Ja niin kuin minä luulin löytäneeni ihmisen, joka minusta välittää....
Mutta kun on entuudestaan 2 lasta joiden yh olen niin ei vaan toimi parisuhde ja lähdimme eri teille.
Ja niin meni taas 3 vuotta elämästä hukkaan kun sen olisi voinut jakaa jonkun toisen kanssa joka ymmärtää lasten tuoman velvollisuuden ja sen että ei elämä ole niin kuin sinkuilla ja aina ei sitä yhteistä aikaa ole varsinkin kun on eri osoitteet ja eri menot.
Olisi niin ihanaa kun olisi rinnalla joku lapsirakas ihminen jonka kanssa voisi keskustella ja joka olisi sielunkumppani.
No tein sen taas. Laitoin treffipuolelle ilmoituksen, jos vaikka helmen löytäisin jostain ihanasta ja hauskasta yli 190 cm miehestä läheltä Vantaata.
Mutta kun on entuudestaan 2 lasta joiden yh olen niin ei vaan toimi parisuhde ja lähdimme eri teille.
Ja niin meni taas 3 vuotta elämästä hukkaan kun sen olisi voinut jakaa jonkun toisen kanssa joka ymmärtää lasten tuoman velvollisuuden ja sen että ei elämä ole niin kuin sinkuilla ja aina ei sitä yhteistä aikaa ole varsinkin kun on eri osoitteet ja eri menot.
Olisi niin ihanaa kun olisi rinnalla joku lapsirakas ihminen jonka kanssa voisi keskustella ja joka olisi sielunkumppani.
No tein sen taas. Laitoin treffipuolelle ilmoituksen, jos vaikka helmen löytäisin jostain ihanasta ja hauskasta yli 190 cm miehestä läheltä Vantaata.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miksi pitää olla haku päällä?
Itse ainakin huomannut että paremmin nappaa kun ei hae mitään ja elelee elämää.
Minun mielestä oma asenteesi on siinä kohtaa hieman lapsellinen, että puhut että 3 vuotta meni hukkaan, koska suhde ei toiminutkaan. Eipä se toiminut vissiin lasten isänkään kanssa ja nyt kuitenkin koet että muut haaskaavat ymmärtämättömyydellään aikaasi? Olisi varmasti se ydinperhe kasassa jos olisitte tutustuneet, miettineet kuka se toinen on, sitoutuneet tosissaan, hoitaneet suhdettanne... Siis tarkoitan vaan, että nyt muiden pitää ymmärtää, koska sinä et ymmärtänyt ajoissa? Ellet ole leski, mikä sitten on huonoa tuuria, mutta silti: ei se aina ole muiden vika että sitä ei ole mitä haluaa.
On monia asioita mitä myös sinun pitäisi ymmärtää sen toisen näkemyksistä eikä vaan yrittää saada itsellesi jotain.
Lisäksi teillä oli 3 vuoden suhde, mistä puhut hukkaan menneenä aikana. Osaatko ylipäätään arvostaa suhteita vai onko sinulle kaikki hukkaa, missä et saa juuri toiveittesi täyttymystä? Eikö siinä kolmessa vuodessa ollut jotain muutakin? Harmi sitten, ettet saanut olla sitäkin 3 vuotta yksin, niin ei olisi niin hukkaan mennyt?
Se vaan on niin, että ei se että sinä olet yh, tee siitä suhde-elämästä kummempaa. Ihan kuten ennenkin joskus seurustelut kestää ja joskus ei, joskus ne kaatuu siihen ja joskus tähän. Et sinäkään ymmärrä lapsettoman elämää ilmeisesti ja koska tunnut ynnäävän sinkut johonkin yleiseen yhteiseen kastiin, tulee mieleen paljonko yksinhuoltajuudellasi ratsastat?
Lapsesi tuskin ovat parisuhteen rasite, aina ja aina on ollut ihan hyviä perheitä ja suhteita jotka ovat olleet uusio-mallia. Nykyään oikein paljonkin. Se mitä nykyään ihmiset tekee, on valittaminen ja vaatiminen. Erotaan paljon ja aina se on sen toisen vika, taaskin: mitä jos se vika ei ole lapsissa eikä sinkussa vaan sinussa? Oletko sitä miettinyt?
Kyllä monesta olisi kivaa, jos olisi kumppani, perhe ja rakkautta, mutta semmoista se elämä nyt vaan on, ettei sitä ole helppoa löytää etkä sinä ole siihen yhtään sen oikeutetumpi kuin muutkaan.
Hyvä, että jaksat yrittää. Sitä se elämä vaatiikin.
Niin olen siis leski kun lasten isä menehtyi tapaturmassa. Siksi koen että 3 vuotta meni hukkaan että olin jälleen kerran niin sokea kaikille niille lupauksille ja luotin jälleen kerran aivan liikaa...tai sit vaan ummistin silmät siltä kaikelta mitä oli ilmassa toivoen ja taistellen suhteen puolesta
Miksi pitää olla yli 190cm? Oletko itse 185cm? Vai mikä tää juttu nyt on. Kyllä se on niin että kun on lapsia ja ei edes isää joille ne tunkea joka toinen viikonloppu niin silloin ei esitetä mitään ulkonäkötoiveita vaan otetaan se joka suostuu jäämään kun kuviot paljastuu.
Jälleen kerran huono suhde? Eli sulla on koko ajan miehesi kuoleman jälkeen ollut jotain suhdeviritystä meneillään? Oletko päässyt surustasi yli oikeasti? Mitä sä odotat uudelta suhteelta? Mitä annettavaa sulla on miehelle?
Miksi heti haku päällä kun edellinen juttu loppuu? Sulle tekisi varmasti hyvää olla yksin. Oppia tuntemaan itsesi. Olemaan onnellinen yksi. Vasta sitten sä olet valmis pysyvään suhteeseen. Nyt sä haet koko ajan jotain unelmien prinssiä pituusvaatimuksineen. Oikeasti aika naurettavaa aikuiselta ihmiseltä.
Suosittelen aloittamaan heilastelun vasta, kun lapset muuttavat kotoa pois.
Mikä ihmeen tarve sulla on tuoda noita parin vuoden suhde-hässäköitä sun lastesi elämään? Ajattele nyt vähän muitakin kuin vain itseäsi. He ovat menettäneet isänsä. Sitten joutuvat tutustumaan uuteen mieheen... sopeutumaan... kun oppivat tuntemaan ba luottamaan ehkä kiintymäänkin, niin alkaa riidat ja lopulta ero. Sit äiti itkee ja on poissaoleva. Syyllistää mielessään muut, jopa lapsensa siitä, ettei löydä suhdetta joka kestää???? Sun tarpeet. Sun toiveet. Entäs lapsen tarve?
Ota nyt vastuu lapsistasi ja lopeta lapsellinen itsesääli. Ehkä sun tän hetkisen elämän prioriteetit pitäis olla jossain ihan muualla ku miestenmetsästyksessä.
Minun mies kuoli tapaturmaisesti 1,5 vuotta sitten mutta ketään miestä ei ole ollut sen jälkeen eikä edes hakua. Jotenkin ei jaksa alkaa hakemalla hakemaan. Tulee, jos on tullakseen tai sitten ei.
Eikö alle 170 cm mies kelpaa.