Onko tosiaankin niin, että mikäli henkilöllä on erittäin paha paniikkihäiriö eikä hän pysty oleskelemaan/istumaan 20-50 henkilön ryhmässä noin kymmenen vuoden ajan, joutuu hän matalapalkkaiseen työhön, kuten porrassiivoajaksi tai pakkaajaksi loppuelämäkseen alle köyhyysrajan tuloilla, ja näin leimautuen sossupummiksi tai luuseriksi, kenties jopa tyhmäksi?
Minusta tyhmää on se, että ihminen istuu ryhmässä lukemassa vuosikausia jossakin luokassa opistolla, kun saman voi tehdä itsenäisesti opiskellen.
Eikö ole mitään vaihtoehtoa sille että istuu ihmisapinoiden joukossa kymmenen vuotta ja siirtyy sitten istumaan tietokoneen äärelle?
Koska faktahan on, että arvostetuimmat/hyväpalkkaisimmat ammatinharjoittajat kuten lääkärit, it-alan ihmiset, yrittäjät, pankkiirit, lähes jokaisen alan työntekijät, varsinkin pomot, viettävät lopulta suurimman osan työajastaan tietokoneella istuen. Välillä joku potilas tulee lääkärin vastaanotolle, ja lääkäri näprää samalla konetta. Lääkärin vastaanotolle harvemmin tulee useankymmenen ihmisen laumaa kerralla.
Onko siis mitään mahdollisuuksia ansaita ikinä elantoaan, jos ei pysty olemaan laumassa, mutta osaamista riittäisi vaikka mille alalle?
Minusta tyhmää on se, että ihminen istuu ryhmässä lukemassa vuosikausia jossakin luokassa opistolla, kun saman voi tehdä itsenäisesti opiskellen.
Eikö ole mitään vaihtoehtoa sille että istuu ihmisapinoiden joukossa kymmenen vuotta ja siirtyy sitten istumaan tietokoneen äärelle?
Koska faktahan on, että arvostetuimmat/hyväpalkkaisimmat ammatinharjoittajat kuten lääkärit, it-alan ihmiset, yrittäjät, pankkiirit, lähes jokaisen alan työntekijät, varsinkin pomot, viettävät lopulta suurimman osan työajastaan tietokoneella istuen. Välillä joku potilas tulee lääkärin vastaanotolle, ja lääkäri näprää samalla konetta. Lääkärin vastaanotolle harvemmin tulee useankymmenen ihmisen laumaa kerralla.
Onko siis mitään mahdollisuuksia ansaita ikinä elantoaan, jos ei pysty olemaan laumassa, mutta osaamista riittäisi vaikka mille alalle?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei ole. Vain laumassa muodostuu arvoasteikko, jossa sinun pitää pyriä positioimaan itsesi mahdollisimman korkealle. Se näkyy palkkapussissa.
Mitä yksinäisempää työtä teet, sitä pienemmällä palkalla olet. Tämän optimihan on työtön, yksinäinen ja syrjäytynyt eli köyhä.
Sori, sä et voi vaan sille mitään - ainoa mitä voit tehdä, on valita puolesi. Mun puolesta saa vapaasti mennä sinne köyhien puolelle, jääpä minulle enemmän.
Opiskella voi myös etänä esim. netissä tai pelkästään tenttimällä tai tekemällä näytöt eli näyttämällä mitä sinä oikeasti osaat. Läheskään kaikissa koulutuksissa ei tarvitse nököttää jossain luokassa tai salissa joka viikko monta kymmentä tuntia. Riippuu ihan alasta ja koulutuksesta ja siitä miten hyvin voit itsellesi esim. tehdä yksilöllisen, henkilökohtaisen opetussuunnitelman ja sen järjestämisen. Nykyään ei opiskella sitä 10 vuotta esim. yliopistolla ja ammattkorkeassa vielä vähemmän kuin yliopistossa. Mitä taas työllistymiseen tulee niin varmasti on sellaisia aloja, jotka sopivat paniikkihäiriöisille esim. tutkijan työ jossain yksin huoneessaan. Yliopistossa tosiaan voi aineesta riippuen suorittaa hyvinkin paljon etänä tai pelkästään tenttimällä. Jos ei taas tykkää istua nököttää ruudun ääressä niin varmasti sitä voi sitten seistäkin ja jaloitella sekä tehdä säännöllisin ajoin jotain venyttelyliikkeitä sun muita.
Tuo ei pidä paikkaansa laisinkaan, että mitä yksinäisempää työtä teet, sitä pienipalkkaisempi. On paljon ammatteja, joissa tehdään hyvin paljon yksin töitä ja palkka on silti ihan kohtuullinen tai jopa suorastaan loistava. Esimies/toimitusjohtajatyö on myös loppu peleissä erittäin yksinäistä ja yksin joudut omat päätökset tekemään ja mitä enemmän huipulla olet niin sitä yksinäisempi olet ja sitä enemmän huipulla tuulee. On myös ammatteja, joissa tehdään työtä 8-16 ma-pe yksin jossain toimistokopperossa sanaakaan sanomatta kenellekään työkaverille jne. Esimerkiksi joku hallinnon alan työntekijä, valtion virkamies, tutkija, suunnittelija sun muu.
Lisään vielä, että lääkärikoulutuksen saanut voi myös erikoistua ja työskennellä esim. suunnttelu/kehittmistehtävissä tai vaikkapa jossain vakuutuslaitoksella yksin kopperossaan kaiket päivät. Kaikessa ei todellakaan vaadita ryhmässä työskentelyä ja sitten toisaalta on niitä siivoustyötehtäviäkin, missä pitää työskennellä osana ryhmää kaiken aikaa.
Opiskella voit varsin vähillä ihmiskontakteilla, erityisesti yliopistolla, mutta työtä et voi niin tehdä. Useimpien töiden tarkoitus on tuottaa lisäarvoa, josta joku suostuu maksamaan. Näitä maksajia kutsutaan asiakkaiksi, potilaiksi jne. Johtotehtävissä sidosryhminä ovat alaiset, ulkopuoliset sidosryhmät ja ylempi johto. Työnantaja ei varmasti halua maksaa palkkaa henkilölle, joka ei pysty näihin kontakteihin.
Sinuna lähtisin ehkä ajattelemaan, mikä olisi sopiva vähien ihmiskontaktien työ kaltaisellesi tietokoneen ja netin lumoihin jämähtäneelle paniikkihäiriöiselle. Itse ehdottaisin koodaajaa: voit opiskella taidot pitkälti itse ja ehkäpä perustaa oman toiminimen, tehden alihankintakoodausta kotoa käsin. Ne asiakkaat täytyy silloinkin valitettavasti hankkia ja olla heidän kanssaan yhteydenpidossa, pahoittelen.
Itse ainakin valmistuin DI:ksi käymällä todella harvoin luennoilla, lähinnä silloin kuin oli pakko (eli harvoin) tai jos sai lisäpojoja tenttiin länsäolosta. Ohjelmointi on melkein paras tiesi hyväpalkkaiseen ammattiin, koska siinä riittää osaaminen, jonka innokas koodaaja voi hankkia itsenäisesti tekemällä. Tosin, tämä vaatii yleensä sitä, että olet jo ala-asteella aloittanut koodaamaan, ilman luontaista kiinnostusta ei yleensä pääse huipulle.