Löytyykö tarinoita, joissa tilapäinen erilleen muuttaminen olisi auttanut? Itsestä vaan tuntuu, että mitä se enää muuttaisi, erohakemus vaan vetämään ja uutta elämää rakentamaan.
Auttaako erilleen muutto
ZeBaRaDe
93061
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Riippu syystä,mutta jos haluaa nopeasti elämän risaseksi.Oletteko tehneet asian eteen mitään,keskustelleet ja keskustellet asiallisesti.
Kyllä kai niitä on, mutta voiko oikeasti suhde enää korjaantua, jos ollaan asuttu erllään ja pohdittu eroa. Ainakaan jos tilanteeseen liittyy kolmansia osapuolia. Minun rakkaani päätti palata vaimonsa luoksi liki vuoden yhdessäolomme jälkeen. Mahtaavatko onnistua rakentamaan liittoa kuntoon..
Ei auta erilleen muutto. Se vain etäännyttää, ja estää näkemästä asioiden todelliset puolet.
Kokeilin exän kanssa aikanaan erillään asumista vajaan 3 kk, hänen tahdostaan - itse olisin laittanut eropaperit jo tuolloin menemään. Ylimääräisiä osapuolia asiaan ei liittynyt, vaikka mustasukkainen siippa niin selvästi luulikin - kuvitteli, etten osaa kävelläkään ilman toisen "tukea". Palasimme vielä yhteen, mutta kun parin viikon yhdessä olon jälkeen sain kuulla olevani "yks helv... hu...a", niin asia oli taputeltu.
Meillä oli riitaisa ero, omakotitalo ja lapsi. Lapsen nähden hoidimme eron "nätisti", mutta keskenämme huusimme ja riitelimme 3kk. Asuimme erillään 8kk ja siitä ajasta olimme toisiamme tapaamatta 5kk... jotain siinä välissä tapahtui...
Kun yhtäkkiä mies soitti lapsen asioista, puhuimme 1,5 h, jonka jälkeen keskustelu jatkui viestein... kun näimme paripäivää puhelusta, saimme puhuttua kaikki asiat puhtaaksi 5min tapaaminen muuttui reilun tunnin keskusteluhetkeksi. Huomasimme, että muistelimme enää vain niitä hyviä hetkiä... Olimme kumpikin muuttuneet ja hioutuneet toistemme kaltaisiksi.
Tuntuu kuin olisimme löytäneet toisemme uudelleen...
Ainoa vaan... olemme kumpikin jo tahoillamme uudessa suhteessa... kummankin uudet suhteet ei ole järjin hyviä, kumpikin ollaan onnettomia, mutta emme kuitenkaan halua loukata ketään joten tilanne jää tähän... ainoa mitä meidän välillä on, on vahva side ja vahvat tunteet....
Jos olisimme molemmat vain asuneet erillään, emmekä olisi löytäneet uusia suhteita, voisi nuoriperheemme olla jo takaisin yhdessä. Mutta sitä tuskin tulee tapahtumaan.... vaikeaa on.... sitä on vain osattava odottaa ja katsoa mitä elämä tuo tullessaan...
Suosittelen että jos muutatte erilleen, olkaa erillään, mutta älkää erossa. Katsokaa ensin mitä aika ja hetken välimatka tekee, päättäkää vasta sitten.
me asuimme erossa vajaan vuoden, jonka jälkeen palasimme yhteen ja hyvin meni monta vuotta, mutta 12 vuoden yhdessä olon jälkeen erosimme uudelleen, osittain samoista syistä kuin aiemminkin. Mutta monta hyvää vuotta meillä ehti olla, ja lapsetkin kasvaa aikuisiksi, joten en kadu yhtään yhteen paluuta sen ekan eron jälkeen.
Myös ainakin yksi ystäväni on palannut takaisin yhteen noin puolen vuoden erillään asumisen jälkeen, ja ainakin ovat edelleen yhdessä, useita vuosia heilläkin asumuserosta.
