Niin kuin otsikko kuuluukin. Oon luonut odotuksia seurustelukumppaniltani, että hän jakaisi arjen askareita (ja niitä riittää) kanssani ja tuntuu sen olevan kovin vaikeaa. Ja kun näihin odotuksiin ei vastata, niin suutun ja tuon sen ajoittain verbaalisesti voimakkaasti esille. Siis tuon vitutuksen esille. Tänään aloin pohtimaan asiaa, että jatkossa hoidan kaikki itse ja jos hän ei oma-aloitteisesti tarjoa apuaan, niin ei sitten. tosin ajoittain hän sitten vastaa, että ethän sä ole pyytänyt tekemään jotain mistä sitten urputan (vaikka olen kyllä, mutta täytyisi vissiin muistutella useita kertoja asiasta. Toisaalta se kuulostaa, että olisin äiti hänelle, joka muistuttelee kotitöistä) Mutta sitten myös pohdin, että jos toinen ei ole halukas(tai sitten on vaan niin keskenkasvuinen, ettei osaa nähdä asioita) oikeasti jakamaan tätä arkea, niin mitä hittoa sillä suhteella teenkään....
Onko virhe luoda odotuksia?
pohdiskelija121
14249
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Katselin tuollaista vätystä 20 vuotta.
Jos ei lapsuudessa ole oppinut pitämään huolta yhteisestä kodista, niin ei opi aikuisenakaan. Yritin kaikin keinoin saada miestä tekemään edes pikkujuttuja, mutta ei vaan auttanut, ja uuvuin työtaakkaan. Yksi painava syy eroon oli juuri tuo asia.
Miehet on kummallisia.
Mun mies tietää jo sataankertaan mitä illlla pitää tehdä :
Ruokkia ja harjata kissa, viedä roskat, tiskata astiat, imuroida jos tarvii..lista on loputon ja minä juoksen ja teen, mies istuu ja pelaa tai katsoo telkkaria.
Sitten hän tekee kyllä ihan mielellään, jos sanon kokoajan että vie roskat, solmi roskapussi, laita vesihana valumaan, ota tiskiharja käteen, ota lautanen käteen, pyöritä tiskiharjaa lautasta vasten jne..
mitä pienempiin osiin saan jaettua yksityiskohtaiset ohjeeni, sitä paremmin mies tekee. jos en käske hetkeen aikaan mitään, hän istuu takaisin alas ja rupeaa odottamaan koska taloustyöt on tehty jotta pääsisimme aloittamaan illan elokuvan katsomisen... No minä en edes ehdi mukaan kun on vielä kaikki tekemättä ja mies ei auta jos en kokoajan muista käskeä.
Ja mitään mitä ei ehkä tarvitse tehdä, hän ei tee. Eli jos vaikkapa pitää silmämääräisesti arvioida pitääkö imuroida, niin miehen mielestä sitä hetkeä ei tule koskaan että lattia olisi riittävän pölyinen, vaan se olen aina minä joka päättää vihdoin että koska pitää imuroida.
No mitäs mies. Sanoo että nalkutan. Kaikki mitä sanon onkin sitten jälkeenpäin kuullen nalkutusta, vaikka hän totteleekin. Jos en nalkuta, hän ihmettelee etä "no mikset sanonu jos tarviit apuu!" Sanomminen on nalkutusta, ja se että ei sano? ON jotain muuta..mitä?
Eli hän ei asu tässä kodissa, hän on täällä AUTTAMASSA..
miehissä on se vika, ettei he koe itse hallitsevansa ja olevansa toimiva osa ympäristöään, vaan yhteisen kodin hoitaminen on sitä,e ttä mies AUTTAA naista hoitamaa sitä kotia. Kun taas jos mies olisi itse asukas omassa talossaan eikä pelkkä naisen pikku apulainen, ja kokisi olevansa vastuussa, hän ei käyttäisi sanaa auttaminen. Minuako hän auttaa sillä että HÄNEN kotinsa on imuroitu? Eikö itseään yhtään?
No olen päättänyt että muutan erilleen enkä enää muuta miehen kanssa yhteen- kenenkään miehen- koska tää "nalkuttajan" rooli on todella inhottava..en mä haluu olla sellainen koska jos oot miehellesi joku äiti niin hän ennenpitkää lähtee pettämisreissulle, suurin osa ainakin.
Eli ensin valitaan hieno tyttöystävä, muutetaan se äidiksi ja haetaan uusi tyttöystävä..
Kyl mä haluun olla se tyttöystävä enkä joku nalkuttava vaimo, mut miehenkanssa asuessa ei jää muuta vaihtoehtoa kuin "nalkuttaa" tosin mä näänt osipaljon vaivaa että ilmaisisin itseni oikein, eli en käske vaan sanon että "voisitko"..lisäksi kun apuhumme asioisa olen oppinut keskustelemaan rakentavasti eli "minun mielestäni" ja kysyn toisenkin mielipidettä..
mut tätä mies ei arvosta vaan kun hänellä on jotain sanottavaa, hän sanoo vain käskevästi ja käyttää niitä parisuhteen pahimpia sanamuotoja kuten "Aina sinä"
"Sinä teet aina näin ja ikinä koskaan " jne..eli syyttää,.
ei hän tajua sitäkään mikä merkitys on kommunikointitavoilla ja ei tajua kuinka paljon hänelle vieläkin pehmennän omaa "nalkutusta" ja hän sitten vieläkin väittää että nalkutan ja saarnaan vaikka olen oikeen psykologian oppikirjoista valinnut että miten ei nalkuteta ja miten puhutaan toiselle nätisti..
