Millaisia käsityksiä täällä on porukoilla aiheesta?
Miettinyt lähinnä sitä, että onko aika aina ollut olemassa ja onko joskus ollut ns olemattomuutta? Vaikea käsite, mutta siis jotain niin absoluuttista, että ei ole ollut olemassa edes ei mitään, edes aikaa. Mistä ja miten tämä olemassaolo on alkanut?
Miettinyt lähinnä sitä, että onko aika aina ollut olemassa ja onko joskus ollut ns olemattomuutta? Vaikea käsite, mutta siis jotain niin absoluuttista, että ei ole ollut olemassa edes ei mitään, edes aikaa. Mistä ja miten tämä olemassaolo on alkanut?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kosmologien mukaan se maailmankaikkeus, aika ja luonnonlait, jota voimme havainnoida sai alkunsa 13,82 miljardia vuotta sitten. Onko sen lisäksi muuta, on spekulaatiota. Ainakaan se ei voi vuorovaikuttaa kanssamme.
Aikaa ainakaan sellaisena kuin me sen tässä neliulotteisessa maailmankaikkeudessa ymmärrämme (jossa aika on siis yksi ulottuvuus) ei ole voinut voinut olla ennen alkuräjähdystä sen tietämyksen mukaan joka meillä tällä hetkellä fysiikasta on.
Ja suhteellisuusteoriakin kertoo kellojen raksutuksenkin olevan suhteellista ja sen mukaan aika voi ihan mainiosti hidastuakin. Jopa pysähtyä.
Maailmankaikkeudessa on nykyisinkin paikkoja joissa aikaa ei ole. Aika niissä päättyy. Nämä paikat ovat mustia aukkoja, eli singulariteetteja jollaisen myös katsotaan olleen alkuräjähdyksenkin lähtökohta. Tätä ei nyt pidä kuitenkaan käsittää siten, että maailmankaikkeuden väitettäisiin syntyneen mustasta aukosta :)
Noin yksinkertaistako se on? Ei sentään, nämä kysymykset kulminoituvat kvanttimekaniikkaan joka on suurelta osin meille vielä tuntematon maailma.
Fysiikkamme ei kuitenkaan kykene kuvaamaan aikaa kvanttimekaniikan ilmiönä, jotakin ajalle tuolloin kuitenkin tapahtuu vaikka varmuudella ei voidakaan sanoa mitä.
Hiukkasfyysikoiden näkemykset ajan "sumenemisesta" kuvaavat juuri tätä, syy-seuraussuhde murtuu, aika menettää merkityksensä, sen avulla ei voida enää asettaa asioita kronologiseen järjestykseen. Ei silloin ole aikaakaan siten kuin me sen miellämme.
Ateismi uskonto on yksinkertaista, voi sanoa mitä sylki suuhun tuo.
Normaalijärkisten ihmisten (olivatpa he ateisteja tai teistejä) sylki tuo onneksi yleensä keskimäärin jotain aika neutraalia, mutta sinun suustasi pursuaa pelkkää paskaa jatkuvasti, näin vertauskuvallisesti siis.
Tiede on järjestelmä, jossa esitettyjen väitteiden tulee olla hyvin perusteltuja. Kosmologia on tiedettä, ei ateismia tai uskontoa.
Tiede ei ole mikään järjestelmä vaan tiede on tutkijoiden tekemiä tutkimustuloksia jotka ovat joskus virheellisiä.
Väärin.
Wiki:
"Tiede voidaan nähdä monella tavalla. Ensinnäkin se on tietojärjestelmä, joka kasvaa ja kehittyy jatkuvasti. Toiseksi se on uuden tiedon löytämisen ja perustelemisen menetelmä. Kolmanneksi se on yhteiskunnallinen laitos, jonka muodostavat tutkijat ja erilaiset tieteelliset laitokset"
Kovin on suppea näkemys sinulla tieteestä.
Tiede on:
Tietojärjestelmä.
