Ihan mielenkiinnosta kysyn, että miten heidän on käynyt, joiden koulut päättyivät kurjasti 90-luvun alussa. Tuolloin oli varmaankin vaikeaa päästä suoraan koulusta töihin, kun useimmissa paikoissa ovet olivat kiinni ja väkeä vain vähennettiin. Pahin aika taisi olla 92-95 paikkeilla mutta töiden löytäminen oli varmaan vaikeaa jo -91 ennen suurtyöttömyyttä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_1990-luvun_alun_lama
Kuinkas sittemmin on käynyt ?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_1990-luvun_alun_lama
Kuinkas sittemmin on käynyt ?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei käy kateeksi tuolloin valmistuneita, vaikka myöhemmin elämä useimmilla sitten urkenikin.Mitä korkeampi koulutus, sitä paremmin työllistyi.
1992 valmistuneista 5 vuoden jälkeen 89,5% oli työllistynyt. Kymmenen vuoden päästä heistä oli työllistynyt 93%. Tilasto ei ilmeisesti ota huomioon sitä, että jotkut lähtivät uudestaan opiskelemaan. (Loukkola, 2012).
Hyvä, mut 3-5 vuotta oli aika pitkä aika oottaa, jos siihen porukkaan kuulu. Tietysti parempi myöhään kun ei millonkaan.
Huonosti, pätkiä, työttömyyttä, määräaikaisuuksia, työkkärin pakkokursseja pakkoharjoitteluita pakkoosa-aikaisuuksia naurupalkalla, todella vaikeata saada vakituista työtä kun työhistoria on repaleinen...
Mutta eiköhän tämä iloksi vielä muutu, uskon niin vaikka se ei siltä näytä.
Tsempit kohtalokavereille!
Valmistuin 1994 ja tein töitä vuoteen 2006 asti. Sitten onkin ollut hiljaista mitä nyt jotain pimeetä hommaa olen välillä tehnyt ja pieniä urakoita..
Suoraan työttömäksi, jotain omia hommia siinä sivussa.
Piileskelyä, säästämistä.
Siihen loppu tämön maan meno, nyt taas talous rempallaan.
1993 valmistunut, työttömäksi, harvoin pääsi edes haastatteluun mutten tullut valituksi. Armeija 1994-95, sen jälkeen työharjoittelua, kursseja, pätkä- ja osa-aikatöitä, määräaikaisuuksia, sijaisuuksia, vuorotteluvapaan sijainen ja vasta 2006 sain ensimmäisen vakituisen työpaikan jossa olen edelleen. Tosin tässäkin on ollut lomautuksia välillä ja tiedossa on tälläkin hetkellä pakkolomaa.
Tällaisessa epävarmuudessa en ole uskaltanut ottaa minkäänlaista asuntolainaakaan koskaan, vuokrakämpässä edelleen asustelen eikä näillä näkymin taida tässä elämässä koskaan omistusasuntoa ollakaan :/
Sekin huolestuttaa kun palkka on pieni ja tuleva eläkekin varmasti jää pieneksi sekä kyrvänsyylät nostelevat eläkeikää jatkuvasti että mitenkähän mahtaa sitten joskus eläkeläisenä pärjäillä...
jotkut eivät varmaan selviytyneet elossa edes 2000-luvun puolelle...