Lopetanko työt?

Kaikki alkoi 2003 maaliskuussa. Ensimmäistä kertaa elämässäni tapasin tytön joka tykkäsi minusta. Olin onnen kukkuloilla. Meillä oli tosi hauskaa ja pussailtiin ja halittiin. Siinä sitten kesällä oltiin toistemme luona yötä mutta.... Minä olin tyhmä. Olin jotenkin sekasin. Sanoin vaan että mua vaivaa ( milloin mikäkin turha asia) ja sanoin että tapan ihteni. Ja monta kertaa sanoin että erotaan vaikken tarkoittanutkaan sitä.

Noh kesä meni suht mukavasti. Syksyllä sitten sanoin jälleen kerran että tapan ihteni. Mutta tyttö vain rakasti mua enemmän ja enemmän. Ja minä tietenkin häntä.

Sitten tuli esille minun uskomaton mustasukkaisuus. En toki lyönyt häntä mutta epäilen lähes jätkuvasti ja luulin että hän petti mua vaikka tyttö oli täysin luotettava.

Kävin psygoligillakin kerran ja halusin tosissani että me oltais yhessä ja oltais onnellisia.

Noh sitten keväällä 2004 menin lopullisesti sekaisin. Olin juuri tullut pitkältä matkalta ja edellisenä iltana mulla oli kotona pientä riitää porukoitten kanssa. Seuraavan päivänä näin sitten sen tytön. Mutta eihän sillä ollut mulle aikaa. Noh siitä sitten suivaannuin ja ajattelin että tämä loppui tähän. Yritin hirttää itseni. Mutta en sitten pystynyt siihen. Ja hölmö menin kertomaan tämän sille tytölle. Noh sitten se jopa lintsasi tunnilta sen takia että pääsisin lääkäriin.

Noh sen jälkeen meni kuukausi vielä ihan mukavasti kunnes meille tuli riitaa. Noh olin jossakin oudossa tilassa. Riita sovittiin. Sunnuntaina 5 päivää riidan jälkeen lähetin sille viestin ja sanoin että "pitäskö meidän erota koska en pysty luottamaan suhun" Ja vastaus oli että mä jätän sut! En voinut uskoa sitä. Menin ihan sekaisin ja itkin täysillä.

Mutta tyttöpä sitten lupasi että ollaan parhaita ystäviä. Ja nyt 2004 kesällä kävin useaan kertaan sen luona ja pussailtiin ja halittiin ja käytiin jopa suihkussa kahestaan. Ja se lupaili että oltas yhessä mutta joka kerta se peru puheensa.

Ja sitten juuri ennenkuin koulut alkoivat lähetin sille kirjeen jossa matelin niin paljon kuin vain pystyin. Halusin tytön takaisin mutta se halus pysyä sinkkuna.

Sain tietää että tyttö halusi olla mun kaveri ja halusi pussailla jne mun kanssa sen vuoksi että pääsisin siitä yli!?!

Olen nyt koululla töissä ja tyttö käy myös samaa koulua. Nytkin on ollut sellaisia päiviä jolloin se tyttö on tullut (siis joskus elokuussa) juttelemaan. Mutta jotain tapahtui. Saattoi johtua että lähetin sen siskolle viestin jossa kerroin tykkääväni siitä.

Kummiskin nyt sain tytöltä viestin jossa se kertoi ettei halua olla enää missään tekemisissä kanssani. En voi uskoa sitä. 3-4 kk sitten olimme vielä läheisiä ja kavereita mutta nyt se ei voi edes sietää mua. En tajua mitä olen tehnyt väärin. Rakastan sitä vieläkin enkä voi ajatella mitään muuta. Kaikki sen antamat lahjatkin annoin sille takaisin. Ja se on jo hävittänyt kaikki mun antamat lahjat. Luultavasti semmoisen punaisen sydämen jonka annoin sille.

En tiedä mitä mun pitäs tehdä. Pitäisikö minun lopettaa työt siellä koululla? Aina kun näen sen mun sydämeen koskee. Koskee. En tiedä onko minun sydän enää ikinä ehjä. Mutta en tiedä. Lopetanko vai enkö? Kertokaa!

Kiitos jos jaksoit lukea koko jutun. Ja kiitos vastauksista!
61200
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

masennukseen! mene lääkäriin!

Äänestä
  • Olen syönyt jo 2.5 kuukautta mielialalääkettä ja ei ne tunnu tehoavan. Ja psygologin luona olen käynyt jo useaan kertaan.

    Äänestä

no kuule, eipä ole ollenkaan hyvä, että henkisesti roikut tytössä niin paljon. melkein sanoisin, että etsi uusi työpaikka missä et voi häntä nähdä.

olen myös sitä mieltä, että sun ois hyvä käydä juttelemassa jonkun ammattiauttajan kanssa. ei kuulosta hyvältä noi sun puheet itsemurhasta.

olet kovin nuori, ymmärsin. älä edes luule, että jonkun naisen kanssa suhde on tärkeämpi kuin sinun elämä!!!!

hyvä ihminen mitä oikein ajattelit noilla tappojutuilla?

lopeta tuo mateleminen!! ei kukaan täysipäinen nainen/mies voi ottaa vakavasti ihmistä joka antaa ymmärtää, että oma elämäkin on halpa-arvoisempaa kuin seurustelusuhde!! kohota itsetuntoasi. tee se pikkuhiljaa mutta aloita jo tänään. tarvitset sitä elämässäsi ja sinulla on yksi ainoa elämä helv.. ja sen (edes ajatuksissasi) pistäisit menemään jonkun tytön vuoksi..?? voi tajutonta.

mieti lapsi riepu mitä ajattelet tästä lähtien.
!!!!!!!!!!!

