Hajut

tämän kalstaisiin aloituksiin.
Tämäkin aloitus haisee, haisee jopa pahan mielen purkaukselle.
Kirjoittamalla saa kai purettua hajun paineen, mutta haisee se pahan paiseen puhkaisemisen jälkeenkin.
Haju on osa meitä, osa meitä itse kutakin ja kukin haisee, mutta kaikki eivät puhu hajuista.
Jätän sanomatta lopullisen mielipiteeni, vaikka sanon, tämä aloitus se vasta pahalle haisee, ei vain pahasti, vaan pahalle!

Päinvastoin, minusta erittäin suoralinjainen todellisuuteen perustuva aloitus. Ei voi kun ihailla kuvauksen taitavuutta, hikisten miesten vaatearomit lähes aisti. Samoin seuraavassa kuvauksessa, jossa melkein saattoi nähdä miehet kuppilan pöydän ääressä, huijarin punoessa rehvastellen aikomuksiaan.
Loppuhuipennuskin riemastutti lähes komedian aineksilla repliikeissään:D

Laitanpas lusikkani tähänkin soppaan, saankos sen tehdä?
Ei hätää teen kuitenkin.

Isoäitini asui Outokummussa vanhimman tyttärensä kanssa, joka jäi sotaleskeksi oli itsekin rintamahommissa, sai rintamamiestalon jossa asuivat.
En kyllä muista vuotta enkä ala laskemaan olin saanut todistuksen oppikoulusta jossa luki maagiset sanat, siirretään II luokalle ja matka Outokumpuun oli hankittu.

Siellä oli yötä päivää haju, alkuun se oli kiusaava, mutta siihen tottui, tehtaan pilli soi aamulla päivällä ja illalla, siihenkin tottui.
Jos vielä tuuli oli tehtaalta oli haju todella voimakas.

Viimeksi kun kävin Outokummussa, oli paikat niin muuttuneet etten löytänyt sitä katua missä silloin isoäitini asui, piti tyytyä vain viemään kukkakimput tädin ja isoäitini haudoille.
Keretin sen kaivoskuilun joka silloin oli toimiva on perustettu näyttelyitä, ja myymälöitä, on hyödynnetty monella tavalla, en käynyt maan alla kun muistui se haju, eräs toinen osti kauniin ison keraamisen kulhon, siellä on näitä käsityöläisten myymälöitä.

Minkähän takia puhutaan hajuvedestä, ei tuoksuvedestä, vaikka siihen on uutettuna valtavan kukkaismäärän tuoksut. Voi kun voisikin pullottaa kukkien ja puiden tuoksun sellaisenaan, ilman uuttamista, ja nuuhkaista sitä kesän kaipuussaan. Johan pullantuoksusuihkettakin käytetään, kun kiinteistövälittäjä esitteleee kotia, käytettyihin autoihin suihkautetaan nahkapenkkien hajahdusta.

Tuulessa ja auringossa kuivuneiden lakanoiden tuoksun voisi yrittää vangita, ja vauvan ihon tuoksun. Tuoksumuistot ovat hyvin vahvoja, esimerkiksi talvella kuivumassa olevien villavaatteiden lemahdus sieppaa lapsuuden maailmaan. Silloin kodeissa hajahtivat märät villavanttuut uunin pankolla, hellalla kuumassa vedessä hautuvat vauvat harsovaipat, keitettävien ruokien aromit. Mummolan keittiön tuoksumaailmaan kuului vielä sioille keitetyt tilsityt perunat, kun niihin sekoitettiin jauhoja, jäljittelemätön hajusinfonia, possut eivät voineet sitä herkkua vastustaa. Äidin silitetyn puhtaan esiliina tuoksu oli niin lohdullinen, kun siihen sai painaa päänsä. Koirani turkki haiskahtaa märkänä ulolle, mutta kuivana auringossa se on valloittava pehmeä ja ihan liikuttava tuoksuelämys.

