Ovatko kaikki parisuhteet samanlaisia? minulla on nyt ollut tasan 2 tällaista suhdetta. Ensimmäiset 2 vuotta ovat siis suhteessa hyviä ja hienoja mutta kun arki alkaa tulla suhteeseen, niin huomataan se kumppanin oikea luonne ja huomataa millainen hän oikeasti on. Lopulta itsensä taas huomaa suhteessa erittäin tyytymättömänä ja ahdistuneena kun parisuhde on vienyt kaikki voimat. Kaikki aina sanoo ''kun löydät sen oikean sinä vain tiedät sen'' en jaksa oikein enää uskoa yhtään mihinkään.
Kumppaniahan ei pysty muuttamaan?
Mieheni on erittäin laiska.. hän ei jaksa opiskella, kotitöitäkään ei vittsi tehdä, koska asuntomme on kuulemma liian pieni ja tyylitön ettei tarvitse auttaa minua, olettaa siis, että nainen kuuluu keittiöön, hän on valehdellut asioista ja hänen mielestään minulle saa valehdella, koska en osaa ''käsitellä totuutta'', hän on negatiivinen jokaisesta asiasta ja jos saan jostain pientäkin iloa hän palauttaa minut takaisin maan päälle. Vonkaa ja pakottaa minua ottamaan häneltä poskeen ja jos kieltäydyn hän valittaa siitä joka päivä, päivätkin menee nykyään vain tapellessa.
Tahdon kovasti muuttaa pois, koska en osaa olla tässä suhteessa enään iloinen yhtään. Mielummin rupean yksinäiseksi kissa mummoksi kun siedän tätä ihmistä. Tätä suhdetta tuskin pystyy pelastamaan.
Kumppaniahan ei pysty muuttamaan?
Mieheni on erittäin laiska.. hän ei jaksa opiskella, kotitöitäkään ei vittsi tehdä, koska asuntomme on kuulemma liian pieni ja tyylitön ettei tarvitse auttaa minua, olettaa siis, että nainen kuuluu keittiöön, hän on valehdellut asioista ja hänen mielestään minulle saa valehdella, koska en osaa ''käsitellä totuutta'', hän on negatiivinen jokaisesta asiasta ja jos saan jostain pientäkin iloa hän palauttaa minut takaisin maan päälle. Vonkaa ja pakottaa minua ottamaan häneltä poskeen ja jos kieltäydyn hän valittaa siitä joka päivä, päivätkin menee nykyään vain tapellessa.
Tahdon kovasti muuttaa pois, koska en osaa olla tässä suhteessa enään iloinen yhtään. Mielummin rupean yksinäiseksi kissa mummoksi kun siedän tätä ihmistä. Tätä suhdetta tuskin pystyy pelastamaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En tiedä mutta itse en ole laiska. Teen usein kotitöitä. Millä se pakottaa ottamaan suihin ,aseella vai?
Mutta, mutta, ethän sinä muita töitä teekään kuin kotitöitä.
Tein ennen vuosia mutta kun ei luvattu palkkaa niin lopetin.
Taidat vain haksahtaa samantyyppisiin miehiin, kenties komeisiin paskiaisiin? Tyypillistä latistamista ja alistamista. Pois tuollaisesta ainakin, kuuntele sitä ääntä joka käskee lähtemään.
Asut miehen kanssa pienessä läävässä, itsenäisyytesi ja upeutesi, naiseutesi ja arvokkuutesi päiväpäivältä menettäen tappeluissa ja vonkauksissa ja siivoat sitä rumaa asuntoa vailla tulosta,
sitten ihmettelet että kun parisuhteet on tämmöisiä?
Huomaatko mihin ratkaisuihin itse olet tullut.
Jos oikeasti haluat hyvän parisuhteen, et toimisi noin. Tai ehkä haluat vain parisuhteen, mutta et miettinyt loppuun millaisen elämän haluat parisuhteen lisäksi?
Tai jopa miettinyt niin päin että parisuhteen lähinnä elämän lisäksi?
Oot ihan itse päätynyt tuollaiseen ratkaisuun, asua pientä kämppää MIEHEN kanssa,. hyvä sentään että tiedostat miestä ei voi muuttaa, mutta mun mielestä on absurdia että senjälkeen kun ihminen on tuollaiset OMAT ratkaisut tehnyt, niin kehtaa toista syyttää yhtään mistään , enää ikinä.
Muuta erilleen, laita itsesi kauniiksi ja kämppä kauniiksi, ehkä se sun mies on kohta ottamassa sulta poskeen ja matelee jaloissasi. ja olethan jo hyvää vauhtia hyväksymässä että TOISTA ei voi muuttaa, joten ala muuttaa itseäsi ja elä sellaisessa asunnossa kuten hauat, vaikkapa sitten kissojen kanssa ja katso tapahtuuko mitään. Miehes, tuo nykyinen tai tuleva voi jopa virkistyä arvostamaan sua, kun alat arvostaa itseäsi.
Mikset muuta pois tai heitä mies mäelle jos et ole tyytyväinen. Itse elät elämääsi
Ei seksissä tarvitse tehdä mitään, mistä ei itse tykkää ja suuseksi voi olla juuri sitä, mistä toinen ei tykkää. Jos miehelleni ei kelpaisi seksi oikeaan paikkaan, niin saisi olla ilman minun osalta. En ole ikinä lupaillutkaan muuta.
Kaikki parisuhteet eivät todellakaan ole tuollaisia, koska kaikilla ei ole vastuuttomia, epäkypsiä ja negatiivisia pikkupoikia, jotka eivät ymmärrä arvostaa sitä, mitä heillä on...
Miksi sitten jäät huonoon suhteeseen?
Tilanne kuulostaa todellakin siltä, ettet arvosta itseäsi. Huono itsetunto, etkä usko löytäväsi mitään parempaakaan? Miten edes päädyit yhteen tuon nykyisen miehesi kanssa?
Jos asuisitte eri osoitteissa, seurustelisiko hänen kanssaan?
- miksi ihmisten pitää asua yhdessä jos ei siedä toista?
Voihan sitä seurustella eri osoitteistakin.
Ei sinun suhteidesi tarttis olla tuollaisia. Et ole osannut kiinnittää oikeisiin asioihin alussa huomiota. Oletko antanut ihastumisen tunteen viedä? Kyllä se ihastuminenkin kivaa on, mutta ei sellaisen päälle mitään avoliittoa rakenneta.
Lähde nyt, kun tuolla suhteella ei toivoa ole. Älä syytä miestä mistään, koska olet itsekin syyllinen siihen, että olet tuohon suhteeseen jäänyt. Nyt on aika vain lähteä: jakaa kattilat ja sanoa heipat.
Ja kun joskus sitten taas alat tapailemaan miehiä, niin älä huoli ekaa vastaantulijaa... Ota alusta asti selvää, millainen arvomaailma miehellä on, mitä tavotteita hänellä on elämässä, millaisina hän näkee sukupuoliroolit, onko hän ahkera vai ei jne... Mietitkö ja selvititkö tällaisia asioita ollenkaan, kun tapasit nykyisesi?
Ja tietenkään ihan vaan miehen sanaan ei pidä luottaa, koska liikkeellä on myös narsisteja, valehtelijoita yms. Saat kyllä tukea vastausten taakse, kun seuraat millä mallilla miehen muu elämä on. Ystävyyssuhteet, oma kämppä, työura jne...
Arvosta itseäsi sen verran, että et kelpuuta ketä tahansa. Vaikka ihastuukin, niin järkeäkin saa ja PITÄÄ käyttää.