Ranskaa osaavat apua!

Ranskassa on kaksi erityyppistä a-äännettä (ja nasaali-a erikseen), ja niistä toinen on niin tarkkaan suomen a kuin nyt eri kielissä ylipäänsä on samoja äänteitä. Tosin tilanne on aika mutkikas, koska a-äänteiden ero on osittain hämärtynyt, ja tilanne tietysti vaihtelee myös murteittain. Mutta on väärin sanoa, että ranskassa ei ole a:ta.

Sanojen ”bien” ja ”vin” vokaali on foneettisesti (IPAn mukaan) merkittynä [ɛ̃] eli se on avoin e nasaalisena (nenän kautta äännettynä). Avoin e [ɛ] on foneettisesti lähempänä suomen ä:tä kuin suomen e:tä, mutta ä:stä puhuminen on tässä siis epätarkkaa. Jos tavoittelee nasaalista ä:tä, tulos on parhaimmillaankin vain väännelmä.

Äng-äännettä ei pitäisi sotkea tähän lainkaan, ja ”nykyranskassa ei kuulu tuota äng-mäisyyttä” on suorastaan koomisen harhaanjohtava. Useimmiten ranskan nasaalivokaalit ovat syntyneet niin, että vokaalin jälkeinen samaan tavuun kuulunut [m] tai [n] on kadonnut mutta ”siirtänyt” nasaalisuutensa vokaalille – hyvin kauan sitten.

Äng-äänteellä on joskus yritetty alkeellisesti matkia nasaalivokaaleja. Tämä johtuu vain siitä, että suomessakin vokaalit voivat ääntyä jossain määrin nasaalisina nasaalisessa ympäristössä, kuten nasaalisen konsonantin edellä. Esimerkiksi sanan ”menen” e:t ääntyvät yleensä ainakin lievästi nasaalisina