Äänestä

Voi sinua...Elämä on epäoikeudenmukainen ja muutenkin kaikki menee päin helvettiä vai?
No,kuule elämäähän se vain on...Kun tosta vielä kasvat niin ymmärrät,että kaikki on mahdollista!!onnellisuuskin(yksilötasolla tosin )tässä pahassa maailmassa...
Vai pitäiskö sittenkin sanoa,että aikamoinen tarinankertoja olet!!=)

Äänestä
  • Tarkotat varmaan PSYKOLOGIA!!!
    Koulut sun ainakin kannattaa näin alkuun käydä loppuun ja keskittyä opiskeluun,niin saatat jopa oppia kirjoittamaan oikein=))

    Äänestä

  • lisäys vielä.. kirjoitti:

    Tarkotat varmaan PSYKOLOGIA!!!
    Koulut sun ainakin kannattaa näin alkuun käydä loppuun ja keskittyä opiskeluun,niin saatat jopa oppia kirjoittamaan oikein=))

    Juu psykologia tarkoitan.

    Ja koulun olen käynyt jo loppuun ja armeija alkaa tammikuussa. Joten en voi ainakaan lukiota käydä loppuun kun olen sen jo käynyt.

    Ja kaikki mitä kirjotin on totta. En ole keksinyt mitään. Mutta eipä sillä taida olla väliä. Minun vikanihan se oli.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Masentunut ja murskattu sydän kirjoitti:

Kaikki alkoi 2003 maaliskuussa. Ensimmäistä kertaa elämässäni tapasin tytön joka tykkäsi minusta. Olin onnen kukkuloilla. Meillä oli tosi hauskaa ja pussailtiin ja halittiin. Siinä sitten kesällä oltiin toistemme luona yötä mutta.... Minä olin tyhmä. Olin jotenkin sekasin. Sanoin vaan että mua vaivaa ( milloin mikäkin turha asia) ja sanoin että tapan ihteni. Ja monta kertaa sanoin että erotaan vaikken tarkoittanutkaan sitä.

Noh kesä meni suht mukavasti. Syksyllä sitten sanoin jälleen kerran että tapan ihteni. Mutta tyttö vain rakasti mua enemmän ja enemmän. Ja minä tietenkin häntä.

Sitten tuli esille minun uskomaton mustasukkaisuus. En toki lyönyt häntä mutta epäilen lähes jätkuvasti ja luulin että hän petti mua vaikka tyttö oli täysin luotettava.

Kävin psygoligillakin kerran ja halusin tosissani että me oltais yhessä ja oltais onnellisia.

Noh sitten keväällä 2004 menin lopullisesti sekaisin. Olin juuri tullut pitkältä matkalta ja edellisenä iltana mulla oli kotona pientä riitää porukoitten kanssa. Seuraavan päivänä näin sitten sen tytön. Mutta eihän sillä ollut mulle aikaa. Noh siitä sitten suivaannuin ja ajattelin että tämä loppui tähän. Yritin hirttää itseni. Mutta en sitten pystynyt siihen. Ja hölmö menin kertomaan tämän sille tytölle. Noh sitten se jopa lintsasi tunnilta sen takia että pääsisin lääkäriin.

Noh sen jälkeen meni kuukausi vielä ihan mukavasti kunnes meille tuli riitaa. Noh olin jossakin oudossa tilassa. Riita sovittiin. Sunnuntaina 5 päivää riidan jälkeen lähetin sille viestin ja sanoin että "pitäskö meidän erota koska en pysty luottamaan suhun" Ja vastaus oli että mä jätän sut! En voinut uskoa sitä. Menin ihan sekaisin ja itkin täysillä.

Mutta tyttöpä sitten lupasi että ollaan parhaita ystäviä. Ja nyt 2004 kesällä kävin useaan kertaan sen luona ja pussailtiin ja halittiin ja käytiin jopa suihkussa kahestaan. Ja se lupaili että oltas yhessä mutta joka kerta se peru puheensa.

Ja sitten juuri ennenkuin koulut alkoivat lähetin sille kirjeen jossa matelin niin paljon kuin vain pystyin. Halusin tytön takaisin mutta se halus pysyä sinkkuna.

Sain tietää että tyttö halusi olla mun kaveri ja halusi pussailla jne mun kanssa sen vuoksi että pääsisin siitä yli!?!

Olen nyt koululla töissä ja tyttö käy myös samaa koulua. Nytkin on ollut sellaisia päiviä jolloin se tyttö on tullut (siis joskus elokuussa) juttelemaan. Mutta jotain tapahtui. Saattoi johtua että lähetin sen siskolle viestin jossa kerroin tykkääväni siitä.

Kummiskin nyt sain tytöltä viestin jossa se kertoi ettei halua olla enää missään tekemisissä kanssani. En voi uskoa sitä. 3-4 kk sitten olimme vielä läheisiä ja kavereita mutta nyt se ei voi edes sietää mua. En tajua mitä olen tehnyt väärin. Rakastan sitä vieläkin enkä voi ajatella mitään muuta. Kaikki sen antamat lahjatkin annoin sille takaisin. Ja se on jo hävittänyt kaikki mun antamat lahjat. Luultavasti semmoisen punaisen sydämen jonka annoin sille.

En tiedä mitä mun pitäs tehdä. Pitäisikö minun lopettaa työt siellä koululla? Aina kun näen sen mun sydämeen koskee. Koskee. En tiedä onko minun sydän enää ikinä ehjä. Mutta en tiedä. Lopetanko vai enkö? Kertokaa!

Kiitos jos jaksoit lukea koko jutun. Ja kiitos vastauksista!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu