo käytösoppaissa on neuvottu ja työhönhakukursseilla.
Sellainen ihminen, joka EI osaa katsoa silmiin, on mielestäni epäillyttävä - sellaisiakin henkilöitä löytyy; juttelevat niitä näitä, katsovat hieman ohi, katse harhailee, silmät pyörivät päässä ym.

Vai että ihastumista! No sitten kai minuunkin on ihastuneet sekä miehet että naiset ja minä heihin - tietämättä. On toki ihmisiä, joita on vaikeampi katsoa silmiin kuin toisia. Se on jokin tiedostamaton juttu - esim. omalla kohdallani - harvemmin tulee vastaan.

Lue lisää

Tutkimusten mukaan jatkuva yhtämittainen silmiin katsominen keskusteltaessa EI ole se kaikkein luonnollisimman ja luontevimman käyttäytymisen ilmentymä, vaan normaalisti se henkilö joka puhuu, katsoo suoraan toista silmiin vähän vähemmän kuin puolet siitä ajasta minkä hänen puheenvuoronsa kestää, ja yhden katsekontaktin kesto on kerrallaan 1-7 sekuntia.

Se, jolle puhutaan katsoo puolestaan suoraan puhujaan vähän enemmän, eli noin 2/3 puheenvuorosta. Tämä osoittaa että hän seuraa ajatuksella mukana mutta ei tee tilanteesta liian päällekäyvää, minkä tiivis tuijotus voisi tehdä. Liian tiivis katsekontakti vaikuttaa helposti epäaidolta, esim. tietoisesti valehdellessa luonteva katseen tauotus jää pois ja korvautuu pakotetulla tuijotuksella.

Katseen tauotus on myös tapa rytmittää keskusteluvuoroja luontevasti. Katse pois ja puhuu: puheenvuoroni ei ole vielä päättynyt, katse takaisin ja vaikeneminen: sinun vuorosi.

Jotkut ihmiset ovat syystä tai toisesta oppineet, että nimenomaan pitäisi tuijottaa herkeämättä toista (esim. vanhemmat hokeneet heille lapsena "katso silmiin kun puhut!") ja toimivat siksi tavalla, joka hämmentää siihen tottumatonta keskustelun vastapuolta.

Tiiviis tuijotus tulkitaan alitajuisesti tunteellisena/eroottisena haluna tai uhkan merkkinä (vaaniminen), ja voi siksi tehdä tilanteesta vaivautuneen.

Minä olen huomannut että mun poikaystävä katsoo esim. kaupan kassalla asioidessaan ihmisiä silmiin...liian pitkään. Ja samoin jutellessaan nais puolisten henkilöiden kanssa. (En ole huomannut et kattos miehiä silmiin liian kauan) Olen kyllä mustasukkaisuuteen taipuvainen ja kiinnitän siihen huomiota aina silloin kun myyjä tms.on nätti tyttönen...En kyllä ole ikinä sanonu tästä mitään ja taidanpa pitääkin ihan omana tietona..taitaa olla vähän pimeetä?

silmiin katsomalla näkee toisesta liki kaiken, niin ajatukset, mielentilan, terveydentilan ja jopa seksualisen halukkuuden. eli jokainen hakee jotain tietoa, valitettavasti nykyihminen on menettänyt liki kaiken vastaavan kyvyn, mutta esimerkiksi monet opettelee jonkin taidon. lääkäri tutkii potilaan terveyttä, myyjä rehellisyyttä, rakastunut toisen halua.
silmiin katsominen on henkistä vahvuutta, eli jollei pysty katsoa niin on toinen (ainakin sinun mielestä) vahvempi, sinulla on "luuranko kaapissa" tai yksinkertaisesti et osaa sitä taitoa, silti me kaikki ollaan ihmisiä?
se on hienoa.

mulla on tapana katsoa lyhyitä katseita naista silmiin jonka jälkeen katon pari kertaa muualle ja katson taas jos oon kiinnostunu ja katon tuleeko vastakkatseita. En kuitenkaan ala tuijottamaan sillä rupeaa ahistamaan.
Itsekkin olen aika ujo ja on hankalaa mennä juttelemaan vieraille

Tai sitte sulla on vaan niin kauniit silmät :D

Mua ainakin ärsyttää kovasti sellaiset henkilöt jotka tuijottelevat kovasti silmiin. Tuntuu suoranaiselta haasteelta.
Parhaat valehtelijat kyllä katsovat silmiin ja hymyilevät samalla. Pälyily on yleensä merkki ujoidesta ei epärehellisyydestä.