Mietin yksikseni tässäkö oli liittomme tää.Kerran ilmoitti,että meidän pitää keskustella suhteesta,eippä sitä tullutkaan vaan ilmoitti hätäisesti lapsille kauppareissulla hänellä olevan uusi koti(viikkoa ennen minulle).Monenlaisia selityksiä,syyksi.Hämillään kaikki. Ei ole uutta kertoi minulle. Voiko nainen jättää perheen tuosta vain,onko kaikki kohdallaan,mielestäni ei. En tiedä mistä hakisi apua,lapset ei halua puhua asiasta,sulkeutuvat. Sanoo vain ,että ajattelee itseään.Meillähän on hyvät lapset,kyllä ne pärjää. Äiti on äiti,on vähän vaikea minulla saada murkkulapsia avautumaan .Hänen sukulaisiin en saa olla yhdeydessä,kielsi.
Tässä tätä
miten eteenpäin
11335
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Parasta lapsille olisi, jos vain olisit painostamatta ja käyttäytyisit itse reippaasti. Järjestät elämän mahdollisimman normaaliksi etkä ainakaan missään oloissa avaudu lapsillesi.
Vaimosi ei voi estää sinua ottamasta sukuun yhteyttä, mutta heillekään sinun ei pidä avautua eikä apua pyytää. Uusi todellisuus on se, minkä vaimosi on valinnut.
Apua omaan tuskaasi saat vaikka kunnan mielenterveystoimistosta tai seurakunnasta. Yksityisillä on myös psykologeja.
Nainen kun tulee tiettyyn ikään: monesti haluaa uuden suunnan elämälleen, on omistanut ehkä kymmeniä vuosia perheelleen. Moni kaipaa jo omaa aikaa ja olla vaan itsensä kanssa. No tässä vain joitakin syitä liittyen seuraavaan. Anna vaimosi nyt rauhoittua ja anna hänelle hetken rauha olla yksin. Välttämättä kaikki ei ole vielä ohi. Ole hänelle hyvä kaveri ja kuuntelia jos mahdollista. Älä vaan ala riitelemään mistään. Voipi olla että lähennytte vielä. Älä sure, ei elämä tähän lopu. Anna nyt itsellesi myös aikaa sekä teineillesi. Rauhaa ja hyvää aikaa sinulle kaiken tämän keskellä.
"Oma tuska",no varmaan niinkin,pitää muistaa mitä on tehty,lapset.Lapsiakin tulee ymmärtää ,kenen tehtävä on jos lapsi ei pysty puhumaan vaan kieltää totuuden. Ongelmat tulee otta vastaan myös äiti. En paken totuutta ja olen ihmisten kanssa yhteyksissä oli suku eli ei. Mustamaalaamiseen voi sanoa totuuden. Olen sosiaalinen ihminen enkä myöskään haluu pilata lasten äitin elämää.Lapselle on kuitenkin äiti se tärkein. En ole levitellyt mittään pahaa lähtijästä,enkä tee sitä.
Aloittaja:Kerro ihmeessä välillä mitä sinulle kuuluu.Miten pääset eteenpäin jne.
Töitä ,kotiin ruuan laittoa ja lenkille 10km antaa mennä niin puhistuu pääkin mukavasti. Olo onki virkeä. Suosittelen kuntoilua kaikille päähänpotkituille.
Laita murkkulapsille puhumaan kummitäti tai -setä, isovanhempi tai koulupsykologi. Jos vaimo on todella muuttanut/muuttamassa kotoa, saa siitä kertoa ihan kenelle tahansa, älä yhtään lähde salailu-häpeilyleikkeihin mukaan. Varaa aika itsellesi kirkon perheasiain keskuksesta tai perheneuvolasta (jossa myös lapset tulevat käymään juttelemassa). Vaimon olisi hyvä tulla yhteispalaveriin "keskustelemaan suhteesta".
Ykskas,kuuleppasie ei meillä sellaisia neuvojia ole lähimaillakaan.Kummitkin lasten äitin sisaruksia,joihin ei saa olla yhteydessä. Minun lähisukua vähän omilla on pärjättävä.Tuppisuuksi en jää,jos joku kyselee kerron totuuden enkä valehtele edes laspsille. Sen olen kertonut ,että hankinnat harrastuksiin on jäässä,lisäksi olen sanonut kotimme kohtalosta päättää äiti. Huomenna saatta tulla mitä vain.En pysty enää toista kertaa taloa maksamaan.Puskin hullunlailla töitä mökin eteen,terveyskään ei ole aa ykkönen.
Kuuleha sie, eipä kai sun tartte taloa toiseen kertaan maksaa! Anna nyt ajan kulua, älä tee äkkinäisiä ratkaisuja, anna nyt vaimosi viedä, mihin sitten viekin. Älä sure etukäteen, anna hevosen surra... Kaikki järjestyy ja loksahtaa taas paikoilleen kun sen aika on, tämä on nyt tätä.
Kuuleppas helppo on sanoa,pitää muistaa laki -tasinko. Kyllä köyhyys on ainoa kaveri joka ei jätä.
Voi lähteä. Minä pakkasin laukkuni ja kävelin ovesta ulos. Nuorin oli silloin 3v. Siitä on 5 vuotta, itken vieläkin välillä öisin ja välillä päivisin ja itken nytkin kun muistelen viimeistä iltaamme. Mokaaminen on lievä sana kuvaamaan valintaani. Se on väärin ja tiedän että se on viimeinen ajatukseni kun kuolen. Minä heitin pois arvokkaimman enkä saa sitä koskaan takaisin.
Tosi hieno, lämmin kirjoitus, joka tuli varmaan syvältä sydämestä. Niin, varmaan moni nykypäivänä eroaa kovin heppoisin perustein. Sitä lähdetään rinta kaarella uuteen elämään ja jätetään kaikki vanha taakse. Olen sitä mieltä että avioliittoonkin olisi hyvä aloittaa jossain vaiheessa jos on tarvetta vuoretteluvapaa, en tarkoita että paikalle tarvitsisi palkata ketään työtöntä mutta ottaa välivuosi ja pitkä harkinta-aika. Avioliiton pitäisi olla elämän mittainen mutta elämässä tulee kaikenlaisia vaiheita mukaan. Saisi harkita omaa elämäänsä, puolison elämää ja lasten elämää. Mitä sitten kukakin elämältä odottaa? Toivottavasti saat rauhan itsellesi ja voit rauhallisin mielin elää, itke itkusi loppuun ja yritä jatkaa elämääsi eteenpäin valosin mielin. Toivottavasti sinulla on hyvät välit lapsiisi ja yritä pitää heistä kiinni. Hyvää syksyä ja jaksamista.