KUN TUNTEET "KATOAVAT"

Samanlaisessa tilanteessa olen itsekin ollut,tosin 2,5 vuoden seurustelun jälkeen,ja se tauko vaan pitkittää tuskaa. Ota sinäkin pesäero mieheesi,sillä odottaminen ei tuo mitään uutta,ja saat kuitenkin pakit loppujen lopuksi. mies ei luultavasti tiedä mitä haluaa,mutta on jo sen verran rutinoitunut,ettei haluaisi päästää irti....ennen kuin löytää uuuden ja "paremman".
Älä anna sen huijata sua enenmpää.

Mun tilanteeni on ihan sama. Oltiin myös symbioosissa yli vuoden, todella kiinni toisissamme koska oli hyvä olla. Kuitenkin hän oli itsevarma ja aikuisempi ja minä vasta etsimässä itseäni. Hänen rinnallaan en ikävä kyllä voinut koskaan tietää mitä todella ajattelin asioista ja tunsin, koska hänellä ne olivat niin selvät ja toki se vaikutti minuun vaikka yritin sitä estää.

Nyt yritän kasvaa ja löytää itseni ja oman suunnan elämässäni ilman häntä. Jos olisimme pysyneet yhdessä, olisi persoonani jäänyt varjoon ja itseni löytäminen olisi saattanut olla hyvin vaikeaa. Totta on, ettei kypsään parisuhteeseen voi ryhtyä mikäli ei ensin ole tasapainossa itsensä kanssa ja tunne itseään!

Erosimme muutama kuukausi sitten ja nyt opettelen ottamaan vastuun elämästäni ja päätöksistäni. Pidämme yhä yhteyttä ja tunteet ei ole kuolleet mihinkään, mutta tämä ero on välttämätön myös mahdollisen tulevan yhteenpaluun vuoksi. Se auttaa jaksamaan, se on ainoa tie.

Hän on parasta mitä olen koskaan tavannut ja toivon sydämestäni etten häntä menetä tämän vaiheen vuoksi. Kuitenkin parisuhteessa on oltava kaksi aikuista. Muuten sitä juoksee tunteiden tai niiden puutteen perässä ja on ikuinen tuuliviiri. Minä ainakin haluan tietää mitä haluan ja sitten aion pysyä siinäloppu elämäni.

Luulisin, että teillä on saman suuntaisesta asiasta kysymys. Epävarmuus tunteista johtuu epävarmuudesta itsestään loppujen lopuksi. Itsensä tunteva tietää mitä tuntee ja uskaltaa sitten elää sen mukaan. Ja sitoutua, koska rakkaus on loppujen lopuksi päätöstä ja tahtoa. Pitää vaan ensin tietää mitä haluaa.