Olemme olleet n. 15 vuotta yhdessä, pari ihanaa lasta ja ekat 7-8 vuotta meni täydellisessä suhteessa. Sitten kävi kuten aina käy.
Tavatessamme / ihastuessamme / rakastuessamme toivoin vain yhtä asiaa; älä koskaan ikinä muutu. Tyttöystäväni luulin ajattelevan samoin. Hänpä jo siinä vaiheessa mietti miten minua muokkaa pikkuhiljaa, olinhan vain aihio / miehen puolikas.
Kävi huonosti. Tyttöystäväni muuttui lopulta täysin erilaiseksi, mutta minä en muuttunut ollenkaan. Minä edelleen rakastan samalla intohimolla kuin ennenkin. Hän näyttää edelleen mielestäni maailman kauneimmalta naiselta. Himoitsen häntä aivan kuten ennenkin, ehkä jopa enemmän.
Ennen kun kosketin, hän huokaisi mielihyvästä. Nyt kun kosketan, hän tuhahtaa. harmistuneena; sulla on vain yksi asia mielessä.
Olen edelleen ruumiinrakenteeltani kuten ennen, naiseni taitaa olla parikymmentä kiloa suurempi, mutta en ole siitä koskaan huomauttanut eikä se minua haittaakaan. Ennen niin vilkas seksielämämme on kuivunut kokoon. Älykännykkä vie voiton läheisyydestä, joka ilta, aamu...
Tähän kaikkeen liittyy luottamuksen puute. Hän on osoittautunut narsissiksi. Erittäin mustasukkainen vaikka itse ei minua haluakaan. Alkaa olla keinot lopussa. En ole koskaan häntä pettänyt, halaamista kai ei lasketa pettämiseksi. En ole edes pussannut ketään muuta.
Hän on useimmiten kovin kovin vihamielinen kaikessa, kun puhuu minulle. Kaikki mitä sanon, koetaan loukkaukseksi ja nyt en oikeasti liioittele.
Mä en halua ketään muuta, enkä halua edes haluta. Mitä hemmettiä mä teen???
Tavatessamme / ihastuessamme / rakastuessamme toivoin vain yhtä asiaa; älä koskaan ikinä muutu. Tyttöystäväni luulin ajattelevan samoin. Hänpä jo siinä vaiheessa mietti miten minua muokkaa pikkuhiljaa, olinhan vain aihio / miehen puolikas.
Kävi huonosti. Tyttöystäväni muuttui lopulta täysin erilaiseksi, mutta minä en muuttunut ollenkaan. Minä edelleen rakastan samalla intohimolla kuin ennenkin. Hän näyttää edelleen mielestäni maailman kauneimmalta naiselta. Himoitsen häntä aivan kuten ennenkin, ehkä jopa enemmän.
Ennen kun kosketin, hän huokaisi mielihyvästä. Nyt kun kosketan, hän tuhahtaa. harmistuneena; sulla on vain yksi asia mielessä.
Olen edelleen ruumiinrakenteeltani kuten ennen, naiseni taitaa olla parikymmentä kiloa suurempi, mutta en ole siitä koskaan huomauttanut eikä se minua haittaakaan. Ennen niin vilkas seksielämämme on kuivunut kokoon. Älykännykkä vie voiton läheisyydestä, joka ilta, aamu...
Tähän kaikkeen liittyy luottamuksen puute. Hän on osoittautunut narsissiksi. Erittäin mustasukkainen vaikka itse ei minua haluakaan. Alkaa olla keinot lopussa. En ole koskaan häntä pettänyt, halaamista kai ei lasketa pettämiseksi. En ole edes pussannut ketään muuta.
Hän on useimmiten kovin kovin vihamielinen kaikessa, kun puhuu minulle. Kaikki mitä sanon, koetaan loukkaukseksi ja nyt en oikeasti liioittele.
Mä en halua ketään muuta, enkä halua edes haluta. Mitä hemmettiä mä teen???
Vastaukset 5
Vanhimmat
anna sen naisen mennä
Muistatko TapsaSakari kun silloin ennen virittelit puolisosi leikkiin, hipaisit häntä niskasta ohi mennessäsi, hieroit hetken sohvalla jaloista, istuit käsi puolisosi hartioilla, suikkasit suukon nenän päähän? Nuo kosketukset eivät vaatineet heti toimintaa, kuten ehkä nyt, kun sellainen koskettelu pääsi loppumaan. Puolisosi toimii kuin Pavlovin koira, tietystä yhdestä kosketuksesta tulee reaktio seksiä halutaan ja heti. Siksi hän tuhahtaa juuri noin.
