Tässä poikamiehenä oltu vajaa vuosi yli 10v suhteen jälkeen. Kynnys aloitteen tekoon on ISO. Kun ei tällaista ongelmaa ole ollut, ei ole ollut tarvetta, jännittää niin saakelisti. Hirveessä jurrissa en aikonut edes yrittää, kun puihin se taitaa mennä. Voisko kauniimpi sukupuoli valaista, miten lähestyä ettei tulis täysin mokattua. ...nääs tää poikamieselo ei oo mun juttu.
aloitteen tuska
lukossa
6225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Moikka,
Täällä sama tilanne ja oon nainen. Pitäs olla vaan oma itsensä kai, fiksu ja hymyilevä olemus tulee luonnostaan..mutta se lähestyminen? Apua, mitä ja miten? Tuijottelu ei toimi ja itseäkin se oikeestaan ärsyttää, kun joku tuijottaa, mutta ei tule puhumaan. Kännisiä sönkötyksiä ei vaan jaksa. Jos joku kiinnostunut tulisi vaikka kysäsemään, että moikka, mitäs nainen, siihen vois jotain vaikka vastatakin. Kyllä sitä jotain juttua syntyis kuitenki. Mutta noita "mulla on huone scandicissa, haluaisin rakastella sua" aloituksia ei, ei kerta kaikkiaan halua.
En tietysti tiedä susta mitään mut tuli mieleen oma ero ja sen jälkiminingit. Voisko olla et sä et oo viel valmis aloiteiden tekemiseen. Mä pohdin ite samoja tuntemuksia aikoinaan, ei irronnu, ei sit millään. Sana takertu kurkkuun ja fiilikstet oli tosi paskoja. Ei toki aina kun olin liikenteessä mut useimmin.
Sit josain vaiheessa vaan huomasin kun aikaa oli kulunu tarpeeks, homma eteni kun ihan itsestään. Jälkeenpäin kun oon funtsaillu asioita, niin jotekin on tullu vaan sellanen olo, et mitä mulla olis ihan oikeesti ollu annettavaa niille iskun kohteille silloin. Rikkinäisen miehen persoona, ei mitään muuta. Mä ainakin koen et se "iskutaidottomuus" oli mulle jonkinlainen suojelumekanismi et en satuttas itteeni lisää ennen ku olen siihen valmis...
Näin mies 46v
HardToBeSingle kirjoitit ""Pitäs olla vaan oma itsensä kai, fiksu ja hymyilevä olemus tulee luonnostaan"" Jos ihminen on rikki ja ei sinut tilanteensa kanssa, voiko oikeesti niin ettei se paista läpi, olla oma itsensä... ?
Mun mielestä silloin ei oo vielä valmis uuteen suhteeseen, jos on niin rikki..vaan täyttää omaa tyhjyyttään ja kaipaa laastaria. Joillekin se sopii, mulle ei. Aika moni on rikkinäinen, mutta sitä sanotaan elämänkokemukseksi, kun siitä selviää jotenkin eteenpäin. Minäkin.
Ettei vaan liikaa kipuile seuraavassa suhteessa uudelle kumppanille, vaan osaisi tutustua ja nauttia toisesta, jos natsaa. Olisi muutakin annettavaa itsestään kuin ulkoiset raamit ja alkuhuuma. Täällä keskustelupalstalla kun ei pysty tarpeeksi monipuolisesti selittään ajatuksiaan :)
Kiitti! Tässä kelattuani, päädyin samaan. Antaa ajan kulua ja pieniä muutoksia on havaittavissa jo ajatuksenkulussa. Kaipa tää on step by step...
No joo ihan silleen voi olla tekemättä alotteita aina vaan...saa olla sitten rauhassa ja yksinään eikä tartte muita ottaa huomioon...ihan vai hissukseen ittekseen elellä ja oleilla...
Jumankauta nyt kaikki aloitteita tekemään ja turhat pelot pois! Pakkeja tulee ja menee, ei niitä kuolemanvakavasti tarvi ottaa. Juttua kehiin ja ilman alkoa, niin hyvä tulee. Ihan älytöntä jahkata koko halvatun elämänsä ja muistella menneitä pettymyksiä. Jos ei tule suhdetta niin tulee ehkä kaveri, jos ei tule kaverikaan niin so what? Juttuseuraa edes.
Se on niin että jos jossain käy niin tarkoitus on tavata muita ihmisiä, ehkä jopa tutustua niin. Sieltä se alkaa. Suhteet tulee sitten bonuksena jos tulee.