Metodi, jolla tietoa haetaan.
Yhteiskunnallinen laitos.
Tiede on yhtä paljon pelkkiä tutkimustuloksia, kuin kasa kiviä ja laastia on kivitalo.
Olet pihalla:
Wiki:
"Tiede voidaan nähdä monella tavalla."
Kovin on ahdas sinun näkemyksesi tieteestä.
Tiede on menetelmä, tuotetun tiedon tulee jäsenneltyä ja järjestelmällistä tieteellisen menetelmän mukaisesti tuotettua. Tieteellisellä tutkimuksella ja raportilla on tietyt minimivaatimukset menetelmien suhteen jotka sen on täytettävä jotta sitä voidaan ylipäätään tieteeksi kutsua. Mikä tahansa paperi ei ole tiedettä vaikka sen takana olisi kuinka tunnettu tutkija.
Esim. kreationismia ei voida pitää tieteenä, se ei yksinkertaisesti noudata tieteellisen menetelmän metodeja alkeellisimmilta osinkaan.
Esimerkiksi yliopistot edustavat taas tieteellisiä instituutioita, opetuksen ohella niiden merkittävä rooli on tehdä tiedettä.
Oletko ala-asteen koululainen, vai onko henkinen kehityksesi pysähtynyt lapsen asteelle? Muuten noin älyvapaata trollaamista on vaikea ymmärtää. Saat lättyysi niin, että lällä pärisee ja jatkat samaa jankuttamista kuin idiootti.
Ja ahdasmielistä on sinun länkytyksesikin koska sait jälleen kerran pataan ja oikein kunnolla.
Se on vaikea kysymys, mutta saattaa olla että se on väärin asetettu.
Ihan ensiksi, ei ole mitään empiiristä todistetta eikä mitään tieteellistä teoriaa, joka johtaisi olemattomuuteen. On teorioita, joissa arvot palautuvat nollaan (säieteorioita), mutta sekään ei tarkoita olemattomuutta. Tieteellisessä mielessä olemattomuutta ei ole, se on filosofinen olettamus.
Taustalla on oma ajattelumme, joka vaikuttaa aluksi loogiselta. Me kuvittelemme, että täydellinen olemattomuus on todennäköisempi ja yksinkertaisempi vaihtoehto kuin jonkin olemassaolo (em.Universumi vs. olemattomuus)
Tämä argumentti on looginen, kunnes tajuamme, että se yksinkertaisuus jonka oletamme on itse asiassa todellisen olemattomuuden ominaisuus. Tarkoitan tällä sitä, että me ajattelemme tyhjää, kuten taulussa on tyhjä tausta. Se on jokin, josta on poistettu kaikki. Simppeli ja selkeä ajatus.
Se vaikuttaa siksi yksinkertaiselta, mutta se ei ole olemattomuus. Se on ykseys, jossa mikään ei erotu toisesta, koska ei ole mitään mitä verrata.
Todellisella lemattomuudella ei ole ominaisuuksia ja siksi se ei ole lainkaan yksinkertainen.
Ero tulee selvemmäksi, jos käyttää toista sanaa: ei-olemassaolo. Sana "ei" kieltää jonkin asian ja lainaa merkityksensä siitä, kuten ei-valkoinen. Se kieltää olevansa valkoinen ja lainaa merkityksensä käsitteenä. Ei-valkoinen voi olla mikä tahansa muu väri kuin vakoinen. Sillä sanalla on merkitys, se viittaa johonkin todelliseen.
Ei-olemassaolo yrittää samaa. Se kieltää olemassaolon ja käsitteenä näyttää toimivan. Se näyttää viittaavan johonkin todelliseen tilaan, mutta jos tarkistelemme sitä tilaa niin sillä ei ole mitään merkityssisältöä. Se ei merkitse mitään, se ei viittaa mihinkään todelliseen.
