Viimeinkin sain lopetettua kolme vuotta kestäneen suhteen "varattuun mieheen". Päälimmäisenä helpottunut tunne, toivottavasti en ikinä vastaavaan sorru, enkä suosittele kenellekkään.
Käry kävi hänellä kotosalla perinteiseen tyyliin eli "puhelinratsialla"ja miekkonen sai itsensä puhuttua kuiville, tosin ajatteli meidänkin suhteen jatkuvan entisellään kaikesta huolimatta "pikkasen varovaisemmin" ettei nähtäisikään ihan joka päivä, niinkuin tähän asti.
Joo kivaa oli ja kauniita muistoja, mutta miten ihmeellä joku voi olla noin tunnevammainen omaa avopuolisoaan kohtaan, vielä paljastumisen jälkeen, tietäen miten lähellä oli ettei mamma lähtenyt ja talo mennyt jakoon.
Onnea ja menestystä tulevaisuudelle, oikeasti :)
Käry kävi hänellä kotosalla perinteiseen tyyliin eli "puhelinratsialla"ja miekkonen sai itsensä puhuttua kuiville, tosin ajatteli meidänkin suhteen jatkuvan entisellään kaikesta huolimatta "pikkasen varovaisemmin" ettei nähtäisikään ihan joka päivä, niinkuin tähän asti.
Joo kivaa oli ja kauniita muistoja, mutta miten ihmeellä joku voi olla noin tunnevammainen omaa avopuolisoaan kohtaan, vielä paljastumisen jälkeen, tietäen miten lähellä oli ettei mamma lähtenyt ja talo mennyt jakoon.
Onnea ja menestystä tulevaisuudelle, oikeasti :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kyllähän sinäkin aikas tunnevammainen olit,kun tiesit miehen olevan varattu!!! Eikö vapaita enää löydy???
Hyvä pano on aina hyvä pano, sanoisinko kull.n arvoinen ! Parempi patjana kuin ilman......
Toivottavasti pysyt päätöksessä. Se ei ole kovin helppoa se, jos tunteita edelleen molemmilla on. Järjetöntähän salasuhteessa on olla... mutta kuitenkin...Irtautuminen on kaikkea muuta kuin helppoa.
Irtaantuminen on kuitenkin mahdollista. Ja etenkin siten, ettei satu liikaa. Kannustan kaikkia ihastuneita ja hölmöilleitä tähän. Kauniinpi muisto kuin rikottu perhe ja viattomien usko elämään ja puolisoon ja isään. Kun ikää tulee, niin rakastaa muistoja jotka suojelivat elämää. Niiden pinempienkin.
Totta, ja ensimmäistä kertaa tuntuu siltä että "jalat kantaa" näinkin, monien epäonnistuneiden irtiottojen jälkeen. Rakastamista on myös osata päästää irti eikä antaa toisen pilata elämäänsä vaikkei hän sitä itse ehkä juuri nyt ymmärä ja ajattele niin. Enkä kiellä ettenkö varmasti muistelisi ja kaipaisi, samalla jätin hänessä myös yhden parhaista ystävistäni kaikkine arkien jaettuina iloina, suruina ja nauruina. Parempi kuitenkin näin, kaikkien kannalta.
Toivoisin, että soittaisit minulle, jos olisin se vaimo.
Toivottavasti kukaan kunnon mies ei eksy tollaseen naiseen.Likainen, käytetty lumppu.
Aika tekopyhää sun jälkeenpäin ajatella miehen olevan tunnevammainen. Samanlainenhan sä olet itsekin. Et miettinyt hetkeäkään miehen perhettä ennen käryn käymistä. Eikö niin? Joten turha jeesustella.
Mä voisin vaikka lyödä vetoa, että kun mies ottaa suhun yhteyttä pölyn laskeuduttua, sä jatkat hänen kanssaan suhdetta.
Meidän tapauksessa mies raivostui, kun lopetin suhteen. Puhuu kaikille paskaa minusta. Eipä tuo haitanne, osani olen ansainnut. Jokin kaunis päivä saa hänkin, mitä ansaitsee. Jätin miehen ajatellen kaikkien parasta (tunteita oli molemmin puolin), mies olisi halunnut jatkaa riippumatta seurauksista. Tyhmäähän tuollainen elämä oli.
Toki raivostui. Onhan se työlästä hankkia uusi, ilmainen huora. Pitää plääjätä ja kosiskella. Huh huh! Aikaa kuluu jonninjoutavaan. Välillä pitää varmaan jopa riihikuivaa käyttää maksulliseen ammattilaiseen.
Kenen kaikkien parasta ajattelit?
Onko sinulla uusi ukkomies jo katsottuna? Nuorempi, komeampi, viriilimpi, varakkaampi?
Näin entisenä rouvana voin sanoa, että kyllä se rakkaus joskus löytyy salasuhteen seurauksena. Eksä naimissa jo 20 vuotta "kakkosensa" kanssa. Omin sanoin sanoo olleensa uskollinen tälle nuo kaikki 20 vuotta. Minun ukkoni jätti minut kun kakkonen astui syrjempään ja sanoi että ei halunnut enää elää valheessa, joutui kuin joutuikin lopulta sitten valitsemaan. Minua ei haittaa enää vanhat asiat, tuolla sohvalla kuorsaa paljon parempi pakkaus nyt, ilman eksän salasuhdetta en olisi tuota koskaan löytänyt. Kiitän kovasti nyt.
Käy sinunlaisiasi sääliksi. Miten elämä on nyt noin kovettanut? Jäikö miehesi luoksesi, kun kakkonen ei huolinut vai miten elämäntarinasi meni?
Ilmainen en ole koskaan ollut.
Tarjosin miehelle rahaa, että saisi naisseuraa jostain muualta hankittua - ei kelvannut.
Aivan kaikkien parasta, en ala henkilöitä tässä nimeämään.
Ei ole uutta ukkomiestä katsottuna valmiiksi. Opin läksyni jo yhdestä. Enkä ole ukkomiesten keräilijä. Vaikket uskoisikaan, niin olen psyykkisesti aivan terve. Satuin rakastumaan "väärään ihmiseen" vaikka emme toisillemme vääriä olleetkaan. Illanjatkoja sinullekin!
Timossa et menettänyt mitään