Tänään olen omenien makeassa tuoksussa elänyt, niitä poiminut ja pilkkonut, keittänyt ja purkittanut. Kukkakärpäset ja ampiaiset suuntasivat heti osille, ja hyönteisillä onkin hajumaailman feromonit niitä ohjailemassa. Muurahainenkin merkitsee polkunsa hajujäljellä ja ihmistenkin sanotaan parinsa feromonien avulla löytävän. Viikonlopun parhaita tuoksuelämyksiä on tulen virittäminen saunan kiukaaan pesään, ensin pitää niitä kuivia koivuklapeja nuuhkia, ja liekki oikein vapauttaa puun ominaistuoksun. Ahh!

Hieno kertojan keinon oleva tilannekuvaus! 10 ja papukaijamerkki, erehtyä ei voi!

Pilkalta vaikuttaa aloitus.

Pilkka osuu omaan nilkkaan vanhaa sanontaa lainatakseni.

Ratapihoilla, miksei ratojen läheisyydessäkin oli ainakin ennen vahvat lemut. Tuli kai kreosoottitervalla käsitellyillyistä ratapölkyistä.
Kävelin pari vikkoa sitten vaikka se laitonta onkin ratapiha-alueen yli. Ne ratapölkyt olivat erikoisbetonista tehdyt. Niin se entisaika.

Kreosoottipylväitä lastattiin VR;n avovaunuista rahtilaivojen kansilastiksi. Saimme tietenkin talosta saappaat ja haalarit.
Kuumalla ilmalla, auringonpaisteessa pylväiden tuore kreosootti kaasuntui. Kaasun pienhiukkaset tunkeutuivat silmiin. Eräiden miesten iho melkein paloi siinä käryssä.

Nykyään ei sallittaisi sellaisten aineiden käyttöä EU-Suomessa. Niinpä puunsuoja-aineetkaan eivät enää ole niin niin lemahtavia.

Pitäisikö kommentoida? En kyllä ole varsinainen kirjoittaja, luultavasti tiedän paikkani. Kirjoittelen kuitenkin joskus. Tunnen erään oikean kirjailijan, jos nyt ei liene tähti, mutta menestynyt kuitenkin. Hän lähetteli rompsujaan luettavakseni ja pyysi samalla mielipidettäni. Annoinhan palautettakin nimenomaan lukijan näkökulmasta. Hän kuunteli, vähän kyselikin.
Totesi sitten, että hän ei koskaan lähde kinasille lukijoiden kanssa siitä, mikä on oikein tai väärin. Onhan lukija tavallaan oikeassa ainakin omasta mielestään, vaikka löytäisi sellaistakin, joita voi yhdistellä vallattomasti mihin tahansa. Ja mikseipä sellaisellekin voi yhtymäkohtia löytyä. Kaikkeahan monimuotoisena löytyy. Kiitän kaikkia osallistumisesta.

Ramoonan kertomasta yököttävän tunteen saamisesta, kerron saman tapaisesta vaikutuksesta.
Menin tuttuni häiden rääpiäisiin siellä mailla, kun en aiemmin ehtinyt. Sielläpä istuin keinustuolissa ja nappailin huomaamattani ja kokemukseni puuttuessa sahtia ja ainahan tuoppi täytettiin. Oli niin mukava leppoisa olo ja jutut luisti. Eikä juomat pahemmin päässäni tuntuneet. Omin jaloin lähdin pois ja rennosti vetelin menemään. Jossain sitten äkkiä napsahti ja sammuin nurmikolle. Heräsin siihen, kun talon lehmä nuoleskeli naamaani. Kaipa se oksennustani hamuili. Pääsinhän poiskin ja kyllä siitä seurasi parin päivän kunnon rapula.

Sen jälkeen en moneen kymmeneen vuoteen voinut kaljapulloa tyhjentää, enkä edes väkeviäkään. Jo näkeminen yökötti. No, paranihan sekin tautini, mutta ennemmän kuin neljännes vuosisata siihen meni. En kuitenkaan ole sen sahti-kokemukseni jälkeen juomiini sammunut.
Tälleen se horinani venyy. Hyvää illan jatkoa teille!

Johan tuli mokani! Sori.Liian hätäisesti lukaisin. Se olikin Ramoonalle osoitettu viesti, jonka vetäisin Ramoonan kirjoittamaksi. Hyviä havaintoja tässäkin. Ramoonalla oli todella hyvä, pitkä kirjoitus. Ramoonalla sujuu kirjoitus ja asiat tavattoman mallikkaasti.

