Olen melkein puolessa välissä raskautta eli ihanteellinen hetki pienelle lomalle. Varasin ystäväni kanssa matkan jo puoli vuotta sitten, jolloin en ollut vielä raskaana. Nyt mies uhkailee erolla yms. jos meinaan lähteä. En voi käsittää mikä tässä on ongelmana. En minä sinne matkalle ole menossa bilettämään vaan katselemaan nähtävyyksiä ja rentoutumaan jokiristeilylle ym. Siis mitä helv..? Tämä on varmaan viimeinen matka jonka ystävän kanssa teen. Ystävä on sinkku no mitä sitten.. Menen keski-Eurooppaan ja yövyn hyvässä hotellissa. Mies vaan jauhaa, että miten voin edes kuvitella lähteväni matkalle kun odotan pienokaista. Pitäiskö nyhjöttää koko loma yksin kotona, kun mies on töissä ja kaverit myös.. Oonko mä nyt jotenkin tosi paha ihminen? Kyseessä 1,5 vkon loma.
Mies ei päästä reissuun
Iiitukkaaass
7252
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sen kun menet, siinäpähän on suhteen kestävyys koeponnistettu.
Jos nyt annat tyranisoida niin jatkossa se vaan kiihtyy.
Oletan että ystäväsi on nainen ja menisitte "tyttöjen kesken" jokiristeilylle.
Lähdin itse Saksasta muutaman päivän jokiristeilylle,taannoin.
Ihan ihana virkistävä kulttuurimatka se oli.
Lapseen hän ensiksi vetoaa, ettet voi kun odotat lasta,
seuraavaksi ettet voi kun olet äiti jne.
Asiat vaan vaihtuu mitkä tulee sinulta kieltämään, jos nyt annat periksi.
Ei toista voi omistaa ja sitoa kielloilla. On oma asiasi suostutko jättämään myös ystäväsi, sillä arvatenkin he ovat jo seuraavaksi pudotuslistalla.
Olet miehesi omaisuutta, jollet tee jo alussa selväksi olevasi vapaa yksilö!
Keskenäinen luottamus syntyy vapaudesta ja toisen huomioon ottamisesta
Erolla uhkailu ei kuulu siihen toisen kunnioittamiseen ja huomioon ottamiseen, eikä luo luottamusta.
Nauti lomasta ja itsenäisyydestäsi, seuraavat 16 vuotta olet ehkä lomalla aina lapsen/lastesi kanssa ja niiden isän.
Niin että passattavaa sulla tulee riittävän tulevaisuudessa, aina lomillasikin.
Ehkä miehesi on lapsesta huolissaan? Ehkä hänestä on epämukava ajatus, että olet kaukana jos jotain tapahtuu, mutta hän ei osaa ilmaista itseään oikealla tavalla.
Miehesi voi kokea, että koska kannat hänen lastaan, hänellä on nyt oikeus sanella enemmän. Osittain se on ymmärrettävää, kyseessä on teidän yhteinen lapsenne, mutta ei miehesi tietty ole oikeutettu sinua määräilemään. Erolla uhkailu on myös alhaista...
Keskustelkaa päästäksenne samalle aaltopituudelle asian kanssa. Mikäli kyseessä on huoli lapsesta, yritä saada miehesi ymmärtämään ettei matkustaminen raskauden tuossa vaiheessa ole vaarallista lapselle raskauden sujuessa normaalisti eikä ole mitään syytä olla menemättä matkalle.
Itse tein aikanaan saman virheen. Mies vaati, että tyttöjen reissut loppuvat. Myös ystävien tapaaminen oli vaikeaa ja lopulta ystävät katosivat. Työssäkäynti oli mahdotonta, koska asumme korvessa maalla eikä mies päästänyt enää töihinkään. Minusta tuli siis maatilan emäntä ja kotiorja.
Kenelläkään ei ole oikeutta kontrolloida tai alistaa toista. Ikävää, että sinulle kävi noin. Toivottavasti nyt olet päässyt alistetusta asemasta eroon.
Jos edellinen kommenttini jäi epäselväksi niin mielestäni ap:n tulee pitää puolensa, mutta senkin voi tehdä rauhanomaisesti keskustelemalla ja toisen näkökulmaa kunnioittaen vaikka se poikkeaisikin omasta. Siihen toki tarvitaan kummankin osapuolen panos...
Meillä käytiin sanasotaa kaks vuotta asiasta, voinko tehdä sitä tai tätä.
Mies aloitti määräilyt saamaan aikaan kun minun vatsani kasvoi.
Lapsen synnyttyä en voinut mennä minnekkään ilman lasta ja miestäni,
siis hänen mielestään.
Eikä tykännyt kun ystäviäni kävi meillä,
Minua nolotti kun hän antoi sen selvästi näkyä myös ystävilleni
ja heidän vierailunsa harvenivat harvenemistaan.
Mies ei uskonut puheitani mun tarpeesta myös omaan aikaan ja taas käytiin sanasotaa.
Kun aloin odottaa toista lastamme, mies oli iloinen.
Meni tokaisemaan; et nyt mulla ei olisi aikaa haikailla vapautta mennä minne haluttaa yksinäni.
Minä puolestani pakkasin tavaroitamme, siis lapsen ja omani.
Muutin sisareni pihalla olevaan pieneen piharakennukseen.
Mies melkein romahti,kun tajusi minun lähteneen lapsen kanssa ja raskaana.
Hän ei ollut uskonut mun uhkausta lähteä, jos rajoittaa mun vapauttani.
Pojan ristiäiset pidettiin jo yhteisessä kodissamme.
Koville se otti molempia, että lopulta yhteen päädyttiin uudelleen.
Meidät vihittiin jo n.30 vuotta sitten ja liitto on lujittunut, molemminpuolinen luottamus on nykyään luja.
Akka tottelee nykyään mukisematta.