Olen kaikessa huono enkä osaa mitään. Minulla on "peukalo keskellä kämmentä" ja vaikka osaisinkin jotain, niin olen todella hidas. Esim. tämän viestin kirjoittaminen on todella vaikeaa.
Sosiaaliset taitonikin ovat ihan surkeat ja tämän takia muut ihmiset eivät viihdy seurassani (muutkin syyt tosin vaikuttavat tähän) enkä minä viihdy muiden seurassa.
Olen myös todella tyhmä ja hidasälyinen ja huonomuistinen. En muista monia tärkeitä asioita (muistan kuitenkin monia hyödyttömiä asioita), vaikka olenkin nuori enkä mikään dementoitunut vanhus.
Harrastan liikuntaa melko paljon, mutta kuntoni on silti aika huono. Eikä ulkonäössänikään ole hirveästi hurraamista.
En siis pysty elämään normaalia elämää koskaan. Enkä varmaan valmistu ikinä tai saa työpaikkaa tai tyttöystävää.
Eli mitä minun kannattaisi tehdä?
Sosiaaliset taitonikin ovat ihan surkeat ja tämän takia muut ihmiset eivät viihdy seurassani (muutkin syyt tosin vaikuttavat tähän) enkä minä viihdy muiden seurassa.
Olen myös todella tyhmä ja hidasälyinen ja huonomuistinen. En muista monia tärkeitä asioita (muistan kuitenkin monia hyödyttömiä asioita), vaikka olenkin nuori enkä mikään dementoitunut vanhus.
Harrastan liikuntaa melko paljon, mutta kuntoni on silti aika huono. Eikä ulkonäössänikään ole hirveästi hurraamista.
En siis pysty elämään normaalia elämää koskaan. Enkä varmaan valmistu ikinä tai saa työpaikkaa tai tyttöystävää.
Eli mitä minun kannattaisi tehdä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hakea masennukseesi ammattiapua. Kirjoituksesi luettua on ilmeistä, että sinulla on (todennäköisesti vaikea, mutta ainakin keskitason) masennus. Elämäsi alkaisi todennäköisesti kohentumaan hissukseen jo sen masennuksen hoidolla, kun ajatuksesi itsestäsi eivät olisi noin negatiivisia ja löytäisit itsestäsi ja elämästäsi jotain hyvääkin.
Ei mies saa apua masennukseen. Kaikki toivovat että masentunut mies tappaisi itsensä ja ei kuormittaisi muita. Itsekin olen ollut masentunut jo varmaan yli 10vuotta ja esim lääkäriltä hain sairaslomaa, niin vitut se mitään antanut.
Masentuneiden miehien pitäis perustaa oma liitto ja tukea toisiian, koska ei heistä oikeasti kukaan muu tässä maailmassa välitä, korkeintaa oma äitinsä vähän.
Ei masennuksen hoito ole sairauslomalle jäämistä. Toimintakyvyn palauttamiseen tarvitaan lääkitys ja kun toimintakyky alkaa palautua niin terapiaa. Jopa keskivaikeaa masennusta sairastava voi osallistua työelämään ja se voi edistää paranemista.
toisiaan, koska se on liian homoa
Paras hoito olisi sairaseläke, moni onkin sairaseläkkeellä masennuksen takia. Minulle sitä ei myönnetä, pitäisi varmaan olla nainen että saisin.
Jos ei saa seksiä on huono mies. Minulla on melko hyvä kunto, olen nopea kirjoittamaan, uskallan puhua naisille mutta naamani on kuin norsun talloma kakka joten en saa pil.lua.
Muuta thaimaaseen.
Kannattaa nauttia elämästä aina kun voi. Pitää tarttua pieneenkin ilonhetkeen, oli se sitten ansaittu tai ei. Kannattaa olla hyvä ja ystävällinen muille - nopeus ja nokkeluus on pikkusievää viilausta sen rinnalla. Kaikki me kuolemme joskus ja kukaan ei saa täältä mitään mukaansa. Tyylipisteitäkään ei jaeta lähdön hetkellä. Onko tässä kaikessa loppujen lopuksi juurikaan hävittävää? Elää vain minkä pystyy ja katselee samalla sivusilmällä mihin se riittää.
Hyväksy itsesi ja nauti niistä asioista joita sinullla on.
Yhyyy, sääliäkö tulit kerjäämään.
Ihan kun joku pikkutyttö itkemässä: miksi tissit ei kasva.
Neuvo: kasvata selkäranka ja lopeta itkeminen!
Kuten tossa ylhäällä sanoinkin, tässä onkin kaikki anti mitä mies saa. Kaikki vihaa masentuneita miehiä ja toivoo että he kuolisivat pois. Jos vastaavasti nainen kirjottaisi olevansa masentunut vähintään 100 nettiritaria olisi tarjoamassa apua ja tukea.
Näen itseni jossain määrin aloittajassa. Tästä syystä tuskin tulen ikinä saamaan kumppania.
Ehkäpä kannattaisi kokeilla jotain taiteita vaikka työväenopiston kursseilla tms.?