Tilanne on sama kuin pyytäisin, että yritä nähdä asia, jota ei voi nähdä.
Mutta on olemassa simppelimpi ratkaisu. Olemassaolo on ollut aina, universumi on sen yksi ajassa oleva ilmentymä. En viittaa nyt jumalaan tai johonkin mystiseen vaan yksinkertaiseen lauseeseen: Aina on ollut jotain. Olemassaololle ei ole vaihtoehtoa.
Eikös vallalla olevan käsityksen mukaan aika syntynyt alkuräjähdyksessä, koska aika on yksi ulottuvuus aika-avaruudessa?
Onko tuo aikaulottuvuus todellinen vai pelkästään näennäinen, ei ilmeisesti ole ihan selvä asia?
Kuitenkin suhteellisuusteorian ennusteet ajan käyttäytymisestä kuitenkin on
kokeellisesti varmistettu paikkansapitäviksi.
Tähdet ja Avaruus- lehdessä oli haastateltu taannoin useampaa tähtitieteen ja kosmologian suomalaista huippua(taisi olla Enqvist, Valtaoja, Räsänen) aikakysymyksestä.
Otsikko oli "Ajasta ei saa otetta".
Henkilökohtaisella tasolla aika ja oleminen tietysti loppuu kuolemaan.
Aika on hankala käsite jo senkin vuoksi että sitä voidaan lähestyä niin monesta näkökulmasta käsin ja ne johtavat aina erilaisiin loppupäätelmiin ajan olemuksesta.
Arkikäsityksemme ajasta on varsin simppeli, suhteellisuusteorian käsitys jo mutkikkaampi ja kvanttimekaniikan pohdinnat ajan olemuksesta jo arkijärkeen sovittamattomat.
Suhteellisuusteoria mahdollistaa tilanteita, joissa havaitsijan näkökulmasta
ollaan ikuisuudessa, aika pysähtyy(mustaan aukkoon putoavan kappaleen näkökulma).
Jotkut ovat sotkeneet näitä uskonnollisiin näkökulmiin, itseänikin viehättivät joskus tuollaiset spekulaatiot, mutta olen ne hylännyt turhina.
Meillä on kaksi tilannetta jossa suhteellisuusteoria ennustaa ajan pysähtyvän. Valonnopeus ja ääretön gravitaatiokenttä. Ensimmäistä ei voida tietämyksemme mukaan saavuttaa ja toistakin (singulariteettia) pidetään lähinnä matemaattisena käsitteenä, ei luonnossa pitäisi esiintyä aidosti äärettömiä suureita.
"Suhteellisuusteoria mahdollistaa tilanteita, joissa havaitsijan näkökulmasta
ollaan ikuisuudessa, aika pysähtyy(mustaan aukkoon putoavan kappaleen näkökulma)."
Aika pysähtyy tuon ulkopuolisen havaitsijan näkökulmasta mustan aukon tapahtumahorisontissa, sinne putoava taas ei huomaisi mitään erityistä.
Tämä on meille helpompi käsittää, ilmiö on periaatteessa sama kuin käynnin kellojen ero laaksossa ja kukkulalla. Nopeuden vaikutus aikaan Lorentzin-muunnoksineen on hankalampi mutta tässä se nähdään: aika ei ole mikään yksiselitteinen asia.
Vaikka en olekaan mikään spesialisti niin jotenkin tuo "pumppaava maailmankaikkeus" kiehtoo.
Eli BigBang, ja kaikki laajenee kunnes alkuräjähdyksen voima ehtyy ja kaikki "imeytyy" takaisin mistä lähtikin. Sitten kaikki lähtee uudestaan käyntiin samasta pisteestä.
Se selittäisi "ikuisuuden" käsitteenä.
Se selittää vain sen kuinka innokkaita te ateistit olette ottamaan valheita vastaan.
