Isän osuus vauvan elämässä

Meidän isi osallistuu kyllä, saman verran kuin minä äitinäkin. Olemmehan yhdessä lapset tehneet!
Mies tulee töistä, syö, toisinaan huushollaa, toisinaan leikkii lasten kanssa, toisinaan ottaa heidät perusarkeen mukaan, vaihtaa vaippaa, kylvettää, hassuttelee. Syöttää, Soseita ei tee valmiiksi pakkaseen! Se onkin varmaan ainoa mitä hän ei tee. Toisinaan on illan pois omassa harrastuksessaan ja muutamia kertoja vuodessa on riennoissa ystävien tai vaikkapa minun kanssa, teatteri, elokuvia ym. Tällä me puhallamme yhteen hiileen ja pidämme parisuhdetta kunnossa.
Mutta täytyy muistaa, että aina se ensimmäinen lapsi on ensimmäinen. Mies opettelee kaikki ja isäksi syntymisen sisäistäminen on alkanut vauvan synnyttyä, kuin taas meillä naisilla se yleensä alkaa viimeistään silloin kun tunnemme masussa potkut. Parempi isä tulee, kun kehuu ja kannustaa ja antaa vastuuta, mikä voi toisinaan naisille olla iso asia tuota ymmärtää. Ihanaa vauva arkea teille!4

Kiitos vastauksestasi :) tosiaan ensimmäinen lapsi kyseessä ja kiinnostaa tietysti että miten muilla :)

No meillä isukki on karvan verran vähemmän lapsen kanssa kun minä. Syy onkin siinä että olen vielä äippälomalla.. Miehellä on pitkät työpaivät, ja ruhtinaalliset vapaat.

Elikkä mies hoitaa meidän neitiä aina kun vaan pystyy, eikä tartte käskeä tai pyytää, heti töistä kotiin tullessa nappaa neidin, syöttää leikki yms. ja useimmiten hoitaa yöunille asti, ihan vaan sen takia että tykkää touhuta vaavelin kanssa. =) Minä tuona aikana saan siivottua ja pestyä pyykkiä.

Jo kun tulin raskaaksi, niin joka ikisen neuvolan hän tuli mukaan. Samoin jokaisella neuvolakäynnillä on syntymän jälkeenkin ollut mukana, ja kerran vienyt neidin neuvolaan, jollon en itse kuumeen takia mennyt.
Mies siis pärjää yhtä lailla tytsin kanssa kun minäkin, ja yhtä ummikkoja oltiin kun tähän touhuun lähdettiin.

Isänsä tyttö tuosta tulee, ja minä saan sen pahan poliisin roolin joka tulee olemaan tiukempi sääntojen kanssa =)
Sen näkee jo nyt että kun tyttö vähän räpsyttelee silmiään, niin isukki on sulaa vahaa =D

Kiva kuulla :) omasta mielestä meillä isän panos on turhan pieni, vaikka lastaan yli kaiken rakastaakin, se vähän harmittaa. Mietin vain että "helpottaako" sitten kun lapsi vähän kasvaa, onko isän helpompi olla sitten kun toinen jo kävelee ja osaa ilmasta itseään paremmin?

Mies ei hoitanut lasta yöllä lainkaan, edes isyyslomalla ja päivällä vähän, noin vuoden ikään. Isyysvapaat remonttihommia ja ja joitakin kaljoittelupäiviä varten piti. Hoiti sitten yli v. ikäisenä vauvaa enemmän, olin jopa poissa kotoa muutaman yön. Tosin miehen äidille sitten lapsi hoitoon/kylään. Useita peräkkäisiä viikonloppuja poissa kotoa harrastuksen parissa, suuttui, kun pyysin olemaan kotonakin, jotta itse saisin nukkua edes jonakin aikana vrk.sta. Yleensä vrk.n uni 4 h yhteensä. Meidän vauva siis valvotti ja vieläkin ajoittain. On töissä, minä kotona, ymmärtäähän sen, että työelämä vaatii veronsa, mutta samoin tämä jatkuva varuillaan olo vauvan vuoksi. Neuvolakäynnit lähes poikkeuksetta yksin tein. Ovatko nykymiehen todella tällaisia? Mistä tämä itsekkyys johtuu? Kohta 40 v. ollaan, ja mies kuin teini.

