Onko täällä kokemuksia vastaavasta tilanteesta?
Olimme poikaystäväni kanssa todella tiiviisti= koko ajan yhdessä seurustelun alusta kahdeksan kuukautta. Hän olisi halunnut muuttaa kanssani yhteen, mutta en ollut itse siihen valmis. Pikkuhiljaa kesän aikana minusta alkoi tulla varmempi, mutta hän etääntyi. Rajoitin liikaa kai hänen omaa tilaansa ja tarvetta nähdä kavereita.
Olimme tauolla puolitoista kuukautta kunnes hän otti eron. Kuitenkin tapasimme toisemme kahden viikon kuluttua erosta.
Nyt uudelleen näkemisestä on kulunut kohta 3 viikkoa. Hän ei enää kuulemma voi sanoa rakastavansa, koska kaikki ei ole kuin ennen. Hän sanoo etsivänsä sitä tunnetta. Minua hän ei pysty näkemään kuin harvoin, kerran kaksi viikossa, koska muuten tunteet katoavat eikä hänestä tunnu hyvältä olla kanssani.
Voiko hän saada tunteensa ajan kanssa takaisin jos annan tilaa ja toimin hänen aikataulussaan? Itselleni tämä on nyt hyvin raskasta, koska rakastan suunnattomasti ja hänen näkemisensä ja kosketuksensa lisää menettämisen pelon tuskaa.
Olimme poikaystäväni kanssa todella tiiviisti= koko ajan yhdessä seurustelun alusta kahdeksan kuukautta. Hän olisi halunnut muuttaa kanssani yhteen, mutta en ollut itse siihen valmis. Pikkuhiljaa kesän aikana minusta alkoi tulla varmempi, mutta hän etääntyi. Rajoitin liikaa kai hänen omaa tilaansa ja tarvetta nähdä kavereita.
Olimme tauolla puolitoista kuukautta kunnes hän otti eron. Kuitenkin tapasimme toisemme kahden viikon kuluttua erosta.
Nyt uudelleen näkemisestä on kulunut kohta 3 viikkoa. Hän ei enää kuulemma voi sanoa rakastavansa, koska kaikki ei ole kuin ennen. Hän sanoo etsivänsä sitä tunnetta. Minua hän ei pysty näkemään kuin harvoin, kerran kaksi viikossa, koska muuten tunteet katoavat eikä hänestä tunnu hyvältä olla kanssani.
Voiko hän saada tunteensa ajan kanssa takaisin jos annan tilaa ja toimin hänen aikataulussaan? Itselleni tämä on nyt hyvin raskasta, koska rakastan suunnattomasti ja hänen näkemisensä ja kosketuksensa lisää menettämisen pelon tuskaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Samanlaisessa tilanteessa olen itsekin ollut,tosin 2,5 vuoden seurustelun jälkeen,ja se tauko vaan pitkittää tuskaa. Ota sinäkin pesäero mieheesi,sillä odottaminen ei tuo mitään uutta,ja saat kuitenkin pakit loppujen lopuksi. mies ei luultavasti tiedä mitä haluaa,mutta on jo sen verran rutinoitunut,ettei haluaisi päästää irti....ennen kuin löytää uuuden ja "paremman".
Älä anna sen huijata sua enenmpää.
Mun tilanteeni on ihan sama. Oltiin myös symbioosissa yli vuoden, todella kiinni toisissamme koska oli hyvä olla. Kuitenkin hän oli itsevarma ja aikuisempi ja minä vasta etsimässä itseäni. Hänen rinnallaan en ikävä kyllä voinut koskaan tietää mitä todella ajattelin asioista ja tunsin, koska hänellä ne olivat niin selvät ja toki se vaikutti minuun vaikka yritin sitä estää.
Nyt yritän kasvaa ja löytää itseni ja oman suunnan elämässäni ilman häntä. Jos olisimme pysyneet yhdessä, olisi persoonani jäänyt varjoon ja itseni löytäminen olisi saattanut olla hyvin vaikeaa. Totta on, ettei kypsään parisuhteeseen voi ryhtyä mikäli ei ensin ole tasapainossa itsensä kanssa ja tunne itseään!
Erosimme muutama kuukausi sitten ja nyt opettelen ottamaan vastuun elämästäni ja päätöksistäni. Pidämme yhä yhteyttä ja tunteet ei ole kuolleet mihinkään, mutta tämä ero on välttämätön myös mahdollisen tulevan yhteenpaluun vuoksi. Se auttaa jaksamaan, se on ainoa tie.
Hän on parasta mitä olen koskaan tavannut ja toivon sydämestäni etten häntä menetä tämän vaiheen vuoksi. Kuitenkin parisuhteessa on oltava kaksi aikuista. Muuten sitä juoksee tunteiden tai niiden puutteen perässä ja on ikuinen tuuliviiri. Minä ainakin haluan tietää mitä haluan ja sitten aion pysyä siinäloppu elämäni.
Luulisin, että teillä on saman suuntaisesta asiasta kysymys. Epävarmuus tunteista johtuu epävarmuudesta itsestään loppujen lopuksi. Itsensä tunteva tietää mitä tuntee ja uskaltaa sitten elää sen mukaan. Ja sitoutua, koska rakkaus on loppujen lopuksi päätöstä ja tahtoa. Pitää vaan ensin tietää mitä haluaa.
Olet kyllä täysin oikeassa. Oman itsensä tunteminen on todella tärkeää. Ongelmani on, kettä en välittänyt tutustua itseeni sen tarkemmin, kun ryhdyin nykyiseen suhteeseeni 9 vuotta sitten. Nyt, kun olen tutustunut paremmin itseeni, tiedän paremmin, mitä todella haluan, ja olen epäonnekseni tilanteessa, että vaimoni tahtoo eri asioita kuin minä. Omaan itseen kannattaa siis todella tutustua riittävän aikaisin.