Oivallinen kirjoitus alueelta, jota harva palstalainen aidosti tuntee. Olet siis aidostikin jätkä. Minä sellaista sinusta jo jossain yhteydessä käytinkin, enkä vähäisimmässäkään mielessä pilkallisessa mielessä.

Ihan viime aikoina on mielessäni käynyt kirjoittaa aiheesta jätkä. Näen silmissäni metsätyömiehen, joka kahlaa syvässä pakkaslumessa muniaan myöten. Perässsä tulee toinen samanlainen justeeri selässään puun kaatoa varten.

Saavutaan suuren tukkipuun juurelle. Lumi pois juuren ympäriltä ja kolo lähelle juurta, kaatumissuunnan puolelle. Kirveellä tuo kolo tehdään, ettei puu repeytyisi kaatuessaan ja menettäisi arvoaan.

Kirves ja lapiokin työkaluina ilmeisesti tarvittiin. Lienen joskus kertonut näkemyksistäni ja ihailuistanikin noiden edellä mainittujen miesten töitä kohtaan. Nuo vaatimattomat metsien miehet ovat tehneet Suomen hyväksi enemmän kuin suurina ja arvokkaina pidetyt ihmiset yhteensä.

Kun syttyi maailmansota II ja tarvittiin koviin ponnisteluihin, nälän näkemiseen ja pakkasen kestoon miehiä, metsien miehistä noita löytyi ja saavutukset sodassakin ainutkertaisia.

Kirjoitan lyhyesti ja pinnallisesti, kun en ikäänkuin jaksa.

Olet ansiokas kirjoittaja, jollaisia palsta kaipaa. Tarvitaan kirjoittajia, että lukijoillakin olisi jotain saatavaa, ajan vietteeksi ja mielenkin piristykseksi.

Tällaisiin vastauksiin tarvittaisiin ilmeisesti otsikko, ettei viesti "osu" väärään kohtaan. Turpa kiinni!, vastasin avauksesi ensimmäiselle vastaajalle, moittijalle.
Liekö ollut Kukkahame tai muu tyttö, joka turpiinsa sai. Sorry, että suttasin nyrkilläni huulipunasi!

Öitä vaan!

Sanon yksinkertaisesti: Huoksi! Analyysi jatkuu...
Koska lopetat, arvoisa ihminen? Jatka elämääsi
ja kävellä ulos elämääsi! Arvostelu nimimerkkiin
päin on ikävää! Hallitse itseäsi, tsemppiå!
Itse olen mokannut ja oppinut läksyni.

hajuvedet kaikista pahin haju ja ihmettelen sitä, kun vanhemmat ihmiset käyttää ihan liikaa

Minulla kun hajuaisti on suurinpiirtein täydellisesti hävinnyt vuosien kuluessa, en voi sanoa häiriintyväni minkäänlaisesta hajusta.Vielä Uimaharjussa asuessamme, mikähän vuosi silloin lieneekään ollut, hajuaistini toimi jotenkuten tuulen ollessa suotuisa sellu-tehtailta meille päin. Samoihin aikoihin alkoi itsenäisyyteni ja pärjäämiseni kovassa maailmassa kehittyä. Aloin kehittyä minäksi, joka kuitenkin olin jo syntymässäni.
Se on ollut kyllä kovaa taivalta erinäiset vuosikymmenet, mutta nyt voin sanoa, että tätä tyttöä eivät mitkään hajut enää heilauta mihinkään suuntaan. Eivätkä näköjään ynnämuutakaan.

Nykyaikana voisi kaikenlaisten hajujen kakofonia lannistaa heikomman nenän, mutta vain yhden käden sormilla laskettu porukka pystyy tälläkin palstalla marssimaan kaikenlaisten hajujen läpi, häiriintymättä.

Ja jätkäksi synnytään, voi-voi, siihen kastiin ei noin vain astuta sanomalla turpa kii, kyllä ne on eri jätkät, jotka vain jo paikalle ilmestymisellään näyttävät mallia, millainen on oikea jätkä, sitä eivät maailman tuulet heiluttele mihinkään suuntaan. " Vaikka maailman tuulet meitä tuivertaa, niin vapaus se viimein voittaa." Jotensakin noin taisi tämäkin laulu mennä.