Eli saattaa se toimia, mutta ei välttämättä. Ainakin se vaatii sen, että kumpikin käsittelee ongelmiaan sen erossa olon aikana, pelkkä erossa asuminen ei riitä.
Fisherin Jälleenrakennus kun suhteesi päättyy - kirjasssa on luku nimeltä Parantava erillisyys (tms, eikä se tainnut olla luku vaan liite), ja siinä kerrottiin mielestäni asiasta aika hyvin. Suosittelen ko. kirjaa, erositte sitten kokonaan tai ette.
Minä pohdin samaa nyt kun olen asumuseron kynnyksellä, huomenna muutan toisen kaupunkiin mutta tavoite on tavata ja keskutella mieheni kanssa asumuseron aikana..........huoh..en tiedä auttaako kun avioliitossamme joka on kestänyt 3 vuotta ollut väkivaltaa ja alistamista kolme vuotta minua kohtaan mutta koitamme erillään korjata ongelmiamme.en tiedä auttaako, koska luulen ettei mieheni haekaan apuja.... :(
Älä ihmeessä muuta yhteen hänen kanssaan uudestaan! Ole onnellinen kun eroon pääset, ota happea ja hanki uusia ihmissuhteita nyt kun mahdollista. Sairaanoloiset, narsistiset suhteet eivät korjaannu juuri koskaan juuri millään. Korjaa itseäsi niin hyväksi että tunnistat omat rajasi, oikeutesi ja millainen voisi olla hyvä, onnellistuttava ihmissuhde. Aloita ystävyyssuhteista ja hyvästä terapeutti-asiakassuhteesta.
Arvaan että miehesi teeskentelee mieliksesi parantuneensa, muuttuneensa, hakeneensa apua- puolessa vuodessa uudelleen yhteen muuton jälkeen tulisitte olemaan pisteessä nolla jälleen. Opetelkoon seuraavan naisen kanssa tapoja (yleensä narsisti vain vaihtaa uhria, ei omia tapojaan).
Hei ZeBaRaDe
Viestissäsi kyselet, onko rikkoutuneella liitolla mahdollisuus vielä korjaantua esimerkiks erilleen muuttamisen jälkeen. Elämä on niin monipuolista ja tarinat niin erilaisia, että mitään yhtä oikeaa vastausta tähänkään asiaan ei voi löytyä.
Ajattelen, että kaikkein oleellisin asia on muutos.
Kun suhteessa on ongelmia, niillä on taipumus jatkua itsestään yhteen palaamisen jälkeenkin, ellei määrätietoisesti ja yhdessä ponnistellen pyritä muuttamaan itse ongelmaa. Pelkkä erilleen muutto ei auta, joskin joskus tietty rauhoittumisaika voi toimia 'jäähypenkin' tavoin; kun pääsee hetkeksi miettimään omia tuntemuksiaan ilman toisen vaikutusta, voi olla, että parhaimmillaan löytääkin ITSESSÄÄN sen muutoksen, johon on valmis sitoutumaan. Toisen muuttamisen odottaminen ei ole realistista. Kukin voi vastata vain omista käyttäytymismalleistaan.
Yhteenpalaamisen jälkeen on myös vaara, että erilleen muuttoaikaa alkaa jotenkin toisaalta pelätä ja varoa, toisaalta pitää jonkinlaisena ratkaisuna jos alkaakin hiertää. Pahimmillaan siitä voi tulla alistava valtapeli; jos oot tommonen, muutan taas pois.
Parhaimmillaan kuitenkin puolisot ovat valmiita sitoutumaan toisiinsa ja siihen muutokseen, jota suhde kestääkseen vaatii. Monet hyötyvät ammattilaisen tuesta. Jos kuitenkin eroon päädytään, sekin pitää käsitellä, ettei edellisen suhteen pulmia kaada uuteen.
Viisautta ratkaisuihinne toivottaen, Meiju diakoni