Tänään tuli se piste, jolloin mittani täyttyi ja tajusin etten merkitse hänelle enää muuta kuin "sori, unohdin". Miten vähäpätöinen lopulta olinkaan hänen elämässään kun hän oli mulle se ensimmäinen ajatuksissa ja ylitse muiden menojen. Miten voivatkaan ne pienet mitättömät sanat loukata niin paljon ja se että toinen ei osaa pitää lupauksiaan. Itku kurkussa ja silmät kyynelissä viestin hänelle suoraan mille minusta tuntuu, ja olin tyytyväinen, että tein sen.
Sori, unohdin...
Luottamus mennyttä
1210
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä, että teit sen ja toivottavasti olet ensi kerralla varovaisempi.
Harvoin, kun olen heittäytynyt ja uskonut mieheen kun hän itse kertoo, että haluaa järjestää yhteistä aikaa ja tehdä asioita yhdessä, niin olenkin huomannut hetken päästä olevani jollain ties monennellako sijalla.
Miksi minun pitäisi pyytää yhteistä aikaa?
Jos sitä ei halua itse järjestää, niin mielenkiinnon taso ei ole riittävä.
Lupauksen pettäminen on törkeätä.
Olenkin oppinut etten vartoile miestä. Jos ei tule kuten sovitaan eikä ilmoita esteestä, niin minähän en vartoile.
Menköön menojaan. Eikä tule enää kyyneleitä, ainoastaan parin päivän ketutus.