Pienyrittäjistä on laitapuolen kulkijoiksi!

Olen törmännyt usemman kerran ilmiöön joka toistuu mitä ilmeisemmin ainakin monilla pienyrityksillä: Työntekijästä ei pidetä huolta tai heidän hyvinvoinnista ei huolehdita tarpeeksi ja työntekijä nähdään pikemminkin taloudellisena rasitteena kuin että työnantaja arvostaisi työntekijänsä hyvin suoritetusta työstä. Ns. kiitoksia toki osataan aina antaa työnantajan puolelta, mutta ne "kiitokset" harvemmin tuovat työntekijälle sitä kaikkein tärkeintä eli ruokaa pöytään, jotka siksi kai tekevät sitä työtä eivätkä pelkästään sen vuoksi että saisivat työnantajalta kiitoksia hyvin suoritetusta työstä. Ja jotta yritys pyörisi työnantaja kuitenkin tarvitsevat työntekijöitä, jotka osaavat hoitaa työnsä hyvin ja määrätietoisesti koska osaamattuus saattaisi koitua yrityksen johtoportaaseen.
Lisäksi kun yrityksen yhteyshenkilönä asiakkaisiin on työnantajan mitään osaava jälkeläinen, jolta saa nyhtää asioita "yksi tai kaksi kerrallaan", eikä mitään vastausta tule ja aina "toivotaan toivotaan", että työntekijä jatkuvasti näkisi ja ymmärtäisi kyseenalaistamaan yhteyshenkilöiden työohjeita niin voin sanoa että firma on miltein konkurssikypsä ja vain "hullun tuurilla" pysyy poissa kannattamuuksien linjoista ja pinnalla. Normaalistihan tuollainen yhteyshenkilö joka on omistaja saisi potkut palkollisena työntekijänä.

Työnantaja/yrittäjä itse voi aina sen liikevoiton tai tavoitteen ja asiakkuustyytyväisyyden nähdä voittona tai tappiona (samalla sen loihtia) ja asettaa itse sen tavoiterajan, minkä haluaa voitoksi itselleen, minkä näkee voitoksi ja minkä tappioksi eikä sen tarvitse olla mihinkään suhteutettuna ja siitä laskea yrityksen voitot ja tappiot. Se, mikä nähdään on todellisesti eri kuin mitä on.
Esimerkiksi jos numerot ovat kerrottu voittona, että työntekijöillä olisi ollut mahdollisuus saada bonus firmasta, mutta on tullut silti pari laaduntonta suurempaa poikkeamaa varastoinnissa (joka on johtunut laadullisesti ikivanhasta rahallisesti arvottomasta tuotteesta, jolla ei ole ollut kysyntää enää moniin vuosiin, eikä asikas ole ollut siitä moksiskaan: "vanha tuote mitä väliä sille") niin jätetäänpä bonukset maksamatta työntekijöille niin että yrityksen omistajan jälkeläinen ja puoliso saavat rauhassa lähteä ulkomaille messumatkalle. :) Mä en ymmärrä tällaistä käytöstä työnantajilta, enkä myöskään sitä ettei työntekijät tällöin nosta kattetta työnantajaansa vastaan tuollaiselle laittomuudelle!