Olemme miehemme kanssa eroamassa sopuisasti ja suunnitteilla olisi, että meidän 3 yhteistä lasta (9,6,1v 9kk) asuisi vuorotellen viikon sekä minun että isänsä luona. Isommat pojat varmasti sopeutuvat asumaan kahta kotia, mutta entäpä tuo pikkuherra... Kommentteja ja kokemuksia, kiitos!
Pieni lapsi ja avioero
Marie
112424
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ilmeisesti tulette asumaan aika lähekkäin tulevan ex-miehesi kanssa? Meinaan vaan, että isompien koulunkäynnin kannalta hankalaa, jos matkat kouluun venyvät vuoroviikoin.
Kaikkeen kai tottuu, pienet lapsetkin, mutta itse en tuollaiseen järjestelyyn kyllä suostuisi. Kyllä se lapsella jonkinlainen kiinteä paikka pitäisi olla, missä asua.
Onnistuisiko sinulta vastaava järjestely, asua vuoroviikoin eri osoitteessa ja eri ihmisen kanssa?
Tulle asumaan mieheni kanssa 5 km päässä toisistamme, joten lapsilla ei muutu mikään muu, kuin että me tulemme asumaan erillämme. Mielestäni lapsilla on täysivertainen oikeus kumpaankin vanhempaansa ja tämä on ainut keino jolla se toteutuu. 2 vanhempaa lasta on sitä mieltä, että se on ihan jees.
Miehen poika oli 2-vuotias kun heillä alkoi tämä järjestely ja hyvin on sujunut. Viikko on ehkä vähän liian pitkä aika olla erossa toisesta vanhemmasta. Olisiko mahdollista esimerkiksi olla yksi tapaaminen keskellä viikkoa sen toisen vanhemman luona nyt alussa? Samoin kannattaa kiinnittää huomiota tiedonkulkuun - reissuvihko tms käyttöön että kaikki lapsiin liittyvät jutut liikkuvat vanhempien välillä.
1 v 9 kk lapsi on liian pieni olemaan erossa pääasiallisesta hoitajastaan viikkoa. Suositeltavaa on, että alle kaksi vuotias on enintään yhden päivän (yön yli) toisen vanhempansa luona.
Kyse ei ole lapsen sopeutumisesta, koska kyllähän pieni lapsi "sopeutuu". Kyse on siitä, että lapselle voi tulla järjestelystä psyykkisiä vaurioita, jotka ilmenevät ehkä vasta vuosien kuluttua.
mikä on pääasiallisen hoitajan määritys? jos fifty/fifty niin molemmat mielestäni hoitajia. Vai tarkoitatko että lapsesta tulee "häirikkö" jos ei saa asua enemmän sen luona joka kuittaa lapsilisät? minulla yllämainittu järjestely ja homma pelaa ja lapsi tottunut muuttamaan 3 km joka toinen viikko. Tarhantätejen mukaan lapsi on aivan tasopainoinen.
Pitää varmaan paikkaansa että viikko on liian pitkä aika ehkä olla erossa äidistä tai isästä - ja sen takia vuorojen pitäisi olla lyhyempiä - tai sitten joku tapaaminen keskellä viikkoa. Selvää on että joka-toinen-vkl ei tule kyseeseen näin pienen lapsen kanssa - siinähän tulisi melkein kahden viikon ero äidistä/isästä.
... nimimerkkisi "aitoutta" ja suositustesi asiantuntevuutta -- kaikella ystävyydellä.
Lapselle voi valitettavasti erossa syntyä paljonkin psyykkisiä vaurioita, mitkä vanhempien toiminta olisi voinut välttää. Tämä ei liity laajoihin tapaamisiin, vaan väärään käsitykseen "lapsen parhaasta".
Kuinka niin äiti on lähes kaksi vuotiaan lapsen pääasiallinen hoitaja "kyseenalaistamattomasti" kuten olin lukevanani kommentistasi (näin toki voi olla, alkuperäinen tarkentanee heidän tilkannettaan). Meillä jokseenkin tasapuolista oli/on.
Mielestäsi neuvosi oli väärä, en ole lainkaan samaa mieltä. 50/50 voi toimia alkuperäisen kirjoittajan tilanteessa mainiosti, kunhan järjestely hoidetaan oikein. Toivon, että nimim. "yh-isä" vastaa ... hänellä aiheeseen enemmän näkemystä ja kokemusta kuin tod.näk. kummallakaan meistä.
Teidän kannattaa lukea sellainen kirja kuin, lapset ja avioero, siinä on aika seikkaperäisesti kijoitettu mitä avioero saattaa aiheuttaa lapsille, sen on kirjoittannut terttu arajärvi.
Jos on pieniä lapsia niin sellainen viikko systeemi ei ole lapsen kannalta hyväksi, mutta ei saa lasta jättää tapaamatta myös isäänsäkään, vaan olla pienempiä aikoja ja useammin isän kanssa.
Alle kaksivuotias yksinkertaisesti unohtaa toisen vanhemman jo muutamassa päivässä. Tällöin pysyvän ja tasapainoisen suhteen luominen aikuiseen on vaakalaudalla. Ei kysymys olekkaan siitä, ettei se sujuisi. Tällöin lapsella ei vain enää ole äitiä eikä isää tunnetasolla.
Olen eronnut miehestäni 2 vuotta sitten, lapset silloin 2, 5 ja 7-vuotiaat. Alusta asti yhteishuoltajuus vuoroviikoin.. ja väitän ja neuvola ym. tahot tukevat näkemystä, että lapset kasvavat ihan tasapainoisesti - myös nuorimmainen. Onhan nuorimmalla joka viikko vanhemmat lapset tuttuna ympäristönä. Olennaisin vinkki on niiden yhteisten kasvatusperiaatteiden läpikäynti. Ettei asioita tehdä eri viikoilla eri tavoilla, tietyt rutiinit ja samansuuntaiset rajat pitää olla. Olkaa rohkeita ja pitäkää kiinni ratkaisustanne! Meillä se ainakin sujuu edeleen hienosti, vaikka ympäristö ensin kauhistelikin.
meilla on kanssa kolme lasta 5,4ja 3vuotiaat pojat.lukuisista yrityksistä huolimatta alkaa nyt näyttämään sille ettei kumpikaan tahdo meistä oikeasti jatkaa.olenkin miettinyt kuinka pärjäisin lasten kanssa yksin, olen vuorotyössä ja mihin muuttaisin.työni on täällä mutta muuten haluaisin muuttaa lähemmäs omia sukulaisiani.jos eroan täällä ei ole enään mitään minkätakia jäisin paitsi työ.tapaamiset taas hankaloituvat muuton takia.asumme omakotitalossa joten olisi suuria sopeutumis vaikeuksia muuttaa kerrostaloon ja opetella olemaan hiljempaa ja kerätä aina kaikki lelunsa ulkoa kun tavaroita tai edes lapsia ei uskaltaisi päästää ulos ilman vahdintaa.mies väittää ettei tahdo minun lähtevän mutta kyselee tasaisin välein että paljonko haluan tästä paskasta.kohottaa mielialaa.minulla ei ole toista miestä.