Mikä helvetti mussa on vikana?
Tuntuu kuin koko persoonallisuus olisi muuttunut tässä viimeisen puolen vuoden sisään. Ennen olin huumorintajuinen ja jaksoin nauraa itselleni ja muiden jutuille, olin kärsivällinen puolisoani kohtaan ja odotin innolla tulevaa. Olen toki aina ollut temperamenttinen mutta se nyt on mieto sana nykytilanteeseen verrattuna.
Nykyään on vitsit vähissä, huumorintaju on olematon. En kestä ollenkaan omaa epäonnistumista enkä hoputusta tai krtitiikkiä vaan saman tien palaa käpy ja joissain tilanteissa hajoo omaisuutta. Räyhään puolisolleni pienistäkin asioista koska ei voi muuta kun tuntuu että raivostuttaa niin että pää räjähtää jos ei päästä paineita. Sitten raivokohtauksen jälkeen itkettää ja tuntuu että olen epäonnistunut ihmisenä täysin. En jaksa siivota kotona ja laskuja jää maksamatta kun en saa oikein aikaan sitä enkä mitään muutakaan töiden ohella.
Olen hoitoalalla töissä eikä siellä töissä ole mitään ongelmia mutta vapaa-ajalla pinna on seitin ohut ja millin pituinen. En ymmärrä miten minusta on tullut tällainen ihminen, juuri sellainen joita olen aina vihannut. Puoliso sanoo ettei jaksa kauaa kuunnella enkä yhtään epäile, en kai tuota itsekkään tällaisen hullun kanssa asuisi ja aikaa viettäisi kun vähän väliä saa pelätä että millon alkaa vittuilu. Voiko pelkkä stressi ajaa ihmisen näin hulluuden partaalle vai onko mulle nyt puhjennut joku psykopaattinen mielisairaus aikuisena?
Huomenna on tarkoitus varata aikaa jonnekkin missä joku viisas voi kertoa mulle montako mutteria on pudonnut matkanvarrelle mutta sitä ennen pakko purkaa tänne tätä ahdistusta, itseinhoa ja huonouden tunnetta joka on taas ottanut vallan.
Anteeksi vuodatuksesta. Kiitän ja kuittaan.
Tuntuu kuin koko persoonallisuus olisi muuttunut tässä viimeisen puolen vuoden sisään. Ennen olin huumorintajuinen ja jaksoin nauraa itselleni ja muiden jutuille, olin kärsivällinen puolisoani kohtaan ja odotin innolla tulevaa. Olen toki aina ollut temperamenttinen mutta se nyt on mieto sana nykytilanteeseen verrattuna.
Nykyään on vitsit vähissä, huumorintaju on olematon. En kestä ollenkaan omaa epäonnistumista enkä hoputusta tai krtitiikkiä vaan saman tien palaa käpy ja joissain tilanteissa hajoo omaisuutta. Räyhään puolisolleni pienistäkin asioista koska ei voi muuta kun tuntuu että raivostuttaa niin että pää räjähtää jos ei päästä paineita. Sitten raivokohtauksen jälkeen itkettää ja tuntuu että olen epäonnistunut ihmisenä täysin. En jaksa siivota kotona ja laskuja jää maksamatta kun en saa oikein aikaan sitä enkä mitään muutakaan töiden ohella.
Olen hoitoalalla töissä eikä siellä töissä ole mitään ongelmia mutta vapaa-ajalla pinna on seitin ohut ja millin pituinen. En ymmärrä miten minusta on tullut tällainen ihminen, juuri sellainen joita olen aina vihannut. Puoliso sanoo ettei jaksa kauaa kuunnella enkä yhtään epäile, en kai tuota itsekkään tällaisen hullun kanssa asuisi ja aikaa viettäisi kun vähän väliä saa pelätä että millon alkaa vittuilu. Voiko pelkkä stressi ajaa ihmisen näin hulluuden partaalle vai onko mulle nyt puhjennut joku psykopaattinen mielisairaus aikuisena?
Huomenna on tarkoitus varata aikaa jonnekkin missä joku viisas voi kertoa mulle montako mutteria on pudonnut matkanvarrelle mutta sitä ennen pakko purkaa tänne tätä ahdistusta, itseinhoa ja huonouden tunnetta joka on taas ottanut vallan.
Anteeksi vuodatuksesta. Kiitän ja kuittaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No oliskohan sulla alkanut tuo menopaussi?
Siihen on oikeasti helppoja hoitoja, Kukaanhan ei voi tarkasti määritellä sen alkamis ikää, on kuulemma perinnöllinen, No sisarus parvessa jopa voi vaikuttaa kumman vaan vanhemman geenit,
Menopaussi tai burn-out
Voisiko kyse olla huonosta parisuhteesta? On sanonta, jonka mukaan huono parisuhde muuttaa ihmisen. Muussa tapauksessa ehdottaisin burn outia. Mieti toivottavasti sait lääkäriltä osuvamman diagnoosin.
Mitä tapahtui ap? Minkä ikäinen olet? (oletus 40-50 v.)
Nuori, huimasti alle 30. Kävin siis hakemassa neuvoa viisaammalta ja tuloksena oli siis se että menneisyys kummittelee ja työstressi on päässyt niskan päälle. Jotain vastapainoa raskaalle työlle pitäisi osata tässä kehittää mutta ei kyllä suoraan sanottuna harmainta hajua mitä se sitten olisi!
Kuuntele "kuumapää" sisintäsi, sieltä se nousee ennemmin tai myöhemmin. Mieti, mikä asia / aihe / juttu ... on sellainen, jota sinä kaikista eniten maailmassa haluaisit ja tahtoisit tehdä. Sitten vaikka vain pikku-pikku-pikkiriikkisin askelin sitä kohti ...
Aha, olet noin nuori. Tuon ikäisille menopaussioireita voi aiheuttaa (vain) hormonaalinen ehkäisy. Nyt pillerit ja muut hormoni-alkuiset ehkäisimet pois 3 kk ajaksi, ja pidä päiväkirjaa mielentiloistasi ennen ja jälkeen.
Samallaisia oireta oli minullakin. Johtui masennuksesta ja huonosta parisuhteesta. Aloin syödä lääkkeitä ja muutin vuodeksi muualle. Sitten parisuhde neuvojalle ja muutto takaisin kotiin.