No tulipahan jottai sanottua, vaikken ylläolevista sepustuksista mitään ymmärräkään.Onnellinen ja vapaa voi olla täysin hajuaistiton.

Minäpä valitsinkin tämän, morron vaan,...sen hyväntuulisuuden takia!

https://www.youtube.com/watch?v=r4Mn3I2M2V0

Hyvää huomenta! Kuuntelin humpan, kiitos!

Yllätyin kun keskustelu ja mielipiteiden vaihto on näinkin paljon jatkunut. Hyvin mielelläni jättäisin nyt yksityiskohtaisen "reposteluni." Hyviä viestejähän on tullut.
Kyllä Ruuneperi nosti arvokkaita asioita esille työstä ja sen tekijöistä. Kukkahame kirjoitti asiallisen hyvän viestin, no sehän on näköjään selvitettykin. Mitäpä pienistä. Sattuihan minullekin sotku, jota selvitin.
Kritiikkiäkin on tullut, en niiden takia hermojani menetä. Onhan se kirjoittajan oikeus räväytelläkin jos niin kokee tarpeelliseksi omasta näkökulmastaan ja kokemuksistaan.

Nyt on haju hajuhaitat ja vaivat käsitelty. Näin "teeseitse" filosofina sanoisin, että kun ihminen on vuosimiljoonia kehittynyt, kehityksessä on muotoutunut myös pää ja aivot. Kylläpä ne lienee aikalailla samanlaiset rakenteeltaan jokaisella. Yhteistyöhän on antanut siihen mahdollisuuden, siltikin, vaikka perustyölle ei ole aina arvostusta annettukaan. Ei pyramiideja ole keisarit rakentaneet, ne on rakentanut työläiset orjina, sinänsä turhan suuren työn, jossa tuli paljon uhrejakin. Metsätyöjätkät olivat sodan jälkeen todella suuri rakentaja, kuten Ruuneperi toisin sanoin toi esille.
Minun onneni tai onnettomuteni oli syntyä suuren salomaiden keskelle ja työvoimaa tarvittiin. Siinähän sekin "urapätkäni" salaisuus.

http://www.youtube.com/watch?v=i0AsOjcW2uA

Linja-autossa on myös tunnelmaa :))

Minusta on kiva, kun yks sun toinen herää kesähorroksestaan. Ynnämuukin missä lie kuleksinu vain erämaissa.
Tuossa edellinen aamumielentilassa kirjoitettu, ni lisään jottain. Noista ns. hajuista, eiväthän ne oikeestaan nimenomaan pahoja, inhottavia tms. aina ole, vaan elämään kuuluvia, niinkun Uimaharjunkin sellut.

Silloin kun vielä haistoin, ( no voinhan vieläkin mielessäin muistaa, haistaa), kaikkein ihanin tuoksu oli juuri vastasahatun tuoreen puun tuoksu. Niitä pölökkyjä oli Kaurilan koulun pihalla kasassa vuosina -47-48, kotiin Värtsilään siitä nelisen kilometriä.
Olemukseeni kuuluu ikuisesti, on kuulunutkin, sipaisu hajuvettä korvien taakse joka aamu, ei siitä mihinkään pääse. Samoin valkosipulimuruset aamuleivän päällä. Ei siitä mittään sen kummosempaa hajusinfoniaa synny, kun on valkosipulia syöny vuoskymmenet niinku muutaki ruokaa, niin ei se sipuli ennää iholla haise tai tuoksu. Oon toisilla haistattanu, ja kyllä mulakin ripaus aistia on jälellä, että itekin tietää. Ja mitäs, jos tuoksuisivatkin.

Sekkii on vastavuoroisesti omituista, kun toisilla on äärettömän tarkka nenä. No, nyt on kalasoppa kiehumassa, tuoksuu minunkin nennääni sentään, taitaapi olla kypsää jo.

Enhän ole toinperään määräilijä, että milloin nuija kopahtaa ja henkäisisin päälle, "asia loppuuun käsitelty!" Ei toki ole edes sellaisia valtuuksiakaan.