Älykännykkä tappaa niin seksin kuin keskustelunkin, poissaolevana puolison vierellä päivität facea yms. Se yhteinen aika, joka ennen oli, kuluu nyt älykännykällä pelaamiseen. Yllätä puolisosi ja lähetä kuuma viesti hänelle siihen älykännykkään, kun huomaat kotona toisen olevan naimisissa sen laitteen kanssa. Toivon, että hän herää huomaamaan, missä on todellinen ja oikea elämä.
Itsekö hänet narsistiksi diagnosoit? Tuo muotisana kaikkien huulilla aiheuttaa enemmän murhetta kuin uskotkaan. Kovin helposti ei pitäisi narsistikorttia vetää pöytään.
Jep, itse diagnoosin tein. Elin joskus ennenkin narsistin kanssa.
Muuten tuo on kyllä oikeinkin asiaa mitä kirjoitat.
Tuota juuri ten päivittäin, pussaan poskelle, silitän päätä tai muuten vain ohimennen silitän kädestä. Hieron välillä jalkoja tai muuten vain silittelen pohkeita istuskellessamme sohvalla. Toisaalta, kun menen hänen viereensä istumaan, hän yleensä ottaa kännykän ja menee sen kanssa joko sänkyyn tai parvekkeelle. Jos seuraan esim. parvekkeelle, hän menee esim. keittiöön.
Meillä tuota seksiä on nykyään niin vähän, että sekin tekee tavallaan kierteen josta ei tahdo päästä irti. Ei uskalla koskettaa, koska vaimoni useimmiten kommentoi siihen, että "jaaha, se olis taas tuollaista meininkiä. No, kai se on pakko. " Mitäs mä sitten siihen... Sanon, että ei?
Mutta vastaus kysymykseesi, kyllä muistan. Mä en ole muuttunut tai muuttanut mieltäni.
Kylläpä niitä narsisteja nykyään on joka oksalla. Kun suhteessa ei ole asiat kunnossa, niin kovin helposti nykyään se kumppani on narsisti. Totuus on se, että jokaisessa ihmisessä on narsismia. Nykyisin sitä piirrettä vielä pyritään vahvistamaan median yms taholta. Uskotellaan, että ihmisen tulee tavoitella omaa onnea muiden ja kaiken muun kustannuksella. Kaiken maailman kauneusvaatimukset ja kauneusleikkaukset.
Joka tapauksessa...jokin on mennyt pieleen...ja vaimosi reagoi tavallaan...tunnistan tuon itseen käpertymisen asioiden ollessa pielessä. Oman tuollaisen käytökseni taustalta löytyy useimmiten pelko siitä, että mies ei enää rakasta minua...että en ole enää niin kaunis kuin ennen...että olen pettymys miehelleni. Ja sitä vahvistaa se, että mies viettää paljon aikaa poissa kotoa. Haluaisin monesti ojentaa käteni miestäni kohti ja silittää...haluaisin mennä syliin ja rutistaa...haluaisin suudella häntä ja kertoa kuinka suuresti rakastan...mutta en enää tohdi, en osaa...Sehän se on...nainen saa lapsia...muuttuu...väsyy...lihoo...rumenee...ja siinä menee itsetunnon rippeetkin...mies pysyy komeana...Miksi hän siis enää rakastaisi?...tästä ajatuksesta en itsekään pääse yli...
Nainen vanhenee, saa lapsia? Mikä kunnollinen mies ei rakastaisi elämänkumppaniaan ja lastensa äitiä? Tunne-elämä se on miehelläkin.
Ja TS, sanot että rakastat naistasi mutta et koko pitkässä selostuksessasi pysty sanomaan hänestä mitään kaunista tai hyvää. Huomautat että hän on jokseenkin lihava ja narsisti lisäksi -ei tuolla tavoin puhuta ihmisestä jota rakastaa (olen itsekin rakastanut miestä joka osoittautui syömishäiriöiseksi sekopääksi, mutta silloin kun vielä rakastin olisin luonnehtinut häntä, ja luonnehdinkin, mielenkiintoiseksi ja herkäksi ihmiseksi jolla oli hiukan ongelmia). Ehkä vaimosi kettuilee koska aistii ettet pidä hänestä, tai kunniota häntä, vaikka rakastaisitkin häntä?