Meillä osallistui kyllä muutaman ensimmäisen kuukauden sillonkun vapaata sattui olemaan, isyyslomaa ei ole siis pidetty :P mutta se jotenkin hiipui kun tyttö kasvoi ja rupesi vaatimaan enemmän, eli ei vaan syömistä ja nukkumista.. Me ollaan vielä nuoria, eli ei se ikää taida katsoa, toiset ei vaan tunnu aikuistuvan koskaan. Onneksi meillä helppo lapsi, en tiedä miten olisin jaksanut tai jaksaisin yksin millään 4h unilla :/

MEillä käytiin aikamoista kriisiä kun esikoinen syntyi. Olin nimittäin yllättynyt siitä miten mies oletti minun hoitavan kaiken kokoajan: lapsen ja kodin. Olin todella väsynyt ja kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta (josta kyllä mies sai valitettavasti kärsiä osansa kun purin pahan oloni häneen) eikä mies ymmärtänyt auttaa yhtään. Baariin oli lähdössä ekan kerran kun vauva oli viikon ikäinen. Omia harrastuksiaan on harrastanut ihan niin paljon kun on halunnut.
Mies on töiden jälkeen usein tosi väsynyt, pinna kireellä. Ei todellakaan jaksaisi alkaa vauvaa siinä hoitamaan tai ruokaa laittamaan, vaan olettaa että tulee katettuun pöytään. Alkuun olin raivoa täynnä tästä, mutta nyt kun lapsi 1,5v mies paremmin jaksaa lapsiperheen arkea ja helpompi jättää heidät keskenään kotiin. Ei hän silti koskaan oma-aloitteisesti alkaisi syöttämään tai kylvettämään, ei tulisi oikeastaan edes mieleenkään. En tiedä onko mies koskaan syöttänyt lastamme niin että minä olen kotona myös.

Kuulehan tyytyväinen äiti. Mistä niitä hoitajia otetaan, ja imettääkö ne lasta yötä päivää? Oletteko palkanneet jonkun vai MLL vai isovanhemmat? Meillä vain maksetut hoitajat mahdollisia, isovanh tai ystäviä ei mahdollista. Omat Rinnat on kuitenkin tyhjennettävä yölläkin,ja vauva herätteli tunninkin välein yli puolen v iässä. Edes lomillaan tai isyyslomalle mies ei valvonut yötä. Miten teillä. Mies ei salli siivoojan hankkimista, revi siitä, tyytyväinen äiti!! Baarissa ja töissä jaksaa valvoa kyllä, onneksi baarissa harvoin. Tietenkin työssäkäyvän pitää pitää nukkua. Olen itsekin ollut työelämässä kohta 15 vuotta. Mutta jos ihminen , äiti, valvoo 8 kk jatkuvasti, Kukaan ei aneluista huolimatta auta yhtenäkään yönä... Pilkataan vaan, että mee töihin jos et jaksa ja luulitko, että voi nukkua kellon ympäri vauvan kanssa. Joo, 4 h vrk unta joskus 2 h ennätys. Miten sulla? ja päiväunet pitäis käyttää siivoamiseen, ruuanlaittoon, maidon pumppaamiseen jne... En tiedä, millainen ihannemies sulla on. Siivooja ja lastenhoitajaa teillä, kiva juttu.täysimetitkö? Valvottiko vauva? Tilanteesi taitaa olla aivan erilainen, joten turh hehkuttaa omaa erinomaisuuttaan.

Riippuu varmaan miehestä. Kyllä itse aikoinaan osallistui täysillä lapsen hoitoon ja vaimoni auttamiseen töiden jälkeen. Samoin tekevät nyt aikuiset molemmat poikani. Muistan, että vaimo aikoinaan joutui jopa vähän hillitsemään minua, kun häsläsin liikaa ja häiritsin nukkuvaa vauvaa :)