Enpä malta olla kertomatta juttua, joka kiersi kämpillä.
Toden peräisyys on lukijan vallassa, mutta eipä kannata loukkaantuakaan.(uskon näin tapahtuneen)

Rovasti otti ruustinnansa mukaan saarnamatkalle kauas korpikämpälle. Tätä valistusta kyllä jaettiin.
Eipä saarnassa mitään, mutta rouva katseli kämpän rappusilta maastoa, jota hän kyllä oli nähnyt tullessaankin hevosajurin kyydissä kunnon vällyjen alta kurkkien.
Niinpä ruustinna loihe lausumaan:` - Kyllä metsätyöläiset saavat olla ikionnellisia, kun saavat päivät pitkät kahlailla vitivalkoisessa lumessa ja raikkaassa talvi-ilmassa. Ja tästä vieläpä maksetaan palkkaakin!`

Taidan minäkin ehtiä vielä pienen jutun ketjuun lisätä. On hajuja ja tuoksuja vaikka millä mitalla nautittaviksi ja inhottaviksi.
Hajut säilyvät muistissa ja tuovat muistoja ja mielikuvia esiin vuosikymmenten takaa kuten olette kertoneet.
Hajuaistinkin voi menettää, näin kävi tuttavalleni. Hän kertoi kaatuneensa selälleen talviliukkailla ja ihmetteli kun ei enää haista mitään.

Minä näin yhteyden tuohon kaatumiseen. Tuli näet mieleen kallonpohjan murtuma, varsinkin kun hän kertoi silmiensä ympäristön tulleen mustiksi.
Muistin luennoista kuinka yhtenä oireena kallonpohjan murtumasta on saada silmien muistuttavan pandan silmiä, nääs silmien takaisen verenvuodon seurauksena.
Tuttava menikin tk:seen ja kertoi tämän siellä, pääsi neurologiselle os.lle magneettikuvaukseen joka varmisti kallonpohjan murtuman.
Hajuaistin hän menetti pysyvästi tämän vuoksi, onneksi ei muuta haittaa jäänyt. Ei ruoka maistu enää miltään, joten sanoo syövänsä vain elääkseen. ei ole pelkoa ylipainosta.

HAJUNPOISTO
Miten toimia kun haluaa poistaa hajun palstakeskusteluista?
Ovatko Kahvipirtissä keskustelevat vakinaiset kävijät kirjoittaneet tai viitanneet keskusteluissa "hajun" asiattomiin puheenvuoroihin?
Entä sitten omissa viesteissään positiivisesti/negatiivisesti lausumiaan ilman, että HAJU olisi osallistunut keskusteluun?
Miten haju on reagoinun kirjoitteluunne joissa olette suoraan tai epäsuorasti tuoneet hänet mukaan.
Esimerkkinä nytr tämä "keskusteluketju".
Toimiiko hajunpoisto kun aloitatte keskustelun, joka tuo useille mieleen "häirikön"?
hyysikkä!

ASIAAN ! !
- Ellei sulla ole asiaa niin onko pakko tulla palstalle huokaamaan jankuttamisesta.
Miksi ette todellakaan kykene laittamaan henkilökohtaisia viestejä meilaten tms.
Yhteystiedot ovat julkiset joten ei pitäisi olla vaikeata.
Tämänkin ketjun avaajallekin olen ilmoittanut ettei se pitäisi olla ongelma.

Heippa.
Laitanpa minäkin omat haju tai tuoksu muistelmat.
Isäni oli käsityöläinen ja hänen työhönsä kuului nahkan ( luultavasti naudan, koska olivat isoja vuotia, joita hän tilasi ) käsittely. Muistan aina ja ikuisesti se tuoksun, miltä oikea nahkavaate, laukku, kengät tms tuoksuu. Käytän sitä sanaa, koska mielestäni se kuvaa minun aistiani parhaiten, väkevä, kirpeä tuoksu. Lisäksi näihin nahan tuoksuihin liittyi myös työssä käytettävä liisterin HAJU joka oli ihan toisenlainen, koska se oli käynyttä vesi/venäjauho seosta, se oikeesti HAISI pahalle.

