Saman katon alle muutto kokemuksia

Keskustele poikaystäväsi kanssa. Käyt hänen kanssaan läpi tapoja joilla elätte.
Varmasti tulee ristiriitoja ja molempien täytyy pystyä tekemään kompromisseja, mutta sitähän se yhdessä eläminen joskus on, en usko että on olemassa pariskuntaa joka on kaikesta samaa mieltä. Kyse on siitä, oletteko valmiita siihen. Katsomaan toisen naamaa joka päivä. Kestämään ja hyväksymään toisen huonotkin puolet, joita ei voi enää piilotella. Jakamaan kotityöt ja raha-asiat ja yleensäkin kaiken mitä eteen tulee, unohtamatta sitä, että toiselle on annettava omaa tilaa ja aikaa.
Me muutettiin miehen kanssa yhteen kolmen kuukauden seurustelun jälkeen. Eli aivan liian nopeasti lähes kaikkien mielestä. Eletty yhteistä elämää reilu kolme vuotta, ja vaikka muutaman kerran on ollut pinna katkeamispisteessä, emme luopuisi toisistamme. Ette etene siis minun näkökulmastani liian nopeasti, tiedätte onnistuuko yhdessä asuminen vasta kun asutte yhdessä. Tärkeä yhteinen askel, onnea matkaan! ☺

Kannattaa ihan arjen perusasiat käydä ensin läpi:
- Missä määrin kotityöt jaetaan?
- Missä määrin kulut (asuminen, vakuutukset, ruuat, harrastukset) jaetaan? Erityisen tärkeää, jos toinen tienaa huomattavasti enemmän.
- Mitkä odotukset yhteisen ja oman ajan tasapainolle?
- Siisteyskäsitykset

Jos olette olleet tiiviisti yhdessä - eli esimerkiksi yöpyneet toistenne luona viisi yötä viikossa - ei mitään yllätyksiä varmaan ole tulossa. Jos taas olette tapailleet lähinnä päivisin tai jossain ulkona, voi toinen osoittautua hyvinkin erilaiseksi ihmiseksi kuin alun perin kuvitteli.

Yhteenmuutto voi olla ihanaa aikaa, mutta sen alku voi olla myös hyvin stressaavaa, kun kummallakaan ei ole enää "omaa pakopaikkaa" ja tilanne on muutenkin hieman uusi. Kannattaa puhua tästä etukäteen, niin osaa paremmin asennoitua alun pieniin hankaluuksiin, eikä laita alkukitkaan parisuhteen syyksi. Se, miten nopeasti haluaa muuttaa yhteen riippuu aivan persoonista ja suhteen tiiviydestä.

Ei se ole yhtään niin kivaa kuin luulisit. Suhteesta tulee ihan saatanasti arkisempaa ja seksielämä laimenee. Joo oon katkera omasta tilanteestani kun kävi näin, en ala kiertelee tai kaartelee.

Muutimme melko nopeasti yhteen, vain kymmenen kuukauden seurustelun jälkeen. Emme olisi kiirehtineet, elleivät tietyt sosiaaliset ja taloudelliset seikat olisi meitä siihen kannustaneet. Heti alussa sovimme "pelisäännöt" siivouksesta ja muista kotitöistä, vieraista, tavaroista, raha-asioista...kaikesta, jossa toinen piti nyt ottaa huomioon. Näin ei tullut ikäviä yllätyksiä. Nyt olemme muuttaneet jo toiseen yhteiseen kotiimme, arki rullaa edelleen eikä seksielämämme ole kyllä laimentunut kuten edellinen kirjoittaa, eli se ei ole mitenkään kiveen hakattua. Uskoisin, että jos kaksi ihmistä sopii toisilleen, suhde voi hyvin ja molemmat ovat kykeneviä kompromisseihin, ei yhdessä asuminen tuota ongelmia. Tai tietysti aina toisinaan pieniä erimielisyyksiä syntyy, mutta puhumalla ne selviävät, kun kumpikaan ei ala huutaa tai riehua.

Ensimmäinen mitä tulee huomioidan on se millä elätte, millä kustannatte elinkustannuksenne. Onko kummallakin siihen varaa. Pystyttekö kumpikin hoitamaan omat osuudet elinkustannuksista. Vuokrasta, ruuasta, sähköstä ym. Jos ette pysty niin silloin ei pidä edes harkita yhteen muuttamista.

Toinen asia mikä tulee keskustella on se että sovitte ettei kumpikaan voi määrätä mitä kumpikin tekee omilla rahoillaan kun pakolliset menot on hoidettu.

Kolmanneksi sovitte perussäännöt kuinka toista tulee kohdella yhdessä asuessa.

Nyt joku sanoo että ei tarvihe plaa.plaa. Mutta kun tällaiset käytännön asiat on sovittu ja niistä pidetään kiinni niin elämä on helpompaa. Sitten voi keskittyä siihen rakastamiseen ja toisen huomioimiseen. Turhat riidat ja epävarmuus on poistetu suhteesta.
Näin jos kaikki toimisi niin näilläkään palstoilla ei tarvitsisi ihmisten ihmetellä mitä tehdä kun toinen toimii näin ja näin.

Rakastakaa mutta älkää olko tyhmiä ja sinisilmäsiä.