Nykyhavaintojen mukaan se ei liene mahdollinen. Laajeneminen kiihtyy. Vanhassakin syklisessä maailmankaikkeudessa oli ongelmana entropian nuolen kääntäminen. Syklisyyskään ei itse asiassa ratkaissut syntyongelmaa, vaan siirsi sen vain tuntemattomaan menneisyyteen.
Yksikään maailmankaikkeuden syntyteorioistahan ei ratkaise tuota syntyongelmaa, ei säieteoriat tai niiden johdannaiset, siirtävät sen vain tuonne tuntemattomaan menneisyyteen.
Ajatusta syklisestä maailmankaikkeudesta ei ole kuitenkaan täysin hylätty, Higgsin hiukkasen löytyminen ja eräät siitä johdetut spekulaatiot johtavat malliin jossa maailmankaikkeutemme aika ajoin "pyyhkäistään" olemattomiin. Fyysikko Joseph Lykken on näin laskelmissaan todennut mutta tietenkin ne ovat spekulatiivisia vaatien monien tuntemattomien muuttujien olevan juuri sopivia.
"Higgsin hiukkasen löytyminen ja eräät siitä johdetut spekulaatiot johtavat malliin jossa maailmankaikkeutemme aika ajoin "pyyhkäistään" olemattomiin. "
Tämä oli minulle uutta. Higgsin löytämisestä on kulunut melko vähän aikaa, joten eipä liene suurikaan ihme, etten ole asiaan törmännyt. Joka päivä pitää kuitenkin oppia jotain uutta vielä vanhempanakin. Olisiko tuo nyt tämän päivän anti?
Siinä näet miten virheellisellä pohjalla sinun luulosi on.
Jesajan kirja 65 luku
Uusi taivas ja uusi maa.
17 Katso, minä luon uuden taivaan ja uuden maan. Menneitä ei enää muistella, ne eivät nouse mieleen.
Tiede korjaa itseään. Uskomukset eivät milloinkaan.
Kommenttisi on naiivi.
Tiede ei korjaa itse itseään vaan tutkijat korjaavat virheellisiä tutkimustuloksia.
Tai oikeiden tutkimustulosten tulkintaa.
Älä jaksa.
Sinulla ei taida olla mitään käsitystä tieteen metodista. Kas seuraavassa vähän alkeita:
"Tiede on järkiperäistä ja järjestelmällistä tiedon hankintaa. ... Tieteen itsekorjaavuus ja kriittisyys liittyy läheisesti julkisuusperiaatteeseen."
http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&ved=0CB8QFjAA&url=http://www.helsinki.fi/~ohallama/Opetus/Y11_02.htm&ei=EjTrU8WMJoPg4QSw_IG4BQ&usg=AFQjCNGi7b0UpiQhqedwA1TFgjfbwUDVhQ&sig2=YUs_H_auDwfExqDQuCYhZQ&bvm=bv.72938740,d.bGE&cad=rja
Tiede ei korjaa itseään vaan tutkijat korjaavat virheellisiä tutkimustuloksia.
Tiedemiehet ovat todistaneet että aine koostuu yli 99.99% olemattomuudesta, joten voi sanoa että kaikki koostuu olemattomuudesta. Se jota me nähdään maailmana on illuusio.
Yksi toinen totuus on että aikaa ei ole oikeastaan olemassa, koska kaikki tapahtuu ikuisessa nykyisyydessä. Tulevaisuus on vain spekulaatiota ja menneisyys on muistoa.
Vastauksia alkuun ei siis voida löytää menneisyydessä, vaan ainoastaan nykyisyydessä. Se paradoksi on että vaikka nykyisyys on ainut oleminen, niin samalla mikään ei kerkeä olla olemassa nykyisyyssä, koska sillä ei ole mitään aikaa.
Jopa tuli kyökkifilosofiaa kerrakseen. Tuolla perusteella voit kieltäytyä maksamasta sähkölaskuasi, koska kWh mittari olettaa ajan olevan olemassa ja sinun mukaasi sitä ei ole.