Raamatusta, sen ajankohtaisuudesta ja tulkinnasta.

Hansu kirjoitti:

Ajattelin esittää mielipiteeni raamatusta, sen ajankohtaisuudesta ja tulkinnasta. Ensinnäkin haluaisin sanoa, että se todellakin on hieno kirja, eikä mikä tahansa kirja vaan Pyhän Hengen vaikutuksesta syntynyt teos. Jonkinlaisena todisteena sen alkuperästä voidaan ajatella olevan se tosiasia, että se on kaikenlaisista ihmisen tuhoamisyrityksistä huolimatta säilynyt lähes muuttumattomana halki vuosisatojen. Ennen kuin aloin tutkia raamattua ja tutustua siihen kokonaisuutena se tuntui joiltain osin hieman utopistiselta, toisistaan irrallaan olevilta ja osin jopa ristiriitaisiltakin kertomuksilta. Sitten kun aloin ymmärtää sitä kokonaisuutena oivalsin, että raamattu on ensinnäkin kaksiosainen ja suunnattu kahdelle eri "kansalle".Vanha Testamentti käsittelee juutalaisuuden syntyä ja heidän elämäänsä ,jota ohjasi Jumalan Moosekselle antama laki. Noin 2000 vuotta eKr. ja vielä Jeesuksen aikanakin olivat esim. säädetyt uhrijärjestelmät ym. jumalanpalvelukseen ja elämään liittyvät ohjeet voimissaan sen ajan Israelissa. Jeesus selitti, täydensi ja modernisoi tämän ko. lain meidän aikaamme sopivaksi. Jumalan voidaan katsoa tehneen montakin liittoa eri aikoina eläneiden ihmisten ja kansojen kanssa. Aluksi Aadam, sitten Abram myöh. Abraham, Mooses ja viimeisimmän liiton vahvisti Jeesus omalla kuolemallaan. Samalla ns. vanha uhrijärjestelmä kuoli ja meidän modernin maailman ihmisten ei tulisi tästä syystä tuijottaa enää niihin vanhan liiton aikaisiin säädöksiin, ainoastaan niihin jotka Jeesus itse vahvisti. Hän kritisoi aikalaisiaan, eteenkin kirjanoppineita ja pappeja, jotka parhaiten tunsivat ja harjoittivat Mooseksen saamaa lakia, koska he harjoittivat vain rutinoitunutta uskonelämää ja unohtivat todellisen välittömän Jumalyhteyden.Tämä pätee mielestäni vielä nykyaikanakin ja niinhän Jeesus sen tarkoittikin. Joskus, ikävä kyllä johonkin "uskonlahkoon" kuuluminen saattaa olla este itseellisen ja aidon uskonelämän kehittymiselle juuri edellä mainitusta syystä. En tarkoita , että kaikki esim. lestadiolaiset, helluntalaiset, jehovalaiset ym. lukemattomien muiden suuntien edustajat eivät eläisi Jumalan yhteydessä. Itseasiassa johonkin seurakuntaan kuuluminen edistää ja voimistaa yksittäisen ihmisen uskoa, jos vain ei langeta toisten tuomitsemiseen tai orjallisten sääntöjen noudattamiseen, joille ei aina edes löydy minkäänlaista raamatullista perustetta. Itse olen ev.lut., mutta ikävä kyllä hengellistä kotia en ole sieltä enkä muualtakaan löytänyt. Olen kokenut, että uskoni ei ole riippuvainen mistään ulkoisista, kodista irrallaan olevista asioista vaan olen iloinen että saan elää arkipäivää Luojani kanssa.Yksi tärkeimpiä asioita mielestäni on se, että minulla eikä kenellä muullakaan ihmisellä ole varaa tuomita tai arvioida toisen uskoa siitä lähtökohdasta, että onko toisen usko riittävä . Jokaisella on oma persoonallinen uskonsa ja Jumala tietää sen, sen puutteet ja vahvuudet. Meidän tulisi itsekunkin olla nöyriä ja huolehtia aina ensin omasta uskostamme. Vielä siitä raamatun vertauskuvallisuudesta. Entäpä jos sitä lukisikin kirjaimellisesti, eikä yrittäisi aina tulkita sitä?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä