Olin päättänyt aloittaa kesäloman jälkeen puhtaalta pöydältä. Ei enää haikailua perääsi vaan tosiasioiden hyväksymistä. Sinulla oma elämäsi, johon minä en tule koskaan kuulumaan. Kuinka kävi? Minä kompastelen kenkiini läheisyydessäsi. Kahdenkeskisissä tilanteissa menen aivan puihin kuin mikäkin teinityttö. En ole vieläkään päässyt yli sinusta. En vielä tällä kesälomalla.
täytyy päästä yli
Keski-ikäinen teini
8739
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sama homma täällä
Joo, kuulostaa liian tutulta.
Joka aamun kun lähden töihin vannon itselleni etten katso miestä edes päin. Sitten istun ja toivon että hän eksyisi mun työpisteelle tai olisi muka jotain asiaa hänelle. Kun pääsen lähelle, sydän tykyttää, käden vapisee, ajatukset ihan hukassa. Aina sama juttu, ei se kesäloma auttanut yhtään. Valitettavasti.
Huomasin sinussa kyllä sen muutoksen lomien jälkeen...surullista tavallaan...vaikka olen yrittänyt itsekin "järkiintyä".
Ehkä tämä on hyvä osoitus siitä että tunteista ei voi "päättää". Kroppa viestii tunteista epäsuorasti esim. kompuroinnilla ts. toinen saa pasmat sekaisin vaikka miten järjen tasolla olisi päättänyt antaa asian olla.
Ei tosiaan voikaan tunteisiinsa vaikuttaa. Kiva kun normaalisti on ihan rento, hauska ja sosiaalinen. Sitten erään seurassa kompuroiva ja mykkä. Antaa just silleen kivan ja kiinostavan vaikutelman.
Korvia myöden ihastunut ja iski kirkkaalta taivaalta. Vaikka ikää on ja elettyä elämää karttunut, ei sitä säädellä eikä päätetä. Koetun mukaan tulee kun on tullakseen.
Kun vastaa kysymykseen tai muuten vain jutustelee, huomaa jopa itse olevan hölömö. Toisinaan toivoo vajoavan maan uumeniin.
Tutulta kuulostaa täälläkin. Mitä enemmän mietin että unohdan toisen, sitä enemmän se pyörii mielessä. Minäkin lomalla päätin, että unohtaisin kyseisen miehen, mutta en onnistunut päinvastoin! Jotenkin kiva lukea, kun muillakin vastaavia tilanteita, ja kuinka "yleistä" ihastuminen työkaveriin on. Kuten sanottu, eipä tunteilleen mitään voi, valitettavasti.. Helpompi olisi olla, jos vain pystyisi olemaan oma itsensä ja keskittyä työn tekoon. Toki jos tämä henkilö tekisi aloitteen olisi tilanne aivan toinen ;)
On tosi paha päästä yli, jos orastava suhde murenee. Varsinkin kun on ollut ihastunut asumuserossa olevaan mieheen, jonka vaimo sitten päättääkin palata reissultansa.
Ja olla samassa työpaikassa. Suorastaan kyrsii, että annoin itselleni luvan.