Vähän outo otsikko, mut kuitenkin. Oon siis 12v tyttö, ja mulla on (oli) bestis 6 vuotiaasta asti. Mutta nyt tää mun bestis on n. puoli vuotta hengannu kahen toisen tytön kaa liki joka päivä. Ennen hän oli kanssani n. 4 krt viikossa ja välkillä. Mutta, yksi päivä, kun olin kerrankin tämän bestikseni kanssa, ja meillä ei ollut mitään tekemistä. Ehdottelin kaikkea, mutta hänelle ei kelvannut, vaan hän sanoi: "Hei, kutsutaan x ja xx tänne!" Mä olin silleen: "Eiks meidän pitäny olla kahestaa..?" Mut tää vaa ei kuuntele, vaan tekstaa niille kahelle. Pian ne tulikin, ja mun bestis ja ne alko heti suunnittelemaan minne mentäis. Yritin puhua väliin mut eihän ne mitää välittäny. Lopulta ne päätti et lähtee rannalle, ja ne meni jo ovesta ulos kun mä sanoin: "Entä mä?" Bestis sano: "No oonhan mä ollu sun kans jo tunnin" ja lähti vaan kikattaen niitten muiden kans. Mä en oo enää bestikseni kanssa kun ehkä kerran kahessa viikossa vähän aikaa, ja välitunnit se hengaa niitten toisten tyttöjen kanssa. Mua ärsyttää ihan sikana toi sen käytös. On mulla muitakin kavereita, mut ei läheskään yhtä hyviä.. Mitä mun pitäs tehdä? Oon myös kysynyt siltä monta kertaa voisiko se olla mun kaa, mut vastaus on melkein aina: "En, oo x ja xx:n kanssa."
Paras kaverini ei enää ole kanssani
epätoivoinen
7129
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"En, oo x:n ja xx:n kans" Siis ei oo vaan "oon".
Oon 18v typy enkä voi sietää tommosta kakaramaista käytöstä mitä toi sun kaveris tekee. Anna mulle sen puhelinnumero tai sähköposti niin annan sen kuulla kunnolla. Ja sulle vinkki: unohda se!
Joo ne lapsuuden ystävyyssuhteet pakkaa aina jossain vaiheessa hajoamaan. Lapsena sitä leikkii kenen kanssa vain ja on niin parasta ystävää, koska ei ole löytänyt vielä persoonaansa eikä oikeasti vielä tunne itseään. Sitten juuri siinä vaiheessa kun aletaan yläasteelle mennä niin sitä huomaa, että haluaa muutakin kuin leikkikavereita. Haluaa ympärilleen ihmisiä, jotka ovat edes samalla aaltopituudella. Ehdottaisin, että unohtaisit sen ystävädi, koska totuus on että hän ei ole enää lapsi hän on kenties alkanut pikkuhiljaa tuntea itseänsä paremmin ja löytänyt ihmisiä, joiden kanssa synkkaa... Tee sinä sama.
Kai se niin on lähes kaikissa ystävyyssuhteissa jotka solmitaan pienenä... Jään silti kaipaamaan häntä..
Moi epätoivoinen ja myötätuntoa sinulle.
Ikävää. Kuusi vuotta on pitkä aika eikä ole ihme, että kaipaat bestistäsi. Ystävyys on joskus hankalaa, joskus ihmiset vain kasvavat erilleen. Ja erityisesti lapsena ihminen muuttuu niin paljon joka vuosi. Ystävyyttä ei kuitenkaan voi pakottaa tai edes vaatia. Joten on varmasti viisasta, että etsit itsellesi uusia ystäviä. Kiva, että sinulla on kavereita. Mutta ehkä voit kuitenkin säilyttää hyvät välit tämän bestiksen kanssa, voihan olla, että jossain elämän vaiheessa vielä ystävystytte uudelleen.
Voit siis surra tätä menetettyä ystävyyttä, mutta katso myös eteenpäin. Ei voi tietää, miten mukavia ihmisiä on kaveripiirissäsi. Hyvää kouluvuotta sinulle ja Tsemppiä!
Toivoo Päivi-pappi Hämeestä
Mitä jos yrittäis näyttää hänelle että pärjäät hyvin myös ilman hänen seuraansa ja ystävystyt vaikka niitten puolituttujen kans :)
-tuli vähän surumieli "probleemastasi"...muut 2-3 jo antoikin vinkkini sinulle! -avoimin mielin ja asentein eteenpäin!
Luulen, että hän vielä tosiystävää tarvitsee eli Sinua!?