Kirjani sanoo että esim. "bien" sanotaan bjä. Kuulen kuitenkin monesti esim. videoilla ja google-kääntäjässä, että ihmiset sanovat bja. Esim. sana "vin" kuulostaa myös siltä, että siinä olisi a eikä ä. Miten oikea lausuminen?
Ranskaa osaavat apua!
SpasibaMösjöö
3259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niissä ei ole kumpikaan, koska niissä on nasaalivokaali eikä suomen vokaalien foneemista eroa voi soveltaa ranskaan. Ei ranskassa esimerkiksi ole a:ta ja ä:tä; ranskan a on jotain noiden suomen äänteiden väliltä.
Kun väännät nasaalia suomalaiseen ä:hän, tulet ymmärretyksi. Suomessa on äng-äänne, joka on nasaali, joten voit opetella sanomaan väng, bjäng. Yleensä nykyranskassa ei kuulu tuota äng-mäisyyttä, vaan vokaali vain soi "nenässä", mutta jos tarkkaan kuuntelee, se voi kuulua joidenkin puheessa. Se ei ole olennaista, vaan se, että vokaali ääntyy nasaalisti.
Ranskassa on kaksi erityyppistä a-äännettä (ja nasaali-a erikseen), ja niistä toinen on niin tarkkaan suomen a kuin nyt eri kielissä ylipäänsä on samoja äänteitä. Tosin tilanne on aika mutkikas, koska a-äänteiden ero on osittain hämärtynyt, ja tilanne tietysti vaihtelee myös murteittain. Mutta on väärin sanoa, että ranskassa ei ole a:ta.
Sanojen ”bien” ja ”vin” vokaali on foneettisesti (IPAn mukaan) merkittynä [ɛ̃] eli se on avoin e nasaalisena (nenän kautta äännettynä). Avoin e [ɛ] on foneettisesti lähempänä suomen ä:tä kuin suomen e:tä, mutta ä:stä puhuminen on tässä siis epätarkkaa. Jos tavoittelee nasaalista ä:tä, tulos on parhaimmillaankin vain väännelmä.
Äng-äännettä ei pitäisi sotkea tähän lainkaan, ja ”nykyranskassa ei kuulu tuota äng-mäisyyttä” on suorastaan koomisen harhaanjohtava. Useimmiten ranskan nasaalivokaalit ovat syntyneet niin, että vokaalin jälkeinen samaan tavuun kuulunut [m] tai [n] on kadonnut mutta ”siirtänyt” nasaalisuutensa vokaalille – hyvin kauan sitten.
Äng-äänteellä on joskus yritetty alkeellisesti matkia nasaalivokaaleja. Tämä johtuu vain siitä, että suomessakin vokaalit voivat ääntyä jossain määrin nasaalisina nasaalisessa ympäristössä, kuten nasaalisen konsonantin edellä. Esimerkiksi sanan ”menen” e:t ääntyvät yleensä ainakin lievästi nasaalisina
Espoolainen pissis, ei erota ääta eika aatä.