Mies vaan taitaa olla tyhmä tai sitten minä olen?
Koti on naisen juttu. Minä miehenä asuisin mieluummin vaikka teltassa. Kotona ei ole mitään kivaa vaan pelkkää työtä. Palkkatyötä voisi tehdä harrastuksenakin, mutta kotihommista tulee pelkkää ahdistusta.
Ehkä puolisoiden ei pitäisi elää saman katon alla.
Minä miehenä ja yksin omakotitalossani asuvana joudun kyllä tekemään kaikki kotityöni itse. Voisin valita kuten yks tuttu, ettei siivoa vuosiin mutta en tee, paskanen koti on ärsyttävä :D No, en oo imuroinu taas liian pitkään aikaan joten on tossa lattialla taas jotain roskaa hiekkaa pölyä että huomenna on varmaan aika ottaa imuri käyttöön ja vois lattiat välillä pestäkin. Ei se nyt niin kamalaa ja vaivalloista oo..
Hyvä Hoover
Kiva kuulla että välität ympäristöstäsi. Olen kyllä huomannut että miehet jotenkin osaavat "rationalisoida" nuo kotityöt niin ettei ne kuitenkaan ole rasitukseksi kuten monella naisella.
Itse olen paremminkin järjestyksen ihminen ja imuri pylrii lattialla kun siihen on tarvista, ei mitenkään määräpäivinä.
Huh, rupes jo ahdistamaan siisteydestä pitävänä naisena tuo tekstisi.
Pitääkö teillä joka ilta harjata kissa, tiskata ja imuroida? Onko kissa yhteisesti hankittu vai jomman kumman? Oletteko selkeästi jakanut kotitöiden tekemiset?
Kissalla on pitkä turkki ja se on hyvä harjata, jää irtokarvatkin siihen..ei kaikki tarvi olla joka ilta, mutta noin esimerkiksi.
Ja kissa on miehen kautta tullut, sukulaisensa entinen kissa. En tiedä kenen se lopulta on :D
mene ihmeessä telttaan asuun ja älä ole parisuhteessa
sillä siitä pääset
Hei Pohdiskelija
On ihan mukava jos sat kumppanisi jakamaan kotitöitä, mutta mieti kun puhut niiden runsaudesta, tehdäänkö niita tarpeen mukaan vai vaan koska niin kuuluu tehdä.
Ethän ole siivous friikki, maailma ei kaadu muutamaan pölyhiukkaseen tai roskaan lattialla.
Tuntuu siltä, ettei sellaisia koteja ole, jossa siivotaan normaalisti siis tavallisesti eli koti on kouluarvosanoin 7-8 tason siisti, normaalipuhdas koti. Mistä löytäis sellasen kodin. Tämä palstahan on muutekin musta-valkoinen muissakin asioissa.
Onneksi meillä ollaan vähän rennompia. sopivan siistiä. Kenenkään ei tarvitse nalkuttaa, ja koskaan ei kotitöistä ainakaan huudeta. Mielestäni ylisiisteydessä ei ole mitään järkeä. Ei se nyt haittaa, vaikka olisi vähän jotain kissankarvoja tai jokunen tiski tiskipöydällä.
Tuo on teidän yhteinen kotinne. Miehelläsi ei siiteyskäsitys ole samanlainen kuin sinulla. Kuinka sinä muka päätät sen, miten siistiä pitää olla? Eikö teidän pitäisi ennemmin keskustella ja sopia tuostakin. Sinäkin voisit joustaa, tai jos sinua sitten joku asia erityisesti häiritsee, niin hoidat sen homman valittamatta. Tuo jatkuva huutaminen ja nalkuttaminen saa aikaisesksi sen, että miehesi vaan entistä enemmän alkaa vihaamaan siivoamisia ja passivoituu enemmän.
Kotityöt siis vpitää kyllä jakaa, mutta niistä pitää päättää yhdessä. Se on elämänasenteesta kiinni.
Juu en minäkään nipo ole, mutta aika välttämätöntä kerran viikossa imuroida kun on koirakin josta karvaa lähtee ihan liikaa. Mies nyt vaan on niin kaiken puolin stressitön ja mukavuuden haluinen tyyppi, kenen ei ole koskaan tarvinnut muista vastata kuin itsestään. Tekee ajoittain kyllä safkaa, mutta jättää roskat sun muut toisten siivottavaksi. Ihana tyyppi kaikessa mutkattomuudessaan, mutta en jaksa uskoa että jaksaisin semmosta pidemmässä suhteessa. Ennemmin taidan hoitaa tän elämän itsekseni, ilman ylimääräistä pinnan kiristymistä;)
Niin tyypillistä, että ethän ole pyytäny tekeen mitään...
Voi VITTU eikö sitä omaa päätä voi käyttää ja tehdä jotain ilman pyytämättä, miks kaikesta tarvii mainita...
Haloo.. Miehet on just tollasii... Mun ei tarvi sä teet mun ei tarvi kuin
omat asiat ja tarpeet huomioida ja sitä ja tätä...
Äidit on aikoinaan liian hyvin pitäny poikiaan, ettei oo tarvinnu
mitään tehdä koskaan.
Mies: mä teen mitä huvittaa ja mä en luovu mistään naisen takia kunn ei tarvi, mutta naisen kyllä tarvii... Vituttaa tollaset luuserit
Mistäs naisen on nyt tuossa tarvinnut luopua? Jos miehellä ei vain ole sama vaatimustaso siisteyden suhteen? Jos sille riittää vähempikin hinkkaaminen. Ei se joka vaatii parempaa tai enemmän ole välttämättä oikeassa.