Kun olen kaupassa, monasti nuuhkin kengät, ovatko ne aitoa nahka, vai onko niihin suihkutettu nahalta tuoksuvaa ainetta. Toisinaan niin ikävästi on, että aito nahka ei olekaan sitä aitoa.

Nämä muistot olivat lapsuuden aikaisia ja hajuista voisin mainita myös ikävät sellutehtaan päästöt, joskus pääsi karkuun liikaa, kun savukaasulaitteeisiin tuli vika, mutta kuten kommenteissa on mainittu; se oli raha joka haisi ja nyttemmin on haju loppunu, tai ainakin vähentynyt ja rahan tulokin on kokenut takaiskun.

Paikkakunta silmin nähden ränsistyy, rakennukset ja ympäriillä olevat pihamaat ovat kipeästi remontin ja maalin tarpeessa, mutta kun se rahan haju loppui.....

Näinhän on käynyt, sellutehtaiden piippuja on sulkeutunut, se ikävä muutos. Siinähän ovat häipyneet työpaikatkin. Otin kyllä nämä hajuhaitat esille, koska se on toisi asia. Tottumattoman nokkaan ne haisivat. Paikalliset tehtaiden olivat sopeutuneet paremmin. Eipä tehtaiden lopetus johtunut näistä hajuista ja kehittyiväthän suodatus laitteetkin. Tehtaiden sulkemisesta voi osoittaa maailman laajuista markkinataloutta, jonne meni metsästämään suomalainen suuri raha, eikä siinä työllisyysvaikutuksia ajatella.

Late mainitsi mm.maaliaineiden myrkylliset vaikutukset, joista vammautui työntekijöitä loppuiäksi. Tunnen monta sellaista tapausta. Eräs on erikoisesti jäänyt mieleeni. Myrkkymaaliboikotti oli jo julistettu alkavaksi parin viikon kuluttua. Oli pari ison kellarikerroksen lattioiden maalaus esissä, joka olisi pitänyt suorittaa liuotinaine pitoisella kaksikomponentti maalilla. Tuuletus mahdollisuudet olivat huonot, ilmastointi oli keskeneräinen. Työtä tarjottiin ja vaadittiin tehtäväksi. Käsittelimme asiaa ja päätimme kieltäytyä.

Mutta eihän aina työporukkaan ole yksimielistä. Yksi
oli yli puhuttu. Hän ilmoitti myöhemmin tekevänsä homman, koska boikotti ei ollut voimassa ja te- sopimus sen sallii, kun pitää raitisilmataukoa. Kyllä hän tiukkana pysyi. Porukassakin alkoi kina kyllästyttää, tehköön sen paskan, kun niin sitkeästi haluaa. Niin se meni, sovittujen taukojenkin pitämien lipsui. Kun niistä huomautti, kaveri kävi kuumana sanasotaa: hoitakaan omat asiat, kateellisia perhanoita olette kun minä ministerin palkkaa kiskon! Myöhemmin sain tietää, että kun hän oli lähdössä työpäivän jälkeen, hän palasi takaisin "ministerin palkkaa" tienaamaan. Ahneus vei järjenkin rippeet.

Loppu onkin sitten surkeampi. Muutaman viikon kuluttua hän sairastui keuhkoputkeen tulehdukseen.
Siitä jatkui kierre Meilahteen keuhkojen putsaukseen jolle ei loppua elävänä tullut. Myrkyt olivat polttaneet keuhkoputken suojaavan karvoituksen ja tehnyt muitakin vammoja. Hän ei lopulta pärjännyt missään steriilissäkään tilassa.

Sairautensa loppuvaiheissa hän saattoi soittaa minullekin monta kertaa päivässä, yölläkin. Ja syytti rankasti. Miksi en ollut pysäyttänyt hänen työtään? Mikään muistuttaminen ja selitys ei auttanut, jankutus vain jatkui. Tokkopa hän käsitti asiaansa itsekään. Vain sen, että loppu on tulossa.

Pitkä sepustukseni esimerkin vuoksi. Ei ne asiat aina niin yksinkertaisia ole. Ja se, että haju voi olla joskus niin vaarallinen, että se tappaa.