Elän etäsuhteessa miesystäväni kanssa. Olemme tunteneet pari vuotta. Olen 40-vuotias. Meillä molemmilla on edellisistä suhteista lapsia, minulla vaan lapsien isä ei ole ottanut minkäänlaista vastuuta lapsista, ei taloudellista eikä muutakaan...Olen käytännössä hoitanut lapseni yksin työni ohella. Hän taas huolehtii tunnollisesti perheestään ja ottaa jopa exästään vielä vastuuta taloudellisesti koska hänellä on vain osa-aikainen työ. Lapset asuvat myös hänen luonaan.
Ymmärrän ja arvostan vastuuntuntoa. Hän kertoi, että on tehnyt paljon työtä jotta perheellä olisi kaikki (jopa kahta työtä). Heillä on omakotitalo, mökki ja kaksi autoa...
Minulla oli hieman tiukkaa jokin aika siten ja mies lainasi minulle rahaa. Minulla on ollut korkea kynnys lainata tai ottaa keneltäkään. Vanhemmiltani joskus...Viime kerralla kuin vain puhuin rahatilanteestani, totesi hän tiukasti että hän voi antaa vain tämän kerran (bensarahaan hänen luokseen) En itseasiassa edes ollut vaatimassa mitään vaan halusin vain keskustella, koska olin menossa pankkin neuvottelemaan asuntolaina-asioistani... Yhteen hän ei voi eikä halua vielä lasten takia muuttaa vielä (enkä liiemmin vielä minäkään).
Hän puhuu rakastavansa minua. Kirjoittelemme ja soittelemme lähes päivittin, näemme ehkä n. kerran kuukaudessa. Tunnen olevani jotenkin huonossa asemassa tai miten sen nyt ilmaisisi. Olen hoitanut lapseni yksin, asun pienessä kerrostalohuoneistossa, ei mökkiä, ei autoa,,ulkomaanmatkani olen kaikki itse maksanut, ei liiemmin auttavaa exää, sukulaisia tai ystäviä,,,en vaadikkaan muunlaista asuntoa, mökistä nyt puhumattakaan,,,Tunnen, että muut voi vaan vaatia vaikka mitä ja mun pitäisi tyytyä tällaiseen (tarkoitan sitä että toisilla on monta lasta, koirat, kissat, hevoset, talot, mökit jne...ja mulla nyt on kerran kuussa seuralainen ja päivittäin "tekstari"/puhelinseuraa ;) En oikeasti tiedä voiko tämä johtaa mihinkään, vai olenko vain pessimisti?!
Ymmärrän ja arvostan vastuuntuntoa. Hän kertoi, että on tehnyt paljon työtä jotta perheellä olisi kaikki (jopa kahta työtä). Heillä on omakotitalo, mökki ja kaksi autoa...
Minulla oli hieman tiukkaa jokin aika siten ja mies lainasi minulle rahaa. Minulla on ollut korkea kynnys lainata tai ottaa keneltäkään. Vanhemmiltani joskus...Viime kerralla kuin vain puhuin rahatilanteestani, totesi hän tiukasti että hän voi antaa vain tämän kerran (bensarahaan hänen luokseen) En itseasiassa edes ollut vaatimassa mitään vaan halusin vain keskustella, koska olin menossa pankkin neuvottelemaan asuntolaina-asioistani... Yhteen hän ei voi eikä halua vielä lasten takia muuttaa vielä (enkä liiemmin vielä minäkään).
Hän puhuu rakastavansa minua. Kirjoittelemme ja soittelemme lähes päivittin, näemme ehkä n. kerran kuukaudessa. Tunnen olevani jotenkin huonossa asemassa tai miten sen nyt ilmaisisi. Olen hoitanut lapseni yksin, asun pienessä kerrostalohuoneistossa, ei mökkiä, ei autoa,,ulkomaanmatkani olen kaikki itse maksanut, ei liiemmin auttavaa exää, sukulaisia tai ystäviä,,,en vaadikkaan muunlaista asuntoa, mökistä nyt puhumattakaan,,,Tunnen, että muut voi vaan vaatia vaikka mitä ja mun pitäisi tyytyä tällaiseen (tarkoitan sitä että toisilla on monta lasta, koirat, kissat, hevoset, talot, mökit jne...ja mulla nyt on kerran kuussa seuralainen ja päivittäin "tekstari"/puhelinseuraa ;) En oikeasti tiedä voiko tämä johtaa mihinkään, vai olenko vain pessimisti?!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Unohdin mainita myös, että ihmetystä herättää kun mies on skypessä yömyöhään ja me ollaan lopetettu se monta kuukautta sitten koska kamerani ei toimi. Kenen kanssa hän keskustelee yöllä aina silloin tällöin?