Ajatukset solmussa

Ajatuksesi on hyvin tyypillisiä nuorille aikuisille ensimmäisessä suhteessa. Ei voi syyttää ihmistä joka ei halua vielä sitoutua ensimmäiseen suhteeseen, kun haluaa nähdä vielä maaimaa ja muita ihmisiä. Ainoa riski joka on mielessä: löydänkö enää yhtä mahtavaa ihmistä? Mutta huoli on aiheeton. Kyllä sitä löytää. Ainoa negatiivinen asia on yksipuolinen ero rakkaasta ihmisestä joka vielä rakastaa sua ja haluaisi olla sun kanssa. Se on aika koitinkivi sille jättäjälle, mutta vielä tuskaisempi jätetylle.

Mutta varoituksen sana. Kun olet sinkkuillut jonkin aikaa niin sulla tulee kaipuu siihen tuttuun ja rakkaaseen suhteeseen. Samat asiat toistuu olit sitten sinkkuna tai suhteesta. Sama arki koittaa yksinollessa tai suhteessa. Pitää osata sitoutua. Tosin nuoruus on sitä kokeilua ja kokemusten hankkimista. Uskon, että tyttöystäväsi, jos ei nyt, niin myöhemmin ymmärtää sun valinnan.

Ymmärrän hyvin ajatuksesi. Olin itse vastaavassa tilanteessa, ensimmäisessä parisuhteessani, joka kesti kymmenen vuotta. Toisinaan mietin, olenko jäänyt jostain paitsi, ja onko juuri tämä nyt varmasti "se paras" suhde. Luonnollisesti noita ajatuksia oli varsinkin vaikeina aikoina, mutta sehän on ainoastaan luonnollista arvioida parisuhdettaan silloin, kun se muutenkin keikkuu.

Toisin tässä, omaan kokemukseeni perustuen, oikeastaan kaksi näkökulmaa.

Ensinäkin, rakkautta ei voi laittaa millekään asteikolle. Jossain vaiheessa (usein vasta vähän vanhempana) sitä ymmärtää, että ihmiset eivät ole hyvyysjärjestykseen laitettavia valintoja, joista olisi mahdollista valita "paremmin". Parisuhde ja rakkaus kehittyy sellaiseksi kuin sen osapuolet sen muovaavat, eikä yksikään ole toista parempi - ainoastaan erilainen. Tästä näkökulmasta on aivan sama, onko sinulla takanasi nolla vai kymmenen parisuhdetta, kunhan olet itse tyytyväinen ja välillänne on rakkautta. Itselleen sopivan ihmisen löytäminen voi olla hyvin vaikeaa, joskin olette vielä niin nuoria, etteivät persoonanne vielä ole täysin vakiintuneet.

Toisaalta näin jälkikäteen joskus harmittelen, etten seksin osalta nähnyt enemmän maailmaa. Varsinkin iän kartuttua voi olla vaikea asennoitua uuteen parisuhteeseen, kun potentiaalisilla kumppaneilla vaikuttaa olevan huomattavasti värikkäämpi seksuaalihistoria. Toisaalta taas olen nähnyt tämänkin niin, etten ole "pilannut" itseäni irtosuhteilla, ja näen edelleen seksissä tietynlaisen kauneuden, sielujen sympatian, enkä suhtaudu siihen vain eritteiden vaihtona, kuten niin moni juoksujaan juossut näyttäisi tekevän.

Toivottavasti sait ongelmaasi hieman näkökulmaa. Tee, kuten sydämesi sanoo. Jos aidosti rakastat naistasi, niin usko pois, maailmalla ei ole tarjolla mitään parempaa. Jos taas et näe itseäsi vielä 80-vuotiaanakin nykyisen naisesi kanssa, kannattaa suhde lopettaa mieluummin nyt, kuin sitten kun kuvioissa on jo lapset ja ties mitä. En kuitenkaan itse suosittelisi lopettamaan suhdetta pelkän kokeilunhalun vuoksi, sillä aitoa rakkautta arvokkaampaa et